Impressionsin Caesar on tuorein tulokas jo varsin pitkään sarjaan erilaisia simcitymaisia pelejä. Tällä kertaa aikakausi on 100 eKr., ja tehtävä on laajennettu käsittämään muutakin kuin yhden kaupungin.
Caesarissa pelaaja on nuori, innokas Rooman valtakunnan byrokraatinplanttu, joka on työnnetty syrjään kaukaiseen merkityksettömään provinssiin. Häntä kuitenkin odottaa nousujohteinen ura, jahka hän kehittää loukosta kukoistavan osan Rooman valtakuntaa. Onnistumisesta seuraa ylennys uuteen ja taas uuteen loukkoon ja hiljakseen lähestytään lopullista tavoitetta: keisarin valtaistuinta.
Pelaaminen tapahtuu kaupunki- ja provinssitasoilla. Kaupunki muistuttaa varsin paljon SimCityä, provinssitasolla kehitellään sellaisia projekteja kuin tieverkostoja ja puolustusmuureja.
Toimintaa pyörittää kaksi asiaa: raha ja orjat. Kaikki maksaa ja toiminnat on ajoitettava rahavarojen riittävyyden mukaan. Orjat puolestaan tekevät kaikki työt, kuten rakennustoiminnan, ja hoitavat palokunnat ja armeijan. Ylijäämän voi sijoittaa parakkeihin lisääntymään tulevaa tarvetta varten.
Kaupungin rakentaminen ja provinssin kehittäminen tehdään toimintamoodissa. Missä tahansa vaiheessa voidaan mennä Forumille, jossa kuusi erilaista neuvonantajaa kertoo edistymisestä. Kunkin kautta voi tarkkailla miten mikin lohko menestyy, ja muuttaa rahavirtoja oikeisiin kohteisiin.
SimCitystä tutulla tavalla kaupunkiin vedetään kadut, suunnitellaan asemakaava ja läiskitään rakennukset paikoilleen. Lisäksi tarvitaan asuintontteja, työpaikkoja, työpajoja ja kauppoja.
Erilaiset yleishyödylliset rakennukset, eli koulut, sairaalat, temppelit, oraakkelit, amfiteatterit, teatterit ja kilparadat nostavat kulttuuri- ja elämisentasoa, sekä tuttuun tapaan läheisten tonttien arvoa. SimCityä pelanneille siis täysin normaalia toimintaa.
Vesijohtoverkosto oli upouutta Rooman aikoihin, niinpä tärkein seikka asutusten pysyvyydelle on tarjota niille juomavettä. Verrannollisesti tämä on samaa kuin SimCityn sähköistys, paitsi että vettä ei tarvitse vetää joka taloon.
Ihmisten mielialat eivät paljoa paina, eikä heitä tarvitse suorastaan mielistellä kaiken maailman urheilustadioneilla. Ihmisten viihtyvyys kuitenkin heijastuu kiertoteitse verotuloihin, joten palvelu kyllä kannattaa, vaikka pakkoa ei ole.
Ympäriinsä rynnistävät barbaarilaumat ovat vitsaus rauhalliselle senaattorille. Kun ilmoitus lauman rynnimisestä rajan yli tulee, on aika siirtyä kaupunkitasolta provinssitasolle ja johtaa legioonat taistoon. Mikäli on ollut tarpeeksi fiksu tai varakas rakennuttaakseen suojamuureja, saa ainakin lisäaikaa siirtyä asemiin.
Sotilaita on kolmea teholuokkaa: vakituiset, asevelvolliset ja orjat. Pelin erikoisin piirre on taistelusysteemi. Jos pelaaja omistaa Impressionsin Cohort II:n, voi pelit linkata yhteen, ja kun Caesarissa syntyy taistelu voi taistelun näppäimenpainalluksella siirtää Cohort II:ssa käytäväksi. Varmasti mielenkiintoista. Itse Caesarissa käytävät taistelut ovat hyvin simppeleitä: vihollisen lukumäärän perusteella valitaan muutamasta vaihtoehdosta sopivin taktiikka. Tulos on voitto tai tappio, puolikkaita ei tunneta.
Mikäli barbaareja ei kyetä pysäyttämään ne rynnivät provinssin pääkaupunkiin ja pistävät matalaksi sitä niin paljon kuin mahdollista. Barbaarien vierailu ei siis ole erityisen miellyttävä tapaus, sillä maksumiehenä toimii pelaaja.
Grafiikka on sekä Amigassa että PC:ssä varsin siistiä ja, hupaisaa kyllä, lähestulkoon identtistä. Pelaaminen on lähes äänetöntä, ja efektit kertovat vain eri asioiden tapahtumisesta, kuten esimerkiksi barbaarien ilmestymisestä provinssiin (joka ilmoitetaan myös visuaalisesti).
Caesar ei ole suora SimCity-klooni, mutta osaa ainakin hyödyntää samaa perusideaa erittäin hyvin. Jos keisarin valtaistuin houkuttaa on Caesar hyvä hankinta.
83
