Antiikin Roomassa on hohtoa, sen on huomannut jokainen television laatusarjoja arvostava. Jo neljänteen osaansa edenneessä antiikin Sim City -sarjassa elo on silti uncian verran siistimpää kuin televisio-Rooman verisillä kaduilla.
Caesarissa luokkayhteiskunta elää kuin Marxin opetuksissa. Antiikin metropolien Pulloina toimivat plebeijit, raskaan työn raatajat. Heille riittää, kunhan saa jotain ruokaa syödäkseen ja pieniä kulutushyödykkeitä, vaikkapa saviastioita ja oliiviöljyä kotiin kannettuna. Kaupunki pyörii plebeijien varassa pelloista ja kaivoksista tehtaisiin ja toreihin. Astetta ylempänä, virtuaali-Rooman Vorenuksina ovat equitesit, jotka miehittävät siistit sisätyöt toimien niin lääkäreinä, näyttelijöinä kuin pappeina. Vastuun myötä kasvavat tarpeet: keskiluokka haluaa viinin ja huonekalujen kaltaista luksusta. Myös asuinympäristöltä vaaditaan taviksia enemmän.
Yhteiskunnan huipulla Caesarin Atioina ovat patriisit, joiden ylelliset huvilat vievät tilaa monen huteran plebeijitalon verran. Patriisit eivät tee työtä, vaan nauttivat Rooman imperiumin hedelmistä, esimerkiksi teatteritaiteesta tai kaukomailta rahdatuista eksoottisista hyödykkeistä. Kuvernöörin kannalta on oleellista, että patriiseja pystyy verottamaan. Tyytyväisen patriisi-asuinalueen viereen rakennettu veronkerääjän koppi maksaa itsensä takaisin pikavauhtia. Eliitin verotulot ovat kriittisen tärkeitä, muuten rahaa saa lähinnä torien verotuksesta ja kaupasta muiden siirtokuntien kanssa.
Poliittinen korrektius korjaa synkkää satoaan. Caesarissa ei noteerata orjuutta, joihin antiikin yhteiskunnat, Rooma mukaan lukien, vahvasti nojasivat. Historian kaunistelusta on pakko rokottaa, kauneusvirhe on samaa luokkaa kuin klassisen Colonizationin joviaalit Disney-intiaanit.
Rooma ei synny yössä
Mitään suurta tarinaa tai henkilödraamaa ei Caesar IV kerro. Yksittäisistä skenaarioista koostuva kampanja alkaa opetusosion henkisellä kuningaskuntakampanjalla. Italian niemimaan yhdistämisen jälkeen tasavaltakampanjasssa levitetään Rooman vaikutuspiiriä niin Galliaan kuin Kreikkaan. Lopulta tasavallasta siirrytään imperiumikampanjaan ja kaukomaille. Kampanjassa on tyypillisesti useita skenaarioita, joista valita, yleensä yksi sotilaallisempi ja toinen rauhanomaisempi vaihtoehto. Eteenpäin pääsee, kun skenaariokohtaiset tavoitteet kaupunkia kuvaavissa mittareissa on saavutettu, mutta rakkaaksi kasvaneen luomuksensa kasvattamista voi jatkaa sen jälkeenkin.
Caesar IV seuraa kaupunginrakentelupelien normaalia tyyliä. Pelaajan paletin peruselementtejä ovat kolmen eri kansalaisluokan asuinrakennukset. Yleensä asuinrakennukset täytyy rakentaa etäälle alueiden viihtyvyyttä laskevista tuotantorakennuksista, mutta kalliita koristuksia, kuten pensasaitoja ja puistoja lisäämällä, huonojenkin alueiden viihtyvyys nousee kummasti. Patriisien asuinalueet toki maisemoidaan samantien jo pelkästään parempien verotulojen vuoksi.
Asuinrakennusten vastapainona ovat infrastruktuuria hoitavat rakennukset, kuten hygieniaa parantavat kylpylät, talojen kuntoa valvovat insinööritoimistot, koulutusta antavat kirjastot ja koulut, ja vaikkapa temppelit. Niistä täytyy yrittää luoda mahdollisimman hyvin ainakin asuinalueet peittävä verkosto, muuten vailla puhdasta vettä ja lääkäriä oleva plebeijikortteli riutuu malarian kourissa. Kaupungin peittävät havainnolliset, esimerkiksi veronkantoaluetta näyttävät näkymät auttavat kaupunginisän työtä.
