Tarinansa kepeyteen nähden turhan pateettisesti nimetty Beyond Good & Evil on vetävä sekoitus seikkailua, toimintaa, hiiviskelyä ja ongelmanratkontaa. Pelaaminen on viilattu ilahduttavan sujuvaksi. Akrobaattiset temput, kuten kielekkeillä loikkiminen hoituvat automaattisesti.

Nuori Jade on ammattilainen sekä valokuvakameran että taistelusauvan käytössä. Painajaismaiset DomZ-avaruusmuukalaiset pieksevät Hillysin planeettaa, eivätkä mukasankarilliset alpha-soturit oikeasti tunnu kykenevän suojelemaan ihmisistä ja muista eläimistä koostuvaa väestöä. Kansalaisten oikeuksia rajoitetaan melkein kuin nykypäivän Yhdysvalloissa.

Vääryyksistä sikiää kapinaliike, joka alkaa vaikuttaa ainoalta mahdollisuudelta Hillysin pelastamiseen. Jaden kameran linssin on toimittava silmänä, joka paljastaa kansalle totuuden.

Kuis kääntyy?

Kun peli ilmestyy kaikille alustoille, PC-version suhteen herää ennakkoluulo: pelikulttuurin erojen lisäksi silkat tekniset seikat saattavat kaataa yrityksen, jos hommaan ei paneuduta kunnolla. Näppis ja padi eivät ole veljeksiä, eivätkä telkkaritason tekstuurit hivele silmiä monitorien korkeilla resoluutiolla.

PS2:sta Beyond Good & Evil on käännetty PC:lle huolellisesti. Sankarittaren ohjaaminen hoituu näppäimistön ja hiiren yhteistyöllä luontevasti.

Grafiikka on näyttävää ja efektejä, kuten sumennusta, käytetään tyylillä. Testikoneella peli pyöri kaikki hienoudet täysillä pahemmin nikottelematta 1024x768-tarkkuudella. Parasta on se, että kuvakulmista, sommittelusta ja kohtausten leikkaamisesta on huolehtinut osaaja. Dynamiikka on virheetöntä ja peli rullaa kuin laadukas animaatioelokuva. Musiikki on älyttömän hyvää, ja äänet kunnolliset.

Kevytscifistisen maailman puhuvat lehmät ja siat eivät merkitse iltasatumentaliteettia, vaan tunnelma on perin omaperäinen. Eläimet ovat ulkoavaruuden rotuja, eivät kotieläimiä. Dialogin huumori ja onnistunut fyysinen komedia ei ole ihan mustaa, mutta harmahtavaa kuitenkin.

Pelin maailma tuntuu vapaalta, sillä paikkojen välillä reissataan omatoimisesti muun muassa ilmatyynyaluksella ja sisätiloja saa koluta päänsä mukaan. Vapaus on vain illuusio, sillä pelin rakenne töykkii vaivihkaa oikeaan suuntaan.

Jämäkät toimintakohtaukset rytmittävät seikkailua, ja ovelat puzzlet eivät päästä aivoja virransäästötilaan. Kokonaisuus on suunniteltu esimerkillisesti: toistoa, saati tylsiä hetkiä ei juuri ole, ja jatkuvasti pääsee kokemaan jotain uutta.

Beyond Good & Evilin pahin puute on sivujuonteiden vähyys. Muutama lisätehtävä ja -paikka olisi tuonut maailmaan lisää runsautta ja elävyyttä. Nyt reilun kymmenen tunnin tahkoamisella Jadesta kumppaneineen joutuu luopumaan ennen aikojaan, mutta onneksi lopun tapahtumat valavat toivoa jatko-osasta.