Combat Flight Simulatorin kolmas tuleminen on kuin nakubaarin strippari: Korea se on ja kaiken näyttää, mutta sitä ihteään siltä ei saa, vaikka valuuttaa katoaa.
Merkittäviä lentosimuja tulee nykyään niin harvoin, että tekisi lukkarinrakkaudesta mieli väkisin korostaa Combat Flight Simulator 3:n hyviä puolia. Positiivisen näkeminen keskinkertaisessa kokonaisuudessa ei tee siitä erinomaista.
Taistelusimunsa tähän asti siviilisimun kanssa yhteensopivana sisartuotteena pitänyt Microsoft on tehnyt suuren luokan periaatepäätöksen erottamalla pelirungot lentomallia myöten toisistaan. Enää eivät näpertelijät voi helposti vaihdella koneita, maastoja ja tehtäviä Combat ja Flight Simulatorin välillä. Sarjan vilkas modikulttuuri viettänee ainakin hetken hiljaiseloa.
Teemme historiaa
Rantaloma Etelämeren paratiisisaarilla päättyy ja kolmonen vie pelaajan takaisin Euroopan sotanäyttämölle. Vuoden 1943 alussa Saksalla on vielä periaatteessa kaikki mahdollisuudet lyödä liittoutuneet Stalingradin kirvelevästä tappiosta huolimatta. Tästä entäpä jos -asetelmasta Combat Flight Simulator kolmonen ammentaa perustansa nyt ensimmäistä kertaa täysdynaamiselle kampanjalle.
Purkitettuihin tehtäväsarjoihin kyllästyneelle harppaus dynaamiseen kampanjaan on rohkea ja piristävä veto, joka melkein hyvittää pelin muut puutteet. Koska menestys vaikuttaa myös sotaonneen, tämä on niitä harvoja pelejä, joita ei halua voittaa mahdollisimman nopeasti.
Jos sota pitkittyy yli historian kirjaimen, mukaan tulee ennen pitkää niin saksalaisten protoasteelle jääneitä salaisia aseita kuin sodasta juuri myöhästyneitä liittoutuneiden suihkukoneita. Saksan Gotha 229:ää ja Dornier 335 Pfeiliä tai jenkkien P-80 Shooting Staria ei ole päässytkään simistelemään sitten Secret Weapons of Luftwaffen, ja brittien Vampire (oli meilläkin) taitaa olla ensikertalainen.
Yksi on joukosta pois
Tie über-leluja kokeilemaan on kampanjassa pitkä ja kivinen, ja sankaripilotin ura täynnä itseään toistavaa rutiinia. Hetken hurmiota hakeville on aimo läjä yksittäisiä tehtäviä ja instant actionia, mutta dynaaminen kampanja on koko Combat Flight Simulator kolmosen kantava voima.
Oli sankari sitten saksalainen, britti tai jenkki, sinänsä toimiva kampanja on hieman torso, ja siitä puuttuvat monet toisen maailmansodan tärkeät strategiset tekijät. Tehtävät keskittyvät ilmataisteluihin, pommittajan ura on kevyiden pommarien taktisia iskuja ja ilmatuen antamista. Yhtenä länsirintaman ratkaisevana tekijänä palvelleita raskaita pommareita kuten B-17 ei ole, ja strategiset iskut puuttuvat kokonaan. Yritä siinä nyt sitten johtaa dynaamista "sotaa" jotenkin realistisesti tai edes päästä oikeisiin fiiliksiin, kun Euroopan ilmasotaa leimanneet massiiviset pommikonearmadat puuttuvat kokonaan.
Rintamalinjat on jaettu sektoreihin, joista pelaaja valitsee mieleisensä. Jokaisella sektorilla on jatkuvasti muuttuva lista tehtäviä niin hävittäjä- kuin pommikonepilotille, ja menestyminen näissä tehtävissä vaikuttaa suoraan sen sektorin maasodankäynnin edistymiseen. Lisäksi pelaaja voi käyttää pilotille hyvien suoritusten myötä karttuvia vaikutusvaltapisteitä maaoffensiivin aloittamiseen kurmotettuaan vihulaisen toivottavasti tarpeeksi heikoille ilmataisteluissa ja rynnäkköiskuissa.