Kaikkea yhdistää tieverkosto, jonka täytyy ylettyä melkein joka rakennukseen, jotta tiet toimisivat. Kaupungin kaduilla käykin melkoinen hyörinä, kun kantajat vievät lastejaan paikasta toiseen. Pelloilla kasvaneet oliivit korjaa viljelijä lehdosta farmilleen, josta ne kuljetetaan joko suoraan oliiviöljytehtaalle tai varastorakennukseen odottamaan käyttöä. Valmis öljy kulkee torille, josta asukas käy sen ostamassa, tai esimerkiksi kauppapaikalle tai satamaan toisten kaupunkien kanssa tehtävää kauppaa varten. Kuvernöörin täytyy rakentaa toimiva verkosto, jossa hyödykkeet eivät kulje turhien mutkien kautta ja jossa varastorakennuksia löytyy tarpeeksi ja oikeista paikoista.
Ulkomaankauppa on käytännön pakko, kaupungin alueelta harvemmin löytyy kaikkia tarvittavia resursseja. Joskus raudankin kaltainen perusmateriaali pitää kuljettaa meri- tai maateitse kaupunkiin, ja viimeistään eksoottisia hyödykkeitä haluavan pitää käydä kauppaa. Kauppareitin avaaminen maksaa ison kasan kilisevää, mutta tuottaa yleensä itsensä pikaisesti takaisin.
Si vis pacem, para bellum
Kampanjan alkuvaiheiden jälkeen pitää varautua puolustautumiseen. Osa kaupungin puolustusta ovat myös kalliit muurit, jotka paitsi estävät barbaarilaumojen mellastamisen vapaasti, myös auttavat turvallisuudentunteen luomisessa ja kaupungin asutusten kasvamisessa. Muureihin saa rakennettua torneja, joiden ballistoista on apua hyökkääjiltä puolustautuessa.
Paljon tilaa vievät ja kiinteistöjen hintoja rajusti laskevat legioonalaislinnoitukset saa onneksi rakennettua reilusti kaupungin keskustan ulkopuolelle. Linnoituksiin majoittuvat pelaajan joukot, jotka on värvättävä kaupunkilaisista ja varusteltava asianmukaisesti. Muutamakin linnoitus syö heti mojovan siivun kaupungin ruokatuotannosta. Viisas kuvernööri ei anna sotilaiden heitellä noppaa parakeissa, vaan panee ne harjoituskentälle taitojaan parantamaan.
Caesar IV:n taisteluosuus ei ole erikoinen, vaan pakollinen paha, joka silloin tällöin keskeyttää rakentamisen. Joukkoja komennetaan muutaman kymmenen miehen kohortteina eikä yksittäisinä legioonalaisina, köyhän miehen reaaliaikastrategiana suoraan kaupungin kartalla. Täyteen sotaan tottuneelle rakentelupelin sotiminen on karua. Itse välttelin sotilaallisemmalta kuulostavia tehtäviä, Karthagon sijaan mieluimmin suuntasin Kreikan kulttuuripyhättöön
Keisariksi keisarin paikalle
Caesar IV on yllättävän raskas peli, mutta myös graafisesti hieno. Vanhentuvalla testikoneella silmäkarkkia sai karsia kunnolla, jos kameraa halusi pyöritellä sulavasti ja sujuvasti. Modernilla pelikoneella keisarin silmiä kohtaa varmasti kaunis näky, etenkin mainioiden satunnaisten sääefektien kanssa. Voi kun vielä silloin tällöin kaupunkiin laskevaa yötä tehostettaisiin katujen soihtuvalaisulla ja rakennusten ikkunoiden kajolla.
Moninpeli ei sinällään Caesarin kaltaisiin näpertelypeleihin sovi, mutta Tilted Mill tarjoaa sosiaalisille keisariehdokkaille mahdollisuuden mitellä taitojaan epäsuorasti netissä – samalle kartalle ei sentään päästä. Caesar Online koostuu Caesar's Challenge -kisasta, jossa pelaajille tarjotaan muutaman viikon välein setti tuoreita skenaarioita, joissa voi yrittää saavuttaa muita pelaajia paremman tuloksen. Esimerkiksi kirjoitushetkellä kamppaillaan muun muassa siitä, kuka kerää Karthagossa suurimman denaarisaaliin, tai kenen Antiokian siirtokunta saavuttaa suurimman väestömäärän. Empire on taas virtuaalinen imperiumi, jossa jokaisella pelaajalla on provinssi. Skenaarioita pelaamalla ja tulokset Caesar Onlineen lähettämällä oma provinssi kasvaa ja vaurastuu.
Caesar IV on erittäin leppoisa ja mukava näpertelypeli. Sen heikoin puoli, sotiminen, soittaa pelin edistyessäkin melko selvästi toista viulua ja pakollisesta gladiuksenkalistelusta selviää yleensä nopeasti takaisin rakasta kaupunkiaan optimoimaan.
86
