Strategiapelien yksi guruimmista tekijöistä on Gary Grigsby. Nyt hän on malttanut jättää teräspantterit rauhaan ja palaa osittain juurilleen suuren mittakaavan ilmasotaa käsittelevällä strategiapelillä Battle of Britain. Nimensä mukaisesti aiheena on kaikkien aikojen legendaarisin ilmataistelu.
Natsi-Saksa oli jyrännyt täysin ylivoimaisesti koko muun Euroopan ja suuntasi katseensa Englantiin. Hitler suunnitteli operaatio Merileijonaa, maihinnousua Englannin rannikolle, mutta sitä ennen oli voitettava ilmaherruus tuhoamalla Kuninkaalliset ilmavoimat. Englanti oli syystäkin hädissään jouduttuaan yksin murskaavaa vihollista vastaan, mutta fiksusti järjestettyjen ilmavoimien ja sen ajan moderneimman ilmavalvonnan sekä osaltaan myös saksalaisten karkeiden virhearviointien takia Merileijona ei koskaan rantautunut. Saksalaiset olivat kokeneet nöyryyttävästi ensimmäisen tappionsa.
Ilmataisteluista ei ole juurikaan strategiapelejä tehty ja nekin harvat ovat olleet taktisia ilmataistelupelejä, joissa ohjataan yksittäisten koneiden liikkeitä. Battle of Britainissa mittakaava on strateginen. Siinä komennetaan kokonaisia ilmavoimia ja liikutellaan koneita ilmassa laivue kerrallaan. Taistelualueena on Iso-Britannia ja Englannin kanaali.
Vuorotellen
Pelin vuorot on jaettu fiksusti vaiheisiin. Yksi vuoro kattaa aina yhden päivän taistelut, jotka saksalainen aloittaa suunnittelemalla tulevan päivän lennot. Aivan ensimmäisenä lähetetään tiedustelukoneet ottamaan valokuvia potentiaalisista kohteista. Pommittajat osaavat kuvata kohteensa, mutta ilman perusteellista tiedustelua pommittajat eivät löydä kohteitaan, pommittavat vääriä paikkoja tai joutuvat liian kovan ilmapuolustuksen yllättämäksi.
Pääosan saksalaisen suunnitteluvaiheesta vie pommituskohteiden jakaminen. Pelaaja voi vapaasti valita, suunnitteleeko jokaisen pommituslennon erikseen jokaista reittipistettä, lentokorkeutta ja saattohävittäjien sijoittelua myöten. Vaihtoehtoisesti voi antaa kenraaleidensa huolehtia yksityiskohdista ja antaa itse vain karkeat suuntalinjat tyyliin "tänään pommitetaan voimalaitoksia". Systeemi ei rajoita pelaajaa antamalla vain yksityiskohtaisen tai karkean johtamisvaihtoehdon, vaan jotkut kriittiset tehtävät voi suunnitella käsin ja antaa muut kenraaleiden huolehdittavaksi.
Pommituslentojen suunnittelu on Battle of Britainin parasta antia. Englannin teollisuudesta ja sen vaikutuksesta ilmavoimien ja puolustuksen toimintaan on rakennettu fiksu malli. Esimerkiksi rautatieaseman tuhoaminen vaikeuttaa ympäröivän teollisuuden kuljetuksia, mikä heikentää niiden tuotantoa ja osaltaan vaikeuttaa kriittistä lentokoneiden tuotantoa ja huoltoa. Vastaavia syy- ja seuraussuhteita on kymmeniä ja saksalaisen suurin urakka onkin miettiä, millä tavalla tuotannon rattaisiin saa hiekkaa tehokkaimmin. Brittien infrastruktuurissa kun otetaan huomioon koneiden huollon, polttoaineen, varaosien, ammusten sekä tietysti uusien koneiden tuotanto ja kuljetus.
Teollisuus on vain yksi osa-alue. Välittömämmät seuraukset syntyvät suoraan lentokenttiä pommittamalla tai tekemällä saman mokan kuin saksalaiset historiallisestikin, eli aiheuttamalla kauhua sytyttämällä kaupungit tuleen. Molemmista saa voittoon tarvittavia pisteitä, mutta teollisuuden tuhoamisella on pidempiaikaiset seuraukset. Lisäksi on vielä harkittava, onko viisainta ensin tuhota Englannin rannikolla sijaitsevat tutka-asemat, jolloin britit eivät havaitse lähestyviä pommittajia turhan aikaisin.
Pommittajien lisäksi saksalaisena voi lähettää hävittäjiä partioimaan Englannin ilmatilaa siinä toivossa, että ne houkuttelevat brittien hävittäjät taisteluun, jolloin ne eivät ole yhtä hanakasti pommareiden kimpussa. Aivan oma osuutensa on yöhävittäjillä ja -pommittajilla.
Luftwaffe vastaan RAF
Kun saksalainen on suunnitellut päivän lentonsa ja britti järjestänyt päivän ilmapuolustuksensa, siirrytään reaaliaikaiseen reaktiovaiheeseen. Tässä vaiheessa saksalainen ei voi tehdä muuta kuin seurata kartalta koneidensa etenemistä, mutta britillä työ vasta alkaa.
Lähestyvät saksalaiset havaitaan ensin kartalla epämääräisinä ikoneina, joista näkee vain karkeasti, montako konetta muodostelmassa on ja ehkä lentokorkeuden, mutta ei välttämättä, minkä verran muodostelmassa on pommittajia ja hävittäjiä. Mitä enemmän havaintoja lähestyvistä koneista saadaan, sitä tarkemmiksi tiedot päivittyvät, mutta siinä vaiheessa voi jo olla liian myöhäistä lähettää koneita torjuntaan.
