Hyvät perus-shoot'em upit Amigalla ovat loppujen lopuksi harvassa. Tasohyppelyboomi on nostanut tasohyppelyjen tasoa, mutta viime aikojen perusräiskinnät ovat olleet jokseenkin tahmaisia. Blastar on Coren yritys pelastaa räiskinnän ystävien syksy.
Mitään ihmeellistä tarinaa ei Blastariin ole (onneksi) viitsitty väsätä, joten maailman pelastamisesta on jälleen kyse. Blastar-aluksella käydään uhkaavan avaruussaariston kimppuun. Pareittain vastaan tulevia saaria on kuusi, ja lisäksi sinne tänne on ripoteltu erilaisia väli-, sivu- ja bonusvaiheita. Pelattavaa on siis melkoisesti.
Alusta kontrolloidaan Asteroids-tyyliin: tikku eteenpäin nopeuttaa aluksen vauhtia ja sivusuunnat pyörittävät alusta ympäri. Vaihtoehtoisessa kontrollitavassa on mahdollista myös peruuttaa vetämällä tikkua taaksepäin. Vieritys tapahtuu kaikkiin ilmansuuntiin. Saarien pinnalla on maakohteita, jotka on tuhottava ennen kuin seuraavaan vaiheeseen pääsee. Tuhotut viholliset pudottavat ikoneja, joiden ylitse lentämällä saa muun muassa rahaa, lisäenergiaa, lisäelämiä ja jopa jatkoyrityksiä.
Saarten välillä asustavat loppuhirviöt. Niiden eliminoimisen jälkeen on kaupassa käynnin ja parempien aseiden oston vuoro. Asejärjestelmiä on kahdeksan erilaista ja niistä kolme voi olla yhtä aikaa aktivoituna. Myös nopeutta voi ostaa lisää, samoin vaikkapa lisäelämiä.
Tavanomaiset sivuttain ja vertikaalisesti vierittyvät lisävaiheet tuovat peliin vaihtelua. Esimerkiksi maakohteen posauttamisen jälkeen saattaa paljastua aukko, johon sukeltamalla päästään vasemmalta oikealle vierittyvään luolaan. Näissä vaiheissa kontrollit ovat perinteiset: alus liikkuu ilotikun määräämään suuntaan.
Aluksi peli tuntuu melko vaikealta, viholliset vaivaavat, eikä maakohteita meinaa löytää millään. Kuvaruudun alaruudussa oleva tutka on käytännössä melko hyödytön. Kontrollit vaativat hetken totuttelun, perusaseessa ei ole kehumista ja ensimmäinen loppuhirviö on tylsä. Jostain kumman syystä peli yhtäkkiä alkaa kuitenkin maittaa, paremmat aseet parantavat pelattavuutta ja loppuhirviöt muuttuvat persoonallisemmiksi.
Blastar on paikoin graafisesti vaikuttava, esimerkiksi toisen vaiheen sykkivä taustalima on mainiosti toteutettu. Myös Warp Gaten parallaksiefekti on upean näköinen. Toisaalta pelin lisävaiheet olisivat varmasti olleet sujuvampia ja nopeampia ilman turhia parallaksiviritelmiä. Ääniefektit ovat pateettisen surkeat.
Kaikki eivät pidä shoot'em upeista, eikä Blastar varmaastikaan tuo lajityypille uusia ystäviä. Joskus räiskintäpelissäkin voitaisiin murtaa toimintapelejä rassaava rakenne, jossa vaiheet tulevat joka pelikerta aina ja iankaikkisesti samassa järjestyksessä. Esimerkiksi rahankeruumissiot jo selvitetyille tasoille tai vapaampi reitinvalinta olisivat taatusti piristäneet tätäkin peliä.
Blastarissa on vaihtelua enemmän kuin Amiga-shoot'em upeissa yleensä, minkä takia sen parissa viihtyy. Mukava välipala ennen kohuttua Uridium 2:sta.
82