Toivottavasti, sillä tarvittavan vaikutusvallan kertyminen kestää monen monta onnistunutta lentotehtävää, ja jos puskajussit kaikesta huolimatta pistävät homman poskelleen, ässältä pääsee itku ja taas täytyy aloittaa nollasta. Sodassa menestyminen ei ole helppoa, sillä tehtävien onnistuminen on määrätty mielivaltaisesti. Jos ei esimerkiksi löydä ja tiputa lentueensa kanssa jokaikistä juuri niistä neljästä Dornierista, jotka tietokone on mielessään onnistumisperusteeksi määrännyt, tehtävä on armotta epäonnistunut. Ei mitään väliä, vaikka tiputtaisi kolme ja rampauttaisi viimeisen.
Tahvot ja tappajat
Siipimiesten ja vihollisten tekoäly on eri luokkaa kuin kakkosessa, ja hyvinä hetkinään tietokonepilotit käyttävät lentämänsä koneen ominaisuuksia jopa hyväkseen. Tai ehkä se vain näyttää siltä, sillä tekoälyn lentosuoritukset ovat omituisen epätasaisia.
Konekuskit ovat joko sokeita, kuuroja tai känniin juotettuja kadetteja ensimmäisellä lentotunnillaan, ja ne eivät huonoimmillaan tee ensimmäistäkään väistöliikettä saati yritä käydä kimppuun. Tai sitten ne ovat raskaan sarjan WarBirds-veteraaneja, jotka eivät nähtävästi kärsi kurvatessa vintin pimenemisestä ensinkään. Sellaiset hyvän keskitason verryttelyvastustajat, joiden kanssa on hauska leikkiä, puuttuvat kokonaan.
Sama vaivaa siipimiehiä. Ellei niitä käske erikseen hyökkäämään, ne eivät edes puolustaudu. Ja jos niitä on käskenyt hyökkäämään, ne jäävät pörräämään pakenevan pommikoneen perään, vaikka ammukset olisivat ajat sitten loppuneet. Ne eivät tunnu lentäjätovereilta, jotka aktiivisesti varoittelisivat ja informoisivat omasta tilanteestaan sekä havainnoistaan. Radiopulinaa on aivan liian vähän.
Sota kaipaa yhtä miestä
Äänet ovat Combat Flightsim kolkin kyykäyttäjä. Jossain on mätää, kun moninkertaisesti minimivaatimukset ylittävällä muistimäärällä muuten sujuvasti pyörivä peli töksähtelee ääniefektien kuuluessa. Kun tämä tarkoittaa muun muassa tykkien laulantaa juuri kun on kahvaamassa bandiitin perässä, resepti sekä suorituksen että huvin tappajalle on valmis. Netin lentosimukeskusteluja lukemalla selviää, etten ole ongelmani kanssa yksin, joten saattaa olla järkevää kokeilla peliä ensin.
Dynaamisen kampanjansa ansiosta pelillä on kaikki edellytykset nousta huipulle, kunhan muutamat epäkohdat saisi viilattua pois ja raskaat pommikoneet viilattua sisään. Tekoäly vaatii säätöä, samoin lentomalli, joka on mukava lennettävä, mutta huippurealismiasetuksillakin kauniisti sanottuna totuttua paljon anteeksiantavampi.
Oman pilotin alkeellinen roolipelaaminen on oivallinen oivallus. Lentoveikolla on kolme eri ominaisuutta: g-voimien sietokyky, näkötarkkuus ja terveys, joita voi kehittää onnistuneista tehtävistä saaduilla kokemuspisteillä. Vaikka idea on hyvin yksinkertainen, pitkään vaalittuun pilottiin kiintyy ja taisteluihin suhtautuu aivan eri sisulla ja motivaatiolla.
