Junailijan pilli jo ilmoja viilsi, linja-autossa on tunnelmaa, merimiehet ovat eri miehiä, ilmojen halki käy lentäjän tie ja rekkamies nielee kilometrejä. Liikennöinnin takaiseen maailmaan ilman lakkoja voi taas tutustua!

Transport Tycoon Deluxe on niitä kulttipelejä, joita pelataan vielä 10 vuoden päästä julkaisusta. Sen tekijä Chris Sawyer tunnetaan vielä paremmin pelistä RollerCoaster Tycoon (Pelit 5/1999, 82 pistettä), joka roikkui vuosikausia Yhdysvaltojen myyntilistojen Top-10:ssä.

Kiskontaa kiskoilla

Locomotion on Transport Tycoonin perillinen ja jopa turhan identtinen. Tarkoituksena on rakentaa kuljetusverkko tahkoamaan pelaajalle rahaa. Ohessa voi suorittaa pikkutehtäviä ja kurmottaa kilpailijoita. '

Vaikeustaso määräytyy kentän koon, ei haasteen mukaan. Helpoimmalla tasolla rakennetaan liikenneverkostoa yksin pieneen vaarin saareen, vaikeammilla bisnes muuttuu veriseksi taisteluksi kilpailijoiden kanssa paikasta puntakasan huipulla.

Peli-ideana on rakentaa tuottava yhteys paikkojen A ja B välille. Jos ne ovat kaupunkeja, matkustajaliikenne kannattaa. Paikka A voi olla maatila tai kaivos, jolloin paikan B on hyödynnettävä paikan A tuottamia raaka-aineita. Listaan voi tulla mukaan myös paikka C, joka hyödyntää paikan B tuottamaa jalostetta ja paikka D, joka ostaa paikassa C tuotettua hyödykettä. Erittäin yksinkertaista, mutta toimivaa.

Julkinen valta ei tieverkostosta, saati satamista tai rautateistä, huolehdi vaan ne on rakennettava itse. Tavaroiden ja ihmisten siirtämiseen on busseja, rekkoja, junia, laivoja, raitiovaunuja ja lentokoneita. Jokaista menovehjettä on ajanjaksosta riippuen lukuisia malleja eri tarkoituksiin. Teknisen kehityksen seuraaminen on yksi pelin valteista. 1900-luvun alun autot muuttuvat moderneimmiksi, joku keksii sähköistää radat, purjelaivoista luovutaan ja ilmojen teitä aletaan hyödyntää. Locomotion on pelin lisäksi hahmotelma liikennöinnin historiasta.

Ajoneuvoja vaivaa tekoälyttömyys, sillä niillä on paha tapa harhautua teille tuntemattomille. Reitinsuunnittelussa tämän voi kiertää reittipisteitä käyttämällä, minkä vuoksi minua se ei suuremmin häirinnyt.

Puhdasta onnea ja auvoa ei liikennöitsijän arki ole. Erityisesti 20. vuosisadan alkupuolella kaupungit ovat suhteellisen pieniä, joten bussilinjat ja rekkarahti tuottavat aika vähän. Vuosisadan loppupuolella rahan tekeminen on aivan liian helppoa ja kasinotalous alkaa houkutella.

Kvartaalitalouden opettelua

Iloisen rakentelun vastapainoksi Tycoon-peleissä täytyy olla myös liiketoiminnan karumpaa, epäinhimillisempää puolta, jota myös kirjanpidoksi kutsutaan. Näissä syvyyden demonien askareissa on ideana pyöritellä erilaisia lukuja ja saada viivan alle musta plusmerkkinen tulos, ei punaisena hehkuva tappiolukema. Locomotionissa on tähän yllättävän vähän keinoja.

Liikkeenjohtajan merkittävin finanssipäätös on päättää, paljonko ottaa lainaa. Koska jo alkupääoma on lainaa, takaisin maksettavaa riittää koko ajan. Korko on kiinteä hulppeat kymmenen prosenttia, joten yrittäjän ja asuntovelallisen arki tulee turhankin tutuksi.

