Catwoman (PC) – Hei beibi, anna mulle piiskaa

Julie Newmarin ja Michelle Pfeifferin henkisen perinnön tuhonnut elokuva Catwoman on kääntynyt yhtä loisteliaaksi toimintapeliksi.

Catwoman on hektistä akrobatiaa pursuava, vauhdikas hyppelypuzzle, josta ei toimintaa puutu. Kameralle kehräävä virtuaalinen Halle Berry hetkuttaa ja ketkuttaa lanteitaan läpi kenttien. Vastustajat nujertuvat potkuilla ja ruoskalla, ja nahkaraipalla ratkeavat myös yksinkertaiset puzzlet. Hankituilla pisteillä ostetaan lisää taisteluliikkeitä ja avataan sarjakuvaa luettavaksi ja kuvataidetta ihailtavaksi. Leffaa mukaileva juoni aukeaa välianimaatioiden kautta.

Tai niin oli tarkoitus.

Helvetin porteilla

Helvettiin on varattu oma loukko odottamaan Catwomanin kontrollien kehittäjiä. Tai sitten tekijä on isäntä itse, ja Catwoman on tarkoitettu pahojen pelaajien ikuiseksi piinaksi. Suoraan konsolien tuplatattiohjaimilta käännetty ohjaus on tolkuttoman kömpelö, ja ohjaussuunnat vieläpä kääntyvät varoittamatta aina kuvakulman vaihtuessa. Ohjaus ei vain haittaa pelaamista, se aktiivisesti estää onnistumiset. Usein tietää tarkalleen, mitä pitäisi tehdä, mutta peli ei anna!

Suurin pelintappaja on kamera, joka keskittyy viileisiin kuvakulmiin sillä seurauksella, että käyttökelpoisia kuvakulmia ei pelissä näy kuin vahingossa. Kameraa ei edes voi kontrolloida pelin aikana, vaikka arvosteluversiossa se sentään onnistui taukotilassa.

Jos on aikaa pysähtyä, voi ympäristöä tarkkailla myös first person -kuvakulmassa, jossa vihujen hajujäljet erottuvat sumuna. Kömpelö toiminto on ainoa tapa tarkistaa kameran pimentoon jättämät kulmat.

Taistelutilanteessa liikkeitä on vain muutama. Ruoskalla voi nykiä aseet käsistä, tarrata kiinni kurkusta tai vain läpsytellä leikkisästi, ja korkeakorkoisilla saappailla voi monottaa vastustajat tantereeseen. Suunnittelijat ovat nähneet vaivaa taatessaan, että taistelut ovat siistejä: kenttiin on ripoteltu valtavat määrät avoimia matka-arkkuja, joihin rikolliset voi potkia.

Mappi Ö

Catwoman näyttää huonolta, enkä puhu vain grafiikasta, vaikka sekin on tusinatavaraa. Taustat ovat kulmikkaita, hahmot pökkelöitä ja tekstuurit viisivuotiaan käsialaa. Peliympäristö tosin matkii elokuvaesikuvaansa aika onnistuneesti, ja useat paikat tunnistaa välittömästi.

Itse Kissanainen on graafisesti parempi kuin ympärillään oleva maailma, mutta puvun design on erittäin, erittäin syvältä. Vaatii yritystä, että saa Halle Berrystä luotaantyöntävän, mutta Catwoman onnistuu. Ehkäpä uusi Catwoman on antitaiteellinen sosiaalinen koe: nelinkontin hirmuista vauhtia seiniä pitkin konttaava, domina-asuinen nainen on hillittömän typerää.

Vaikka Catwoman olisi muuten miten taidokkaasti tehty, käyttökelvottomat kontrollit ja pelaajaa kiusaava kamera pilaavat pelin aivan täysin. Catwomania ei yksinkertaisesti voi pelata. Syön mieluummin kilon kissanhiekkaa kuin hypin enää kertaakaan kenttää uudestaan läpi vain koska ohjaus lirahti ylimmällä tasanteella. Kirous koko roskan tekijöille aina kolmanteen sukupolveen asti!

Pisteenä i:n päälle Catwoman kaatuilee ja vaatii kaikkien ohjaimien (polkimet, HOTAS ja muut miesten lelut) irrottamista pelin ajaksi. Toteutuksen ainoa pienen pieni valopilkku on musiikki, joka sopii tilanteisiin. Muuten äänet ovat huonoja, ja Hallen lausumat kommentit kerrassaan nolostuttavan kehnoja.

Catwoman on kaikenkattava limbosuoritus.

* * * * *

Catwoman – elokuva

Ohjaus: Pitof

Pääosissa: Halle Berry, Sharon Stone, Benjamin Bratt, Lambert Wilson

Ensi-ilta: 22.10.2004

Halle Berryn ja Sharon Stonen tähdittämä elokuva on kuin musiikkivideo: täynnä nopeita parin sekunnin leikkauksia ja huonoa CGI-grafiikkaa. Ensimmäinen 30 minuuttia vielä joten kuten menee, mutta sitten flopahtaa ja syvälle.

Juoni on täysin ennalta-arvattava ja taistelukohtaukset, varsinkin se viimeinen, nolostuttavan huonoja. Halle ei sädehdi yhdessäkään kohtauksessa ja Sharon Stone näyttää kynityltä kanalta. Huumori ja hyvät one-linerit loistavat poissaolollaan.

Hyviä sarjakuvaelokuvia on jo läjä, mutta Catwoman liittyy Darkmanin ja Mustanaamion seuraan. Kuten peli, on elokuva käytännössä veretön, joten "siistiä" toimintaa etsivälle se on oiva vaihtoehto.

32