Ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Sierran Caesar-sarjan kolmosversio todistaa vanhojen ukkojen jorinat todeksi: toogaveijareitten kaupunkien kanssa näprätessä sujahtaa hauskasti useampikin päivä aivan huomaamatta.
Caesar on rakentelupeli, joka muistuttaa vanhaa SimCity- klassikkoa, mutta rakentelu sijoittuu muinaisen Rooman aikoihin. Pelaaja on kaupunginjohtaja, jonka tehtävänä on perustaa kaupunki keisarin osoittamalle alueelle ja saada se kukoistamaan. Tuttuun rakentelupelien tyyliin on tasapainoteltava verojen ja kaupungin viihtyvyyden kanssa, unohtamatta ruokahuoltoa ja vientikauppaa. Hauskana lisävivahteena pääsee myös huolehtimaan kaupungin puolustuksesta.
Pelin jujuna on rakentaa niin viihtyisä ja toimiva kaupunki, että se kasvaa itsestään. Legioonalaisia lukuunottamatta ei kaupunkilaisia pysty suoraan käskemään, vaan pelaaja rakentaa vain infrastruktuuria (eli tiet, sairaalat, torit, kaivokset, verstaat, vesihuolto ja muut) ja osoittaa asutettavaksi tarkoitetut alueet. Kaupunkilaiset äänestävät jaloillaan, jos suunnitelma ei toimi. Viihtyessään he parantelevat talojaan, tuottavat verotuloja ja lisääntyvät.
Osa pelin huvista on katsella töissään touhuavia kaupunkilaisia. Mikäs on katsellessa: Caesar on aivan erinomaisen kauniisti tehty, rakennukset ja ihmiset ovat näyttävät sarjakuvamaisen todellisilta. Myös äänet ovat kohdallaan, esimerkiksi teatterissa on koko ajan jokin esitys menossa naurunremakan ja taputusten säestämänä, Colosseumilla taistelevat gladiaattorit ja leijonat ärjyvät.
Peruskiveä muuraamaan
Pelin alussa on vain asumaton, tien halkoma kartankaistale, kuokka ja Jussius. Jossain kartan reunalla on vesialue tai karttaa halkoo joki. Tietä pitkin saapuvat siirtolaiset, joki tai meri taas ovat tarpeellisia kaupankäyntiä varten. Kartalla on myös kivikkoja (vuoristoja), metsää ja maanviljelykseen sopivaa aluetta.
Kaupunkia kannattaa pystyttää vasta harkinnan jälkeen, eli ensin on viisasta katsoa sopivan iso alue ja miettiä, mihin keskus rakentuu. Toisaalta, yksi Caesarin parhaimmista piirteistä on se, että alkuun pääsee vain roiskimalla kartalle asuinalueita, toreja, temppeleitä ja maatiloja. Ohjekirja on tarpeen vasta ensimmäisen peli-illan jälkeen, simulaatio kyllä ilmoittaa jos ihmiset ovat vailla jotain.
Muutaman kuvaruudun levyistä ja korkuista aluetta katsotaan isometrisesti eli vinosti ylhäältäpäin. Näkökulmaa voi vaihtaa neljän ilmansuunnan välillä, mikä riittää mainiosti kaupunginrakenteluun. Rakentaminen sujuu hiiriohjauksella, esimerkiksi asuinalue "kaavoitetaan" valitsemalla oikean laidan työkalupalkista asuinalue-työkalu ja vetämällä hiirellä alue karttaan. Ruudun reunasta valitaan työkalumaisesti eri toimintoja, kuten teiden rakentamista ja asuinalueiden osoittamista.
Leipää ja sirkushuveja
Kaupunki perustetaan osoittamalla ensimmäiset asuinalueet kansalaisille. Kohta vankkureita vetäviä siirtolaisia alkaa ilmestyä kartan reunoilta köynyämään kohti asutusalueita. Ensimmäiset asumukset ovat telttoja, kaupungin ja palveluiden kehittyessä teltat muuttuvat lautamajoiksi, turvemajoiksi ja aina kunnon kivitaloiksi asti. Erilaisia taloja on riittävä määrä ja graafisesti homma näyttää komealta. Tavoitteena on saada ainakin joku asuinalue luksustaloiksi, joiden asukkaat eivät kyllä työskentele, mutta tuottavat rutkasti verotuloja.
Talojen kehittyminen ja kaupunkilaisten tyytyväisinä pitäminen ovat kotikeisarin tärkeimpiä tehtäviä. Aluksi riittää, että tarjolla on juoksevaa vettä ja ruokatori, sen jälkeen pitää huolehtia myös sirkushuveista, teattereista, sairaaloista, kylpylöistä ja jopa partureista. Parhaimpia veronmaksajia varten pitää tuottaa saviastioita, huonekaluja, erilaisia ruokalajeja ja kaiken huippuna pitää olla tarjolla viinejä, vieläpä kahdesta eri rypäletyypistä. Vaativia kaupunkilaisia höösätessä tekisi välillä mieli antaa ruoskaa moisille nirsoilijoille, mutta tällaista Caligula-moodia peli ei kuitenkaan tue ("Tyyroksen kaleereille sinä degeneroitunut amforan kallistaja!"). Sinänsä olisi hauskaa jos joskus pelintekijät uskaltaisivat hieman irrotella, tarvitseeko aina kaiken mennä perinteisiä kaavoja noudattaen?