Muuten talous on perusmallia. Liikennevälineet kuluttavat hieman rahaa ja joskus jopa hajoavat, mutta onneksi korjaus tehdään automaattisesti.

Riidat kilpailijan kanssa ratkaistaan klassisella rahtisodalla. Molemmat puolet pyrkivät tyydyttämään taistelutantereena olevan kaupungin kuljetustarpeet. ääräajan täytyttyä kaupunki ilmoittaa, kumpi liikennöitsijä saa jatkaa kaupungin alueella. Härskit bisnesmiehet pistävät kauppasodan pystyyn kilpailijan liikenneyhteyksien solmukohdassa ja saavat vastustajan bisnekset kuralle.

Olisin kaivannut, edes valinnaiseksi, hieman lisää talousjohtamista ja jopa pörssiä. Kun kvartaalitalouden hysteerinen sijoittaja-kanalauma puuttuu, suurin uhka on konkurssi, joka tulee kun yritys tekee liian kauan tappiota. Taloudelliset haasteet, pelotteet ja taloudenpidon kautta pelin voittaminen olisivat tuoneet lisää vaihtoehtoja keinovalikoimaan.

Viimeinen juna Mikkeliin

Chris Sawyer harrastaa melkoista itsekehua. Hän kertoo ohjekirjassa, miten hänen tiiminsä luullaan koostuvan kymmenistä työntekijöistä, vaikka todellisuudessa hän tekee kaiken itse. Apuna Sawyer kertoo käyttävänsä vain freelance-graafikoita, -muusikoita ja muita artisteja.

Chris Sawyer's Locomotionissa menetelmä heijastuu kielteisesti lähinnä grafiikkaan. Se näyttää kuin Tranport Tycoonilta vuodelta 1995. Grafiikan sentään saa 1024x768-tilaan, mutta ei automaattisesti. Sinänsä pikkunäppärän ja nätin grafiikan olisi voinut parannella 2000-luvun standardeihin.

Musiikki onnistuu. Kappaleet ovat tarttuvia, svengaavia ja niitä kuuntelee ilokseen. Tosin efekteistä sanomalehtiuutisten yhteydessä tuleva "ooohhhh!" alkaa jo toisella kerralla jurppia.

Käyttöliittymä on näppärä. Ikkunointia käytetään hyödyksi esimerkillisellä tavalla ja asiat hoituvat klikkaamalla. Mutta niinkin tärkeä asia kuin radan rakentaminen on turhan hankalaa, ja rahaa menee helposti hukkaan. Olisi ollut fiksumpaa antaa mahdollisuus ensin tehdä suunnitelma, joka sitten toteutetaan. Pikkunipotettavaa on muissakin pikkujutuissa, mutta peli-iloa ne eivät pilaa.

Chris Sawyer's Locomotion on lajityypissään erinomainen peli. Siinä on tavoitettu näpertämispeleille välttämätön tekemisen ilo, asiat sujuvat varsin jouhevasti ja kokonaisuus on kiva stressilelu. Tekoälyttömyys, käyttöliittymän ajoittainen kankeus ja pelin yksinkertaisuus tympivät välillä, mutta pikku tauon jälkeen pelin ääreen palaa mielellään.

Ennakkotietojen perusteella pelin pitäisi lähteä kaupasta kotiin alta kahdenkympin. Kannattaa poimia hyllystä, sillä ennen kuin Chris koodaa tämän päivän standardeja vastaavan Transport Tycoonin, Locomotion on lajityypissään parasta mitä kaupasta tällä hetkellä saa.

Pisteet jatko-osana 76

Itsenäisenä pelinä 88 + Pelit suosittelee

* * * * *

Chris Sawyer, Tycoon Tycoon

Sid Meierin Railroad Tycoon oli vallankumouksellinen peli vuonna 1990. Sitä pelasi pikkutunneille, viikosta toiseen, skotlantilainen herra nimeltä Chris Sawyer. Sawyer oli aloittanut ohjelmoinnin Z80-mikrolla ja teki 1990-luvun taitteessa paljon pelikäännöksiä Amigalle ja PC:lle, tunnetuimpina Virus ja Frontier: Elite 2.

