Ruotsalaiset pinnasivat toisesta maailmansodasta, mutta osaavat tehdä siitä pirun hyvän nettiräiskinnän. Raskaan realismin asemasta tarjolla on Kountterin kevyttä kahinaa.
Digital Illusionsin kehittämän Battlefield 1942:n nimi hämää, sillä pelin taistelut ovat melko tasapuolinen kirjo toisen maailmansodan eri vuosilta. Sotaa käydään Euroopan länsi- ja itärintamilla, Pohjois-Afrikassa ja Tyynellämerellä, joista peliin on saatu neljä taistelutannerta kultakin.
Rintamat tuntuvat kiehtovan erilaisilta. Tyynellämerellä taistelu keskittyy paljolti merelle Yhdysvaltojen ja Japanin laivastojen ottaessa yhteen Midwayn ja Waken kaltaisten pikkusaarten hallinnasta. Pohjois-Afrikan aavikoilla Saksa ja Britannia käyvät armotonta panssarisotaa, jossa nopea liikkuvuus on kaiken alfa ja omega.
Länsirintamalla taistelut sijoittuvat maaseudulle ja pikkukyliin, joissa Saksa pyrkii pysäyttämään Yhdysvaltain etenemisen silta kerrallaan. Mukana on maailmansotapeleissä jo perinteeksi muodostunut maihinnousu Normandiaan, joka Battlefieldissä jatkuu ilahduttavasti kuolettavilta rantakallioilta pitkälle sisämaahan. Itärintaman keskeisintä antia ovat Saksan ja Neuvostoliiton kaupunkitaistelut Stalingradissa ja Berliinissä.
Battlefield 1942 on suunniteltu moninpeliksi ja yksinpeli on käytännössä moninpeliä tietokoneen ohjaamia vihollisia vastaan. Nämä botit syövät tolkuttomasti konetehoa. Jo neljälläkymmenellä botilla testikonetta kyykytettiin siihen malliin että tukka pois. Heikon yksinpelin vastapainoksi Battlefield 1942 on sairaan siisti moninpeli.
Taistelutoverit
Kukaan ei ole syntyjään panssarivaunu, vaan pelaajat aloittavat kentällä johonkin pelin viidestä hahmoluokasta kuuluvina jalkaväen sotilaina. Syntypaikkansa saa valita vapaasti niistä tukikohdista, joita oma joukkue pitää hallussaan.
Tiedustelijan tehtävä on härnätä vastustajaa kiikarikiväärillä ja toimia tykistön tulenosoittajana. Kiikarikiväärien kanssa hääräävät tarkka-ampujat ovat räiskintäpeleissä tyypillisesti melkoisia peli-ilon pilaajia, mutta Battlefieldissä ase on jätetty riittävän heikkotehoiseksi (henki lähtee vasta parin-kolmen osuman jälkeen). Tulenosoitus hoituu yksinkertaisesti klikkaamalla kiikarien kanssa jotain kohdetta, jolloin tykistöpatterin tai esimerkiksi laivan kansitykin puikoissa istuva toinen pelaaja saa minuutin ajaksi kuvakulman kohteen yläpuolelle, mikä helpottaa kummasti tulen suuntaamista.
Rynnäköijä on Battlefieldin perussoturi, jolla ei ole sen kummempia erikoistaitoja. Pikakiväärin (akselivalloilla rynnäkkökivääri) tulivoima tekee rynnäköijästä muiden jalkaväkisotilaiden kauhun. Panssarit rynnäköijä pysäyttää käsikranaateilla, joita on toki suotu muillekin hahmoluokillle.
Sinkomies soveltuu puhtaasti yhteen tarkoitukseen: tankkien pysäyttämiseen. Realistisesti tankin tuhoaminen vaatii useita osumia edestä, sivulta muutaman ja takaa riittää yksi tai kaksi. Yksinäinen sinkomies jää kaksintaistelussa helposti kakkoseksi, ellei tankin miehistöä sitten onnistu yllättämään. Jalkaväkeä vastaan sinkomies on voimaton: laukauksia on vain viisi, lataaminen hidasta ja kaaressa lentävällä raketilla osuminen vaikeaa.
