Kulttuuri kohtaa kuularuiskun
Strategiapeli Civilization on samanlaista pelikulttuuria kuin Tetris tai flipperi: sen tuntevat nekin, jotka eivät peleistä piittaa.
Civilizationissa kiehtoo sen monipuolisuus, sillä pelikerrat etenevät aina aivan omia polkujaan. Pelaaja johtaa omaa kansakuntaansa kivikaudesta avaruusaikaan, ja käy siinä välissä kauppaa tai sotia ja laajentaa valtakuntaansa perustamalla uusia kaupunkeja tai kuokkimalla suot pelloiksi.
Kolmososa korostaa vaihtoehtoisuutta lisäämällä peliin yksilölliset kansakunnat ja kuusi erilaista voittotavoitetta. Voittaa voi perinteisesti ampumalla raketin lähitähteä kiertävälle planeetalle tai tuhoamalla muut kansakunnat. Tavoitteena voi olla myös YK-vaalien voitto taitavalla diplomatialla tai omasta kansastaan valtakulttuurin kehittäminen. Tai jos mikään muu ei onnistu, voi saavuttaa tylsän pistevoiton tekoälystä vuonna 2050.
Lopullinen tavoite riippuu kansakunnasta, sillä kansoilla on erilaisia ominaisuuksia. Esimerkiksi kaupalliset kansat saavat kaupungeistaan muita enemmän tuloja ja voivat siten lahjoa muita puolelleen YK-vaaleissa. Uskonnolliset voivat rakentaa kirkkoja halvemmalla ja voittaa jo varhain alkaneella uskonnollisella kulttuurillaan. Sotilaallisten kansojen armeijat kehittyvät nopeammin, mikä helpottaa maailmanvalloitusta. Jokaisella kansalla on kaksi kuudesta erikoisominaisuudesta ja lisäksi yksi ikioma sotilasyksikkö, kuten saksalaisten panzerit ja atsteekkien jaguaarisoturit.
Luvattua moninpeliä ei ole, joten tekoälyn putkiaivoisuus hieman latistaa voittovaihtoehtojen monipuolisuutta. Tekoäly tuntuu aina tavoittelevan vain sotilas- tai avaruusvoittoa, mikä rajoittaa myös pelaajan liikkumavaraa. Armeijan on syytä olla iso, sillä kone hyökkää aina joukolla heikoimman kimppuun.
Aku Ankka vastaan Che Guevara
Valtakunnan rajat eivät määräydy Civilizationin epävirallisen jatko-osan Alfa Centaurin tapaan kaupunkien mukaan, vaan linjat vedetään valtioiden kulttuurialueiden mukaan. Jokainen kaupunki kerää kulttuuripisteitä, joiden kasvettua tiettyyn rajaan asti rajat kasvavat yhdellä ruudulla ulospäin. Kulttuuripisteitä saa kaikista maailman ihmeistä, temppeleistä tai muista kulttuurirakennuksista. Historia on tietenkin kulttuuriarvo itsessään, joten 1200-luvulla rakennettu yliopisto tuottaa enemmän pisteitä kuin vasta rakennettu opinahjo.
Toisen valtion rajojen sisäpuolelle ei voi perustaa kaupunkeja, kaivaa luonnonvaroja tai viedä joukkoja, mutta vahvempi kulttuuri työntää vaikutusaluettaan muiden yli. Parhaimmillaan tai pahimmillaan valtakulttuuri hullaannuttaa rajakaupunkien asukkaat ja ne vaihtavat puolta kulttuuriltaan vahvemmalle kansakunnalle. Omalle alueelle leviävä valtakulttuuri tietenkin ärsyttää kaupunkien alkuperäisiä hallitsijoita, joten pelatessa joutuu miettimään minkä valtion kaupunkeja suostuu omaansa liittämään. Rauhanomainenkin valtion leviäminen päättyy nopeasti heikomman kulttuurin hyökkäykseen.
Luonnonvarat muuttavat Civilization-kaavaa eniten ja ne ovat pelin paras yksittäinen uudistus. Maastossa on kolmea erilaista luonnonvaraa, joista bonusvarat toimivat kuten edellisessäkin pelissä: Ne antavat kaupunkiruudussa plussaa maastotyyppiinsä. Luksusvarat taas parantavat kansakunnan hyvinvointia, jolloin kyllikseen viiniä, timantteja ja turkiksia saavat ihmiset ovat onnellisempia.
Tärkeimpiä luonnonvaroja eli strategisia varoja tarvitaan kehittyneiden yksiköiden tekemiseen. Modernit panssarivaunut vaativat, että kansakunnalla on öljyä, kumia ja alumiinia. Ilman alumiinia on tyydyttävä rakentamaan vanhanaikaisempia vaunuja. Ne voi kuitenkin päivittää rahalla myöhemmin paremmiksi, kunhan luonnonvarat ovat kasassa.
Jos luonnonvaraa löytyy oman valtakunnan rajojen sisällä, sen saa käyttöönsä rakentamalla tieverkoston kaivoksesta kaupunkeihin. Yleensä yhdelläkään valtiolla ei ole kaikkia luonnonvaroja, vaan niitä on ostettava muilta mailta. Kauppaa voi käydä vain niiden valtioiden kesken, joihin kulkee tieyhteys tai tunnettu meriväylä satamasta toiseen. Koko sotiminen kietoutuukin luonnonvarojen hankkimisen tai kulttuurin leviämisen pysäyttämisen ympärille.