Chris Sawyer alkoi assemblerillä koodata peliä, joka loppuvuodesta 1994 näki päivänvalon nimellä Transport Tycoon (Pelit 1/1995, 85 pistettä). Huolimatta omien ajoneuvojen puutteellisesta reitinhakurutiinista ja muutamista pikkuisista bugeista peli otettiin ilolla vastaan. Julkaisijana toimi myös Railroad Tycoonin julkaissut MicroProse, joka ryöstöviljeli Tycoon-titteliä vuosikausia. Transport Tycoonista julkaistiin nopeasti korjattu versio, joka ilmeisesti on ensimmäisen pelin Suomeen asti päätynyt inkarnaatio.

Hyvän myynnin ansiosta julkaistiin vuoden 1995 alkupuolella versio, jossa mukana tuli World Editor -lisäke. Se mahdollisti maanmuokkaamisen ja omien kenttien luomisen niin maan päällä kuin Marsissakin. Marsilaiset grafiikat toivat kivaa lisäväriä, mutta dollarilypsy alkoi hieman haista kyyniseen nenään.

Transport Tycoonin kulttipeliksi nostanut versio on (jo) syksyllä 1995 julkaistu Transport Tycoon Deluxe. Mukana tuli paljon lisäsälää, monipuolisempi bisnesmaailma ja erityisesti pelattavuuteen oli panostettu. Lopputulos on hauska, pelattava ja äärimmäisen addiktiivinen näpertelypeli. Fanien tekemät lisäkkeet ja muutokset ovat parantaneet alkuperäistä peliä tuntuvasti, ja aktiivinen nettiyhteisö on pitänyt Deluxe-versiota elossa jo kymmenen vuotta.

Transport Tycoon käännettiin myös PlayStationille, mikä oli virhe. Assembleristä C-kielelle tehty käännös muistutti bugisuudessaan Pelkokertoimen ötökkätehtäviä ja ominaisuuksia oli karsittu. Eikä näpertelypeli ollut sitä, mitä pleikkadudet vuonna 1997 tahtoivat. Merkittävin uutuus oli täysin renderoitu 3D-maailma, joka kuvaruutukaappausten perusteella näyttää paljon paremmalta kuin Deluxen PC-version rupiset grafiikat. Vuonna 1997 näki päivänvalon myös pelin Mac-versio, mutta sen kumpikaan pelaaja ei tietääkseni ole kommentoinut kokemustaan muulle maailmalle.

MicroProsen ostanut Hasbro teetätti Deluxesta vuonna 1999 käännöksen Windowsille, jossa lisättiin muun muassa DirectX-tuki. Muuten versio vastaa alkuperäistä DOS-peliä. Transport Tycoon Deluxe for Windows löytyy helpoimmin kokoelmalta Tycoon Collection (jossa muut pelit ovat Railroad Tycoon 2 ja RollerCoaster Tycoon).

Chris Sawyerin seuraava projekti oli RollerCoaster Tycoon (Pelit 5/1999, 82 pistettä). Vuonna 1999 julkaistu huvipuistopeli roikkui ikuisuuksia Yhdysvaltojen myyntilistoilla ja eri lisäkkeineen myi miljoonia. Yllättäen vuoden 2002 merkittävimpiin julkaisuihin kuulunut RollerCoaster Tycoon 2 (Pelit 11/02, 80 pistettä) sai nuivan vastaanoton. Chris Sawyer's Locomotionin (2004) kohtalo on vielä auki.

On nostettava hattua Sawyerin yhden miehen kooditaistelulle maailmaa vastaan. Onneksi vielä on pelintekijöitä, jotka rakastavat tekemiään pelejä.

Riku Neuvonen