Lääkintämies on turha mies, ainakin Battlefieldissä. Ei sillä, etteikö pelissä joskus laastarointia tarvitsisi, etäisyydet vain tuppaavat olemaan niin suuria, ettei lääkintämies ehdi ikinä ajoissa paikalle. Useimmiten lääkintämies tyytyykin paikkailemaan itseään. Onneksi lääkintämies on konepistoolinsa ansiosta taistelijana lähes rynnäköijän veroinen, mikä pelastaa luokan täydeltä sivuuttamiselta.
Pioneeri on omimmillaan ajoneuvojen miehistönä. Pioneeri pystyy korjaamaan kalustolle syntyneitä vaurioita ja lisäksi hoitelemaan kiväärillään liian lähelle yrittävät sinkomiehet. Pioneeri on myös pätevä puolustustehtävissä, hän kun voi jättää jälkeensä miinoja ja kaukolaukaistavia räjähteitä.
Hahmoluokan vaihtaminen on hyvin vaivatonta. Luokkaa voi jopa vaihtaa kesken elämän yksinkertaisesti keräämällä kuolleelta maahan jääneen varustepakkauksen. Aktiivinen pelaaja vaihtaakin luokkaa jatkuvasti joukkueen tarpeiden mukaan. Esimerkiksi sinkomiehenä on turha pelata, jos ympärillä pörrää puolen tusinaa omaa panssaria.
Battlefieldin murheena on heikohko osumatuntuma konetuliaseilla. Välillä pelissä syntyy hetkiä, jolloin hirveästä tulittamisesta huolimatta vihollinen ei tunnu kuolevan sitten millään. Realistista ehkä, mutta ainakaan käsikranaateilla ja tykeillä osumista ei joudu arvailemaan, kun näkee äijän lentävän kaaressa.
Tankki täyteen
Jalkaväkenä juoksentelu on vain yksi osa Battlefieldiä, kulkuneuvojen kyydissä peli pääsee todella oikeuksiinsa. Kun osapuolia on kaikkiaan viisi, kalustossa on mistä valita. Kaikkine päällekkäisyyksineenkin (esimerkiksi Japani ja Saksa käyttävät samoja puolitelavaunuja) pelissä on yhteensä kolmisenkymmentä panssaria, sotalaivaa ja lentokonetta.
Autenttisesta ulkoasustaan huolimatta Battlefield 1942 ei tavoittele kalustollaan realismia. Keskeistä ovat historiallisen tarkkuuden sijaan sujuvat, yksinkertaiset kontrollit ja pelillinen tasapaino.
Kaluston määrää säädellään tarkasti, esimerkiksi lentokoneita on suuremmissakin taisteluissa vain muutama per puoli. Uutta kalustoa luodaan tukikohtiin vain tuhoutuneen tilalle. Huippusuositut lentokoneet katoavat parempaan käyttöön yleensä ensimmäisinä ja tankit pian niiden perässä. Nössöt miehistönkuljetusvaunut kelpaavat harvemmille, vaikka niilläkin liikkuu vikkelämmin paikasta toiseen kuin jalan.
Tankin puikoissa joutuu nopeasti vihollisjoukkueen huomion kohteeksi numero yksi. Epätoivoiset vihollissotilaat nakkelevat kranaatteja kuin ne olisivat menossa muodista, sinkomiehet suorastaan kilpailevat siitä, kuka saa laukaista viimeisen tappavan niitin.
Siinä missä tankit herättävät nurmiporissa ansaittua pelkoa, lentokoneet tuppaavat sotimaan vähän omaa sotaansa. Pommia voi joskus sataa niskaan ja satunnainen laivakin saatetaan torpedoida upoksiin, mutta noin keskimäärin nuo mainiot miehet lentävissä koneissaan vain pörähtävät vilahdukselta ohi ja katoavat suorittamaan jotain tärkeämpää tehtävää. Silmukkaa ei koneilla tehdä, sen estävät hyvin yksinkertainen lentomalli sekä matala "katto".