Suuri osa kaupungin asukkaista todella liikkuu sen kaduilla. Kaupunkilaiset on animoitu erittäin hyvin ja kuhinaa täynnä oleva kaupunki näyttää varsin elävältä. Esimerkiksi maatilalta tulee vehnää, jonka kärrymies kyörää ruokavarastoon. Ruokavarastosta torimummo hakee ruoan torille ja toinen torimummo kiertää nisuvasun kanssa kaupungin kaduilla ja jakaa ruokaa taloihin. Myös muut työntekijät pyrkivät itse etsimään reittinsä ja toimittamaan palvelunsa. Koska talo jää ilman palveluja, jos kukaan ei sen ohi kävele, on tieverkoston suunnitteleminen erityisen tärkeää.
Fiksuna piirteenä yksittäisiä kaupunkilaisia ei pääse ohjaamaan, homma menisi muuten aivan liikaa näpertelyksi ja hieromiseksi. Eikä onneksi tarvitsekaan, kaupunkilaiset valitsevat reittinsä varsin älykkäästi. Kaikki kansalaiset eivät tosin liiku kaduilla ja hyvä niin, tuhansien kävelijöiden joukosta olisi olennaisen tiedon näkeminen hankalaa. Esimerkiksi kun senaatti pystytetään, se alkaa houkutella työläisiä töihin. Töihin tulevasta paristakymmenestä työläisestä osa jää sisälle paperitöihin mutta osa, veronkantajat, lähtevät ulos kaduille keräämään veroja.
Hyvät erilaiset näkymämoodit avustavat olennaisen informaation keräämisessä ja pulmatilanteiden havaitsemisessa. Esimerkiksi tulipalonäytössä näkyy kunkin rakennuksen kohdalla palkki, jonka korkeus kuvaa tulipaloriskiä. Realistisesti prefektin ohikulkeminen pienentää kunkin rakennuksen tulipaloriskiä (prefekti sammuttaa palamaan jääneet kynttilät ja opastaa suitsukkeilla ilakoivia junioreita pelehtimään jossain muualla kuin olkikasassa).
Vientikauppa on kaupunginisän tai -äidin tärkein avain menestykseen. Ilman vientiä rahat loppuvat alkuunsa, ilman tuontia ei saa kaupunkilaisten kinuamia ylellisyystavaroita. Melkein heti ruokavaraston ja torin rakentamisen jälkeen kannattaa aloittaa jonkin teollisuudenhaaran pystytys. Kaikilla kartoilla/paikkakunnilla ei voi tuottaa kaikkia kulutustavaroita, ja kannattaakin myös katsoa vienti- ja tuontimahdollisuuksia ennen kuin aloittaa tuotannon. Optimaalista tietysti on löytää kauppakumppani, joka tuottaa sitä mitä itseltä puuttuu, ja vastaavasti ostaa sitä mitä omalta kartalta löytyy.
Levottomalle alueelle perustettu kaupunki vetää puoleensa hyökkääjiä. Puolustuksen virkaa hoitavat legioonalaiset (jotka koulutetaan kasarmeilla ja jotka asuvat linnakkeessa). Mikäli puolustus on liian heikko, tuhoavat vandaalit kaupungin: rakennukset tuikataan tuleen ja kaupunkilaisille annetaan pugiota kylkeen. Vaikka prefekteistä on jotain apua, on ilman legioonalaisia peli käytännössä menetetty. Hienosti animoidut ratsumiehet ja keihäsmiehet ovat, paitsi välttämättömiä puolustuksen kannalta, myös hauska lisä peliin.
Legioonalaiset ovat ainoita käskettäviä yksiköitä. Legioonalaisyksikön taistelumuodostelmaa voi muuttaa tai käskeä se hyökkäämään jonkun tietyn vihollisen kimppuun. Mikään suuri taistelupeli Caesar ei ole, hyökkäävät vandaalilaumat ovat oikeastaan vain eräänlainen riesa (SimCityn "disaster") johon pitää varautua sijoittamalla muutama kolikko turvajärjestelyihin. Syytä onkin pitää puolustus kunnossa, ei ole kivaa kun Hannibal rymistää norsuineen läpi kaupungin.
Caesarin uraputkessa
Caesaria voi pelata kampanjana tai yksittäisinä skenaarioina. Kampanjana tai uramoodissa pelattaessa vaikeutuvat skenaariot tasaisesti. Skenaarioiden välillä voi valita, haluaako hoitaa enempi rauhallisen kaupungin perustamista, vai kiinnostaako tuulisempi paikka sivistyksen äärirajoilla, missä legioonalaisten ja suojamuurien rakentaminen onkin sitten paljon tärkeämpää.
Caesar 3 on laatutyötä, aina ohjekirjasta ja hyvästä help-toiminnosta alkaen näyttävyyteen ja käyttöliittymään asti. Ainuttakaan suoranaista bugia tai edes omituisuutta pelin logiikassa en huomannut. Ainoana rutinana täytyy valittaa oikean laidan turhasta tyhjästä tilasta. Tämän olisi voinut hyvin käyttää neuvonantajien ja eri näkymien pikavalintanappuloihin, nyt näkymät ja neuvonantajien ohjeet joutuu kaivelemaan työläästi valikkopalkeista.
Vaikka SimCityn jalanjäljissä kulkeva Caesar III voi aluksi vaikuttaa vanhan toistolta, löytyy vanhalta vaikuttavan idean päältä hieno kaupunkisimulaatio, jossa on entisten piirteiden lisäksi vähän uusiakin. Jos SimCity-sarja ei ole tuttu, on Caesar III ehdottomasti hankinnan arvoinen peli.
90
