Kun tappelua halajan, Taistelukentälle palajan. Taas lisää maksan saadakseni salaiset aseet jenkkien ja Saksan. Ole en edes miestä kypsää, vaikka EA mua jälleen lypsää.
Me Pelitin klovnit olemme niin tyhmiä ja ilkeitä, ettemme osaa arvostaa Half-Life-modi Day of Defeatin äärimmäisen millintarkkaa realismia: realismi antaa sodalle ikävän maineen. Toki liittoutuneet opettelivat sekavasti rakennettujen ranskalaisten pikkukaupunkien takakujia ulkoa, mutta miksi synkistellä kun voi pitää hauskaa! Mellevästi mallinnettuja ajoneuvoja ja lentokoneita, selkeitä karttoja ja puhdasta sodan riemua, siinä Battlefield 1942:n avaimet menestykseen.
Jotta realismimiehet todella innostuisivat, Battliksen toinen lisälevy on täynnä mitä kiehtovampia salaisia aseita. Vain kummankin osapuolen kilpaa kehittämä atomipommi puuttuu, vaikka se istuisi kuin hansikas nykypelaajan vaatimuksiin.
Ilmojen Korkeajännitys
Uudet lentokoneet ovat turhia. Saksan kertakäyttösuihkis Natter lähtee kiskoilta ja paiskii ohjuksia, jenkkien pikku F-85 Goblin pitäisi laukaista pommikoneen sisältä, mutta pelissä se starttaa maasta. Saksan Gotha ja USA:n Armstrong Whitworth AW-52 ovat suihkupommittajia. Minusta ohjuksin varustetut suihkukoneet eivät ole paras lisäys toiseen maailmansotaan.
Liittoutuneiden kuljetuskone C-47 on hyvä lisäys, sillä normaalin joukkojenkuljetuksen lisäksi se toimii myös lentävänä spawnaus-pisteenä, josta brittien laskuvarjojääkärit voivat sataa vaikka Essenin kaupunkiin. Rankinta scifi-henkeä tulee saksalaisten rakettirepusta. Rajoitetun lentokyvyn vastapainoksi saa räjähdysherkän pommin selkään.
Tankit on mun pankit
Uudesta maakalustosta hyvin pieni osa on salaisia aseita. Jalkaväellä on uutta aseistusta heittoveitsistä haulikkoon ja kranaattikivääriin. Pienet, vikkelät ja kk-kopalla varustetut mopot ovat käytännöllisiä ja jeeppejä pienempiä maaleja.
Uutta taktista liikkuvuutta tarjoavat amfibiovehkeet LVT-2 Water Buffalo ja Schwimmwagen. Ne ovat nopea ja konekiväärein aseistettu tapa ylittää vesistöjä.
Jos taivas on tyhjä, nelipiippuinen IT-vaunu Wirbelwind soveltuu erinomaisesti kaiken tankkia kevyemmän kurmottamiseen. Huomattavasti vähemmän käyttökelpoinen on saksalainen IT-ohjus Wasserfall, jota ohjataan itse kuin kyydissä istuen. Ohjaus ei ole kovin helppoa, ja niin isoa latoa ei olekaan, että siihen osuisin.
Tankkeja on mukana yksi paranneltu ja kaksi uutta. Sherman-ressuun on istutettu T-43 Calliope -rakettipatteri, jolla voi paiskia jalkaväkeä sillä aikaa kun pääputkea ladataan. Superraskaassa sarjassa tappelevat jenkkien giganttinen superraskas T-95 vastaan vähän kevyempi Sturmtiger jämerän nöpötykkinsä kanssa. Tankkien tuhovoimaa tasapainottaa niiden vähäinen ammusmäärä.
Telemarkista Peenemundeen
Milloin minkäkin salaisen projektin ympärille kytkettyjä karttoja on mukana normilliset kahdeksan, ja ne ovat hyviä. Tyyli ja koko vaihtelevat niin, ettei kyllästymään pääse. Lisäksi pelissä on vihdoinkin tavoitepelimuoto, jossa lipuista nahistelun asemasta liittoutuneet voittavat vaikka tuhoamalla Saksan alien-teknologiaan pohjautuvat koelentokoneet.
Salaisten aseiden vakavin ongelma on ilmainen Desert Combat -modi. Battlefieldin leikkisän kepeällä mallinnuksella 50 vuoden ikäero ei tunnu samanlaisten asejärjestelmien (IT-vaunu, ohjuksia ampuvat suihkarit, raskaat tankit) eroissa, vaan Deja huutaa usein "Vu!"
Secret Weapons of WW2 on hyvä lisälevy, parempi kuin Road to Rome. Mutta sitten Rooman päivien Battlefieldin modirintama on räjähtänyt täyteen vauhtiin. Kyllä EA:n tawara vielä ilmaishelmien rinnalla pärjää, mutta kuinka kauan?
85