Britin riesana ovat vähäiset voimavarat. Koneita ja pilotteja ei riitä millään jokaisen lähestyvän muodostelman torjumiseen. Hävittäjien hälytysvalmiutta voi säädellä, mutta mitä korkeammassa valmiudessa hävittäjät ovat, sitä nopeammin lentäjät väsyvät. Taistelulennot lisäävät väsymystä, joten brittinä pelaaja joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan materiaalin ja miehistön sietokyvyn rajoilla.
Reaktiovaiheen jälkeen päivä päättyy, seuraava alkaa raporttien tutkimisella ja sama rumba alkaa uudestaan. Lisäksi molemmilla puoliskoilla on valtavasti erilaisia pikkuasioita huolehdittavana, kuten eri konetyyppien taistelutaktiikat, millaisella säällä lähdetään ilmaan ja siirretäänkö pommittajat Norjasta vai käytetäänkö niitä Skotlannin pommittamiseen. Pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia on pyörryttävän paljon. Lisäksi täytyisi ymmärtää kaikkien mukana olevien konetyyppien ja niiden varianttien väliset erot.
Battle of Britain jos joku on niitä pelejä, jotka vaativat pelaajalta hyvät pohjatiedot. Onneksi ohjekirja kertoo hyvin, mitä eri asiat tekevät ja harvinaisen hyvänä keksintönä myös selittää, miksi mitäkin tehdään ja mitä niistä on hyötyä. Lopussa on vielä lennokkaasti kirjoitettu historiikki oikeasta Battle of Britainista.
Täysi kampanja kestää yli puolitoista kuukautta ja yhden päivän vuoron tekemiseen varsinkin saksalaisena saattaa kulua tunteja. Vaihtoehtoina on myös lyhyempiä, joko vain yhden päivän, viikon tai kuukauden mittaisia taisteluita, mutta hassua sinänsä, ne eivät tunnu läheskään yhtä hienoilta kuin pitkä väsytystaistelu.
Kun historiallinen sota on käyty läpi, voi onnea kokeilla hypoteettisessa vuoden 1941 kampanjassa. Siinä oletetaan, ettei Hitler lähtenytkään rynnimään kohti Neuvostoliittoa, vaan ottaa uusintaerän brittejä vastaan. Tilanne on merkittävästi houkuttelevampi, sillä saksalaisten pahin ongelma, hävittäjien lyhyt kantomatka, oli siinä vaiheessa korjattu. Messerschmitit voi vuonna 1941 varustaa lisäbensatankeilla ja uusi murhaava Focke Wulf 190 on paljon kovempi vastus Spiteille ja Hurreille.
Matemaattista sodankäyntiä
Battle of Britainin suurin ongelma ei suinkaan ole monipuolisuus tai yksityiskohtaisuus, vaan aivan käsittämättömän sekavaksi tehty käyttöliittymä. Peliä seurataan vain yhdeltä karttaruudulta, mutta kaikki komennot annetaan lähes taulukkolaskentaa muistuttavista taulukoista. Taulukoiden ja komentoruutujen välinen yhteys kartan tapahtumiin jää liian usein täysin hämäräksi. Turruttavan kuivaa touhua jatkuva tilastoruutujen plaraus on ja ennen pitkää alkoi tuntua siltä kuin pelaisi taulukkolaskentaa, jonka aiheena sattuu olemaan ilmasota.
Tolkuton valikosta toiseen sahaaminen aiheuttaa vähintään yhtä paljon tuskaa. Valitse johtokone, primäärinen ja sekundäärinen kohde, lähestymisreitti, poistumisreitti, saattohävittäjät, lähtöajat, viiveet... kaikki vastaava vaatii hulvattomasti klikkailua edestakaisin, ja sama homma toistetaan joka ainoaa pommitusryhmää valmistellessa. Grigsbyn ja kumppaneiden olisi kannattanut miettiä havainnollisempi systeemi, jossa komennot voisi antaa edes suoraan kartalta.
Graafisesti peli ei herkuttele. Taistelut käydään läpi tekstiraportteina ja ainoa myönnytys ovat pienet videopätkät, jotka satunnaisesti ryydittävät tapahtumia, tosin parin ekan kerran jälkeen ne mieluummin ottaa pois päältä. Maasto on kaunista, mutta lentokoneet eivät erotu siitä eivätkä toisistaankaan heti, kun niitä on vähänkään enemmän. Koneet voi muuttaa vektoriviivoiksi, mutta silloin massiivisen konehässäkän tilalla on joka suuntaan vilistävien viivojen sekamelska.
Tekoäly antaa hyvän vastuksen, tosin välillä tuntuu kuin brittinä se osaisi hieman turhan hyvin arvioida, mitkä muodostelmat ovat todellisia uhkia ja mitkä vain hämäystä. Saksalaisena se osaa käyttää hyväkseen heikkoja kohtia ja esimerkiksi aukkoja tutkapeitossa. Vielä hauskempaa on pelata kaveria vastaan kaikessa rauhassa, sillä pelin vaiheisiin jaettu rytmi sopii kuin nakutettu sähköpostin välityksellä tapahtuvaan play-by-email-pelaamiseen. Verkkopeliä ei mukana ole, mutta siihen Battle of Britain olisikin liian hidastempoinen.
Battle of Britainia ei ole funtsittu loppuun asti. Aihe ansaitsisi hieman vähemmän taulukkolaskentamaisen toteutuksen, nyt luultavasti vain fanaattisimmat ilmasodan historian tuntijat sietävät työlästä ja askeettista käyttöliittymää. Harmi, sillä taustalla on pelattava ja addiktiivinenkin strategiapeli aiheesta, joka on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle.
81
