Bretagnen valtakunnassa ei ole kaikki hyvin. Vanhan kuningas Charlesin kuoltua tämän serkuille ja jälkeläisille tulee kiistaa siitä, kuka olisi paras seuraavaksi hallitsijaksi. Seurauksena on verinen sisällissota viiden kuningaskandidaatin yrittäessä haalia itselleen kruunua.
Castles kakkosessa on ykkösen linnanrakenteluun yhdistetty alueiden valtausta ja kunnon päämäärä, eli kruunu omille kutreille. Mutta se ei suju ilman rahaa ja kähmäilyä.
Bretagne jakaantuu kahteenkymmeneen provinssiin, joista jokainen tuottaa jotain neljästä raaka-aineesta (kulta, puu, rauta tai ruoka). Näitä raaka-aineita tarvitaan eri toimintoihin, kuten tietysti linnojen rakentamiseen ja armeijan ylläpitämiseen, mutta myös kansan tyytyväisenä pitämiseen. Myöskään sellaiset pikku jäynät kuten sabotöörit, vakoojat ja diplomaatit eivät ole ilmaisia.
Tehtävät jakaantuvat hallinnollisiin, poliittisiin ja sotilaallisiin ja ne toteutetaan sitä nopeammin, mitä enemmän niille allokoidaan suorituspisteitä. Peli etenee reaaliajassa, mutta toisaalta sillä vauhdilla, että tyypillinen pelituokio sujuu hiiri toisessa kädessä ja uusin Pelit toisessa. Lehteä lukiessa voi sivusilmällä vilkuilla pelin valikkoja ja katsoa, olisiko jotain tapahtunut.
Kotini on linnani
Kun kerran pelin nimi on Castles, kuuluu asiaan tietysti linnojen rakentaminen. Castles II ei enää rajoitu Castlesin tapaan vain yhden linnan kimpussa tuhertamiseen, vaan jokaiseen provinssiin voi suunnitella ja rakentaa oman linnansa. Linnan vahvuus kuvataan pisteinä. 50 pisteen linna tuplaa provinssin tuoton ja 100 pistettä ehkäisee kapinat. Lisäksi linna periaatteessa vaikeuttaa provinssin valtausta.
Linna suunnitellaan torneista, muurinpätkistä, portista ja lipusta. Tosin lopullisessa kokoonpanossa on aina pidettävä huolta siitä, että yhtäkään ovetonta kammiota ei jää linnan muurien sisään ja että omalle lipulle löytyy tie. Erittäin käyttäjäystävällisesti edellisten linnojen designin voi kopioida suoraan uuden linnan pohjaksi.
Rakentamista ei enää täydy ykkösosan tyyliin vahdata kyllästymiseen saakka, eikä se ole edes mahdollista. Aika ei suunnitteluruudussa kulu lainkaan ja ainoa 3D-keino linnan muodostumisen seuraamiseen on odotella pääpeliruudussa aikansa ja käydä silloin tällöin vilkaisemassa miltä linna näyttää.
Kilin kolin
Alkuperäisen Castlesin taistelussa ei ollut kehumista. Kakkosessa taistelua on kyllä parannettu, muttei tarpeeksi. Jo niinkin alkeellinen asia kuin joukkojen sijoittaminen ympäri valtakuntaa puuttuu kokonaan, sillä armeija on aina yhtenä klönttinä. Otettaessa yhteen hyökkäävän vastapelurin joukkojen kanssa käyttävät molemmat osapuolet siis koko armeijaansa, vaikka samaan aikaan valmisteltaisiin hyökkäystä muualle. Tässä ei suoraan sanoen ole mitään järkeä. Olisin itse todella kaivannut strategisempaa otetta, jossa joukkojen jakaminen ympäri valtakuntaa olisi näytellyt tärkeää osaa.
Linnat tuovat taisteluun omaa hohtoa, vaikka pääasiallisesti kivimuurit ovatkin lähinnä karuja vitsejä. 250 pisteen linna ei juuri hidasta vihollisen määrätietoista marssimista kohti keskustan lippua, eikä muureilla edes ole niitä söpöjä pikkumiehiä, jotka kaatavat kuumaa öljyä vihollisten päälle (mielitemppuni alkuperäisessä Castlesissa).
Omaa poppoota ei levitellä pitkin taistelualuetta, joten taktisiin päätöksiin kuuluu lähinnä millaiseen maastoon joukot asetetaan. Ritarit eivät oikein toimi suossa, sen sijaan jousimiehet metsässä ovat hyvin suojattuja, kuten Robin Hood varmasti vahvistaisi. Linnan kimppuun käyvää armeijaa voi varustaa sotakoneilla (ballista, katapultti ja piiritystorni), joita voi käyttää muurien hajottamiseen vihollisen linnoja vallattaessa. Ja jälleen kerran ylivoima ratkaisee taistelun kulun.
Pisteillä kuninkaaksi
Pelin lopullinen tavoite on tietysti tulla kuninkaaksi, mutta siihen tarvitaan paavin apua. Pelaajan kerättyä 7000 pistettä voi tämä pyytää Hänen Korkeudeltaan kuninkaaksi julistamista, mutta paavin apu tietysti vaatii rahan liikuttamista ja pienoista nuoleskelemista.
Kun kuningaskandidaatti on saanut väliaikaisen potan päähänsä alkaakin helvetinmoinen hässäkkä: jokaikinen "vanha kaveri" on mielestään parempi kuningas ja neljän-viiden kuukauden koeajan jälkeen maata peittää veri. Jos tästä ryminästä selviää, game on over kunniakkaasti.
Kannattiko odotus?
Castles kakkonen on monipuolisuutensa vuoksi ykköstä huimasti parempi, mutta myös vaikea peli. Jo vaikeustasolla easy joutuu todella kamppailemaan. Hyvin helposti pelissä tulee eteen tilanne, jossa eri hallitsijoiden väliset voimasuhteet ovat lähes samat. Sitten nämä saavatkin loistoidean ja käyvät joukolla pelaajan kimppuun, joka yrittää samalla pitää kasassa kapinoivaa valtakuntaansa, eikä tilannetta pätkääkään paranna se, että hävittyjen taisteluiden seurauksena laskee ihmisten onnellisuus, joka tietää lisää kapinoita. Pelin kunniallinen läpäiseminen vaatii strategiaturboahtimen korvien väliin.
Tämä vaikeus juuri tuhoaakin Castles II:n viehätystä. Jos joku näppärä koodinvääntäjä viitsisi tehdä cheatin, jolla raaka-aineita on 99 kappaletta jatkuvasti, pelaamisesta nauttisi, nyt pelailu hoituu hampaat irvessä. (Voi näitä nykyajan laiskoja lapsosia... toim.huom)
81
