Electronic Artsin lehtilisenssi Car and Driver tarjoaa muista autopeleistä poiketen mahdollisuuden testiajaa niitä unelma-autoja, jotka kotimaamme autoveroilla useimmiten jäävät unelmiksi.
Paketin kansitekstejä lukemalla tulee väkisinkin mieleen Accoladen Test Drive -sarja, idea on kutakuinkin sama: valitse auto ja rata ja yritä pysyä tiellä. Autoja on kuitenkin tarjolla vaihtelevampi katras aina vuoden -57 Testarossa-klassikosta Mercedeksen C11-vauhtihirmuprototyyppiin. Ratoja on myös moneen makuun ja lähtöön: pikateitä, ovaalirataa, drag strippiä, kilparatoja ja kuin rusinana pohjalla paikallisen ostoskeskuksen parkkipaikka.
En ole koskaan lentänyt lentokonetta, mutta osaan kyllä ajaa autoa. Niinpä onkin jokseenkin hupaisaa, että lentokonesimulaatiossa pääsen ensi yrittämällä sujuvasti ilmaan ja yleensä pysynkin siellä. Car and Driver -ajosimulaatiossa auto taas hyppii aluksi hysteerisesti suurin piirtein puskasta toiseen, välillä keikahtaa ympäri ja lopulta mäjähtää (komean) ilmalennon päätteeksi jokeen. Melko pian nuo pienet ihmeelliset aivosolut toki oivaltavat tietokoneautoilun hienoudet. Silti outo ilmiö; tuskinpa lentäminen on oikeasti helpompaa kuin autolla ajo.
Peli on suunnattu autoista kiinnostuneelle nopea(tieto)koneiselle SVGA-fanaatikolle (386-33:ssa C&D on vielä epäpelattava _nn). Grafiikka on siis parhaimmillaan nopeaa ja sujuvaa yksityiskohtaista tarkkuusgrafiikkaa, mikä todellakin tuo oman lisukkeensa keitokseen: tie näyttää tieltä eikä ryppyreunaiselta palikkajonolta. Jostain syystä kojelauta ei tässä grafiikkatilassa näy, mikä karkottaa osan realismista.
Kuvallinen prameilu ei tähän lopu. Koko ajosuoritus nimittäin "kuvataan" kymmenellä kameralla kiintolevylle, minkä jälkeen kukin voi käyttää video-ohjaajan kykyjään ja muokata ajosuorituksestaan mitä hienoimman spektaakkelin. Valitettavasti luomuksia ei voi erikseen tallentaa.
Melkoinen auto- ja ratavalikoima takaa alkuinnostuksen. Mukana tulevat Car & Driver -lehden tietokonemuotoon puetut artikkelit testeineen ovat mielenkiintoista luettavaa namupala-autoista kiinnostuneille.
Aluksi ajetaan yksin tyhjillä areenoilla, mutta pian muitakin autoja ilmestyy radalle. Ja katso: eivätkös autot ajakin vallan inhimillisesti laidasta laitaan ja pusikon kautta temmeltäen. Peli näet tallentaa yllättäen aikaisemmat ajosuoritukset kiintolevylle ja käytännössä kisaillaan siis itseä vastaan. Harjoitteluvaiheessa mainio oivallus.
Siinä vaiheessa kun kaikilla radoilla on ajettu kaikilla autoilla käsikirjan mukainen huippuaika (mihin kuluu noin viikko_pari), herää kysymys mitä seuraavaksi. Ainoa mahdollisuus on lisätä ajorealismia (neljä eri vaikeustasoa) ja pyrkiä lyömään entiset ennätykset.
Peli todellakin on pelkkä testiajosimulaatio, joka vaatisi rattiohjaimen sekä jalkapedaalit tosi tunnelmaan pääsemiseksi. Pelkällä ilotikulla pelatessa alkaa väkisinkin kaivata kunnon kilpailuja, divisioonia, älykästä tietokonevastusta, poliisiautoja, jännitystä. Pelin tekijöiden puolustukseksi on myönnettävä, että autot ovat todellakin ohjattavuudeltaan erilaisia, mutta vastaako ajotuntuma autojen oikeita ominaisuuksia, on bittiversiosta mahdoton päätellä. (Varsinkin kun en ole kyseisiä autoja oikeasti ohjastanut.)
Pelissä on kaksinpelimahdollisuus, mikä sinällään on monesti autopelin pelastus. Valitettavasti tähän tarvitaan toinen tietokone ja tarvittavat lisukkeet.
Car & Driver antaa siltikin sen minkä lupaa: jännittäviä testiajohetkiä huippuauton ratissa. Pelkästään autoista innostuneelle se on oivaa ajanvietettä, autoPELIfanaatikko vaatisi kuitenkin enemmän kuin pelkkiä yhden ratakierroksen aika-ajoja ja kymmenen sekunnin kiihdytyskilpailuja.
78
