Squaren Chrono Trigger on monien mielissä historian paras japskiroolipeli. Syystäkin, sillä seikkailussa yhdistyvät kaikki genren vahvuudet ilman huonoja puolia.
Maksoin aikoinaan Chrono Triggeristä aivan liikaa nettihuutokaupassa, sillä nyt roolipeli on marketin hyllyssä jokaisen kaduntallaajan saatavilla. Onneksi, sillä 16-bittisen kultakauden rakastetuin japskirope on vältellyt eurooppalaisia jo 14 vuoden ajan.
Chrono Trigger on vanhan hyvän ajan roolipeli. Seikkailu on rehellinen satu, jossa lapset pelastavat maailman. Mukana menossa ovat myös ritarillinen sammakko ja inhimillinen robotti. Grafiikat ovat kaksiulotteisia, hahmot pallopäisiä ja musiikit Super Nintendon äänipiirin parhaimmistoa. Tunnelma edustaa ehtaa ysäriä!
Tarinan juju on aikamatkailussa. Joka paikassa vieraillaan useaan kertaan eri aikakausina – aina dinosaurusten keskeltä apokalyptiseen lähitulevaisuuteen. Menneisyyden tapahtumat vaikuttavat tulevaisuuteen ja eri aikakausien tavaroita tarvitaan, jotta maailmanloppu saadaan estettyä.
Matka on mielenkiintoinen ja tapahtumarikas. Aikakausissa ei jumiteta kerralla pitkään ja juonenkäänteet ovat nopeita. Paketti pysyy hienosti kasassa ilman, että tajuaa juoksevansa putkessa. Dialogikaan ei ole liirumlaarumia, eikä siihen ole sotkettu angstia, siirappia, hattaraa tai muuta höttöä.
Nopeat syövät hitaat
Oli sitten Final Fantasyssa, snägärillä tai taksijonossa, niin turhanpäiväiset tappelut harmittavat aina. Chrono Triggerissä ei satunnaistaistella. Kartalla saa vaeltaa rauhassa eivätkä viholliset ilmesty tyhjästä, vaan ovat joko näkyvästi esillä tai piilossa väijymässä.
Usein taistelun voi väistää kokonaan. Liika pelkurointi ei kuitenkaan kannata, sillä pitäähän hahmojen toki kehittyä. Hoitamalla eteen osuvat koitokset, vastuskin kehittyy sopivasti pelaajan etenemistahtiin, joten grindaamiseen ei ole pakottavaa tarvetta.
Chrono Trigger ei kiusaa liioilla taisteluilla eikä kamppailuiden pituuskaan rassaa. Viholliset kuolevat parista osumasta, joten pomojen haastavuus ei perustu peliajan järjestelyyn. Kaikki sujuu kuin rasvattu, taistelu pamahtaa heti käyntiin eikä taikuus sorru pitkiin mehusteluanimaatioihin.
Vaikeustaso on helppo. Aivan vasurilla miekkaa ja magiaa ei voi hoitaa, mutta köniin ei tule kuin harvoin. Monipuolisesti eroavat hyökkäystaiat venyvät melko taktiseenkin pelaamiseen, mutta keskittymistä tarvitaan vain draamallisiksi huippukohdiksi suunniteltujen megaörkkien kanssa.
Chrono on palikka
Teini-ikään ehtineeseen graafiseen ulkonäköön ei ole koskettu. Se on harmi, jos muistelee, miten hienoa jälkeä Chrono Rebirth -harrastelijaprojekti esitteli ennen kuin Square heräsi vaalimaan tekijänoikeuksiaan. Super Nintendon paras on kaukana DS:n parhaasta, sillä minimalistinen grafiikka ei pääse ihan oikeuksiinsa pikkuruudulla.
Näkyvin ero alkuperäiseen on toisen näytön käyttö kartta- ja valikkoruutuna. Liikkuminen kynällä on kömpelöä ja valikoiden käyttökin on selvästi nopeampaa ristiohjaimella, joten ohjaustapaa ei tarvitse kauan miettiä.
DS-versiossa on mukana Playstation-version pikkulisäykset, kuten lyhyet välinäytökset. Lisäksi mukaan on laitettu muusta pelistä irrallinen monsterikoulutusalipeli. Käytännössä bonukset ovat merkityksettömiä, sillä paketti oli kasassa jo ensi yrittämällä.
Chrono Trigger on vauhdikas ja mielenkiintoinen 20-tuntinen seikkailu. Toiminta on yksinkertaista, sujuvaa ja palkitsevaa. Kovin iskevyys on ajan myötä kadonnut, mutta alkuvoimasta on edelleen roppakaupalla tallella. Seikkailu pursuaa samaa ajatonta viehätystä kuin Zelda Link to the Past.
89