Ei voi pitää mokana, jos näin hieno grafiikka ja viimeisen päälle yksityiskohtaiset 3D-mallit vaativat koneelta paljon, mutta on syytä huomauttaa, että testikokoonpanolla resoluution ja herkut joutui vetämään minimiin, jotta lentely pyörähtäisi läheskään pelattavasti. Combat Flight Simulator kolmosessa ei ärsytä niinkään se, että se olisi huono, vaan se, että se olisi voinut olla lupaavan sijasta loistava, jollei sitä olisi julkaistu puolikuntoisena.
* * * * *
Sitä oikeaa odotellessa
Combat Flight Simulator 3 ei ollut "se paras" toisen maailmansodan lentosimulaattori, vaikka ennakolta siltä vaikuttikin. Pintapuolisesti kaikkien palasten pitäisi olla kasassa. Maan ja erityisesti taivaan grafiikka on erinomainen. Lentomallissa ei ole valittamista, vaikka koneet käyttäytyvätkin vähän turhan kiltisti erityisesti sakkauksissa. Dynaamisen kampanjan ja ison määrän koneita, kuten viimeksi SWOTL:ssa nähtyjen suihkukoneiden, olisi pitänyt viimeistellä paikka auringossa. Vaan kun ei.
Pahin yksittäinen tunnelmantuhoaja on grafiikan nykiminen. Olen lähes satavarma, että nykiminen liittyy johonkin ääniongelmaan, mutta oli syy mikä tahansa, jännityksen se tuhoaa ilmataisteluista. Kun ruutu hyydähtää kesken kuumimman kaartotaistelun, on vaikeaa keskittyä siihen, mitä on tekemässä. Tämä ilmiselvä bugi toivon mukaan korjataan. Microsoft vaan yleensä ei kovin innokkaasti korjaa pelejään.
Combat Flight Simulator 3:sta vaivaa kliinisyys. Immersio, tunne siitä, että todella lentäisin jollain toisen maailmansodan rassilla, puuttuu kokonaan. Osin tämä johtuu siitä, että ohjaamoina on joko käyttökelvottomaksi tehty virtuaaliohjaamo tai pelkillä läpinäkyvillä mittareilla ja tähtäimellä varustettu first person -näkymä ilman ohjaamografiikoita. Siipimiehet ovat kovin hiljaisia. Komentoja on vain muutama, eikä pelaaja missään vaiheessa tunne olevansa osa isompaa ilmataistelua.
Täydelliseen lentosimuun saisi Combat Flight Simulator 3:sta komean grafiikan, erityisesti pilvet, dynaamisen kampanjan ja monipuolisen konevalikoiman. Sitä kun täydentäisi IL2:n lentomallinnuksella, realismilla, kunnon ohjaamolla ja moninpelillä, paketti alkaisi olla aika lailla kasassa. Nyt kun joku vielä tekisi sen.
Toni Virta, 78 pistettä.
* * * * *
Mahalasku
Ovatpa herrat armollisia. Minun on vaikea nauttia lentosimusta, jonka lentomallinnus on sitä luokkaa, ettei koneen heittäminen peräsimellä täyteen kylkimyyryyn edes vaikuta nopeuteen. Tai että laskussa voi tehdä vaikka 360 asteen piruetteja. Loppuimmersio katoaa järkyttävään tökkimiseen, onnettomiin ohjaamoihin ja tekoälyyn, joka ei alkuunkaan osaa käyttää koneiden heikkouksia ja vahvuuksia.
Jäljelle jää hienot pilvet, mielenkiintoinen konevalikoima ja periaatteessa hieno kampanja. Jälkimmäinen tosin on ryssitty sillä, ettei länsirintaman todellista ratkaisijaa, B-17-pommaria ole mukana lainkaan, kuten ei muitakaan strategisia pommareita. Potentiaalia olisi ollut vaikka mihin, sillä rynnäköintiin keskittyminen ja hienosti matalallakin lennettäessä toimivat maastot olisivat antaneet eväitä vaikka mihin.
Combat Flight Simulator 3 suorastaan huutaa keskeneräisyyttään. Microsoft ei ole tunnettu erityisen ahkerana peliensä päivittäjänä, joten tällaisenaan en uhraisi peliin lanttiakaan ennen kuin tiedän, että se on korjattu kuntoon.
Kaj Laaksonen, 60 pistettä.
75