Laivojen kaksoistehtävänä on toimia paitsi pelaajien ohjailtavina kulkuneuvoina myös kelluvina tukikohtina, joista kuolleet pelaajat palautetaan takaisin kentälle. Rantaan ei joudu uimaan, vaan laivoilta pääsee kätevästi liikkeelle syöksyveneiden kyydissä. Jos löytää itsensä lentotukialukselta, matkaa voi jatkaa myös lentokoneen puikoissa.
Aluksen uppoaminen on kannella koettuna aina yhtä dramaattinen tapahtuma. Jos joutuu veden varaan keskellä ulappaa, olo on lievästi sanottuna orpo. Ellei joku ystävällinen syöksyvenekuski nouki uimaria mukaansa, sotilaan voimat todennäköisesti ehtyvät ennen kuivalle maalle selviytymistä.
All your base are belong to us
Sotiminen Battlefield 1942:ssa tähtää vastustajan tukikohtien, bunkkerien ja sillanpääasemien valtaamiseen. Kun viholliset on tapettu tukikohdasta viimeiseen mieheen, tukikohta katsotaan vallatuksi. Mitä enemmän tukikohtia, sitä enemmän joukkue saa kalustoa kentälle. Jos joukkue menettää lentokenttänsä, vastustaja saa ilmaherruuden.
Pelin kaksi tehtävätyyppiä ovat head-on ja assault. Head-onissa joukkueen on pidettävä hallussaan useampaa tukikohtaa kuin vastustaja. Assaultissa taas puolustavan joukkueen on estettävä hyökkääjää valtaamasta kaikkia tukikohtia. Assaultissa hyökkääjä häviää, jos tämä ei onnistu pistelaskurin muodostamassa aikarajassa valtaamaan ja pitämään edes yhtä sillanpääasemaa itsellään. Kenttiä voi pelata myös tavallisena lipunryöstöpelinä, mutta tähän vaihtoehtoon ei onneksi monella serverillä törmää.
Pelialueet ovat suuria, mutta eivät eksyttävän kokoisia. Kartalta näkee selkeästi tukikohtien ja omien pelaajien sijainnit, joten kentät hahmottaa hyvin ilman sen kummempaa opettelua.
Kun taisteluihin osallistuu parhaimmillaan jopa 64 pelaajaa, sekaan mahtuu kaiken näköistä häröilijää. Jos suurin osa pelaa kunnolla eli joukkueena ja yhteisen hyvän eteen, Battlefieldin pelaamisesta todella nauttii. Jos taas koko joukkue vipeltää holtittomasti pitkin poikin sotatannerta ja varastelee ajoneuvoja ehtiäkseen ensimmäisenä lentokoneille, touhu saa turhauttavia piirteitä. Onneksi suurimman osan aikaa Battlefieldissä vallitsee hieno joukkuehenki. Toivotaan vain, että se pelin suosion kasvaessa myös säilyy.
Kone koetukselle
Battlefield 1942:n mittakaava yhdistettynä efektikyllästettyyn, yksityiskohtaiseen grafiikkaan on melkoinen pala purtavaksi koneelle kuin koneelle. Muistia saa mieluummin olla 512 kuin 256 megatavua ja 3D-kortiksikin suositellaan 64-megaista mallia. Laajakaista on enemmän vaatimus kuin suositus.
Battlefield 1942 viehättää monella tasolla. Se yhdistää tismalleen sopivan määrän realismia toimintapelin sujuvaan pelattavuuteen. Ajoneuvot istuvat taisteluun kuin kalju Kekkoselle ja tuovat toimintaan ilahduttavaa vaihtelua, joka jalkaväen taisteluksi jumiutuneista muista räiskintäpeleistä yleensä puuttuu. Tukikohtien valtaaminen syventää toimintaa todellisella taktisella elementillä, joka kieltämättä tuo pelaajille myös vastuuta. Kokonaisuus toimii.
Battlefield 1942 on tämän hetken parhaita nettiräiskintäpelejä. Pelin kiehtova yhden kentän moninpelidemo vakuuttanee viimeisenkin epäilevän Tuomaan.
93