Soturin tie
Taistelut ovat parantuneet radikaalisti, sillä kaikki ruudussa olevat yksiköt eivät enää tuhoudu yhden kaatuessa, vaan yksiköt taistelevat yksi kerrallaan. Ne eivät aina edes sodi tappioon asti, vaan nopeat yksiköt kuten tankit, ratsujoukot tai vikkelät zulusoturit voivat irrottautua jäädessään alakynteen. Yksiköillä on kokemuksen mukaan tulevat osumapisteensä, jolloin kaupungista kiireessä kerätyllä nostoväellä on kaksi osumapistettä ja taisteluiden karaisemalla eliittijoukolla viisi.
Eliittiyksikön voittaessa taistelun se saattaa muuttua johtajaksi, esimerkiksi ranskalaisilla Napoleoniksi. Johtajayksikköön voi lastata kolme muuta sotilasyksikköä, jolloin niiden kestävyys lasketaan yhteen ja taistelussa huomioidaan vain tehtävään parhaiten soveltuvan yksikön tehokkuus. Hyökätessä käytetään tankin hyökkäysarvoa, puolustustaistelussa jalkaväen ja maihinnousussa merijalkaväen.
Armeijat ovat liian harvinaista herkkua, sillä johtajia saa koko pelin aikana yleensä vain pari enkä nähnyt tietokonearmeijaa kertaakaan. Tosin johtajalla voi rakentaa minkä tahansa parannuksen kaupunkiinsa, joten tekoäly saattaa kuluttaa pomonsa armeijoiden sijasta ihmeiden rakentamiseen.
Uutena yksikkötyyppinä on tykistö, jolla voi ampua useamman ruudun päähän vaurioittaen joukkoja tai tuhoten rakennelmia. Tykistön lisäksi myös laivat voivat pommittaa rannikolla olevia rakennuksia tai heikentää pommituksellaan suurempia aluksia joutumatta itse vaaraan. Muuten yksiköt ovat muunnelmia jo aikaisemmissa Civilizationissa nähdyistä.
Kone iskee takaisin
Tempo on ainoa asia missä on otettu takapakkia. Civilization ei mene enää läpi yhdessä illassa vaan parissakymmenessä tunnissa, josta valtaosa kuluu kyynärpäähän nojatessa ja tietokoneen siirtoja tuijottaessa. Jostain syystä kone ajaa jatkuvaa korttelirallia kaikilla joukoillaan pitkin rantavesiä tai rajalinjoja.
Rauhan ajan järkeistämisen ei luulisi suurta päivitystä vaativan, sillä sota-aikana tietokone on harvinaisen fiksu ja se iskee sinne missä eniten tuntuu. Yleensä ykköskohteena ovat asumattoman vuoriston sijasta luonnonvarat, jotka oppii pian suojaamaan linnoituksilla. Vastaliikkeenä pirullinen kone katkaiseekin reitin luonnonvaroista kaupunkeihin.
Käyttöliittymä on muuttunut lähinnä siinä, että jatkuvasti esiin pomppaavista ikkunoista on luovuttu kokonaan. Nyt tiedot kapinoista tai yksiköiden valmistumisesta vilahtavat lyhyenä tekstinä kaupungin yläpuolella, mikä toimii aivan kohtuullisesti. Systeemi olisi vieläkin sujuvampi, jos kierroksen viestit näkisi vielä logitiedostona jostain muualta, sillä tärkeät ilmoitukset vastalöydetyistä luonnonvaroista jäävät herkästi huomaamatta.
Ärsyttävä mikromanagerointi on vähentynyt, sillä enää rakennuksia ei tarvitse pystyttää aina kaupungin kehityksen tahtiin. Temppelit voi esimerkiksi korvata tuomalla kaupunkiin ylellisyystavaroita ja ympäristöä parantavat työläiset voi jättää huoletta tekoälyn hoitoon. Koneen ohjaaminakin ne osaavat rakentaa luonnonvaroista reitin koko valtakuntaan ja rynnätä kaupunkiin turvaan vihollisten lähestyessä. Kontrollifriikit saavat silti riittävästi puuhaa, sillä kaupungit vaativat edelleen kasvaakseen vesijohtovettä tai viemäröintiä ja määräämällä kaupunkilaisille itse tehtävät saa tuotannosta enemmän tehoja.
Paras peli ikinä!
Pikkuvirheet eivät tunnu missään, sillä olen täysin ekstaasissa. Ensimmäinen yritykseni kulttuurivoitosta päättyi noloon murskatappioon 1900-luvun alussa, kun muu maailma ei ollut valmis syömään patonkia, juomaan punkkua ja ajamaan rättisitikoilla ranskalaisen korkeakulttuurin puristuksessa. Jouduin keskelle maailmansotaa, jossa kärsin natsi-Saksan kohtalon. Tietotaito olisi riittänyt ylivoimaiseen sotilastekniikkaan, mutta luonnonvarojen puutteessa jouduin tyytymään surkeisiin korvikkeisiin ja hävisin.
Pisteitä en anna, koska pelaamiseen jäi aikaa vain yksi viikonloppu. Jos antaisin, ne olisivat sellaista "hymy korvissa aaltoja" -tasoa.
Civilization on juuri niin erinomainen kuin toivoinkin. Säännöt on pistetty täysremonttiin, joten tutusta perusvireestä huolimatta Civilization tuntuu uudelta eikä addiktiivisuus ole hävinnyt mihinkään. Onneksi Civilization 3 ehtii ilmestyä marraskuun puolivälissä ennen kuin ennakkoversion 70 päivän käyttöoikeus päättyy.
