Conflict: Freespace on avaruusooppera, jossa tyhjyyden kuolemanbalettia koristavat räjähdyskukkaset ja sitä säestävät taistelualusten moottoreiden kumean basson lisäksi lasereiden sopraano. Sääli, että libretto on lainakamaa.
Maa on taistellut vasudanien kanssa viimeiset 14 vuotta, kun sotaa häiritsevät voittamattomat, tuntemattomuudesta ilmestyvät shivanien alukset, jotka tasapuolisesti käyvät kummankin kimppuun. Ovatko nämä ne äärimmäinen paha, josta vasudanien legendat (Wing Commander: Prophecysta ja Babylon 5:stä puhumattakaan) kertovat?
Ikävänä yllärinä aseet eivät juuri shivanien suojia lävistä, joten salamannopeasti maalaisista ja vasudaneista tulee parhaita kavereita, ja yhtä salamannopeasti alkaa uusien aseiden ja alusten kehittely. Niitä sitten valmistuukin melkein päivittäin. Hienoa pojat.
Taidolla varastettu
Jenkeissä Descent: Freespacena tunnetulla pelillä ei ole muuta tekemistä luolassa lentelyn kanssa kuin se, että Volition on osa Parallaxia. Sen sijaan Freespace vastaa kysymykseen siitä, millainen peli syntyy jos Wing Commander: Prophecy ja X-Wing vs TIE Fighter pannaan pussauskoppiin (X-Wing Commander?). Freespacessa ei oikeastaan ole mitään omaa.
Mutta jos varastaa parhailta ja varastaa taidolla, käy niin kuin nyt: Freespace singahtaa vaivatta avaruuspelien kärkikolmikkoon, I-Warin ja Larry Hollandin Star Wars -pelien joukkoon matkalla Wing Commandereita tönien. Kohteista on nimittäin tiristetty vain se mikä on hyvää, ja sitäkin on kohennettu.
Mallikasta lentoa
Avaruussimuissa pitää olla hyvältä tuntuva lentomalli, oli se sitten oikea tai leikkimalli, uskottavan tuntuinen tekniikka ja NavPoint-partiointia mielenkiintoisemmat tehtävät.
Freespacen lentomalli on yllättävän hyvä. Huolimatta siitä, että se on aito epärealistinen action-malli, on siinä "lentämisen" tuntua, koska inertia on muistettu lisätä. Vauhdin tuntua ei sitten pahemmin ole, edes silloin kun puikkelehtii valtavien taistelualusten rakenteiden lomassa. Mikä sinänsä on hauskaa. Onneksi hävittäjissä on ensimmäistä kertaa jarru.
Tekniikka on sen verran reilassa, että aluksissa on tulevaisuuden avaruushävittäjän tuntua. Freespacen HUD pitäisi julistaa pakkostandardiksi. Kaikki, siis kaikki tärkeä aina tehtävälle kriittisten alusten tilasta ja tehtävän tavoitteista on heijastettu ruudulle ilman, että se haittaa pätkän vertaa taistelua. Oman aluksen tila on koko ajan selvillä, ja kohteesta paitsi sen kunto myös se, moniko alus on hyökkäämässä sen kimppuun, mikä on todella hyvä idea. Kaipaamaan jään vain karttaa, sillä nyt taktisen yleiskuvan saaminen on välillä vaikeaa.
X-Wingistä tuttu energian jakaminen suojien, aseiden ja moottorin kesken on mukana, tutka on mallia Wing Commander ja muutenkin tallataan tuttuja polkuja. Siipimiehiä ja muita hävittäjiä voi käskyttää poikkeuksellisen monipuolisesti, ja aina yksittäisestä aluksesta lentueen kautta kaikkiin aluksiin asti.
Kontrollit ovat erinomaiset. Jopa sellaiset jutut kuin energian allokointi suojien, moottorin ja aseiden kesken, tai voiman pumppaaminen etu-, sivu- tai takasuojiin on tehty suorastaan nerokkaasti. Jälkimmäinen toimii suoraan kursorinäppäimillä: kursori-alas ja takasuojat maksivoituvat, kursori-vasemmalle ja vasen suoja maksimoituu. Joka lähtöön, jopa vain rahtikanistereiden maaliksi valitsemiseen, on oma näppäimensä ja kaikki kontrollit voi määritellä ihan miten haluaa.
Ohjukset lähtee
Mitä paukkuleluihin tulee, herra Innovaatio ei ole käynyt kylässä. Aseistus on suoraa kloonattua Wing Commander -arsenaalia, eli erilaisia pyssyjä plus ohjukset ja avaruuspommit päälle. Aluksista saa myös valittua maaliksi sen systeemit, niin kuin moottorit ja aseet, ja disabloitua ne.
Laserit ampuvat taas "ammuksia" alivalonopeudella. Miksi niitä pitää sanoa lasereiksi? Päinvastoin kuin jo meidän peruskoululaisemme, eivät tyhmät jenkit taida tietää, että laser on valoa ja etenee 300 000 kilometriä sekunnissa.
Sen enempää vihollisen kuin omien lentokyvyissä ei ole mitään mikä ylittäisi savikiekkonormit, ja avaruustaistelut ovat aika suoraviivaista räiskimistä. Jos vihulainen nakkaa ohjuksella, niistä varoitetaan nerokkaalla ping-äänellä, joka toistuu sitä nopeammin mitä lähempänä ohjus on, joten vastatoimien ajoittaminen on harvinaisen helppoa. Tämän yksinkertaisen nerokkaan idean keksimiseen ei siis mennyt kuin noin kymmenen vuotta.
Aseiden käytön murheelliset seuraukset ovat komeaa katseltavaa, varsinkin 3D-kiihdytettynä. Räjähdyspilvet ovat isoja, ja tuhoutuvista taistelualuksista jää isoja paloja, jotka kelluvat pois kohti avaruuden laitoja. Alukset ovat pikkaisen turhan tavanomaisia, mutta kaiken kaikkiaan grafiikka on komeaa.
Korvat saavat koko rahan edestä kuunnella klassishenkistä, tilanteen mukaan vaihtuvaa erinomaista soundtrackia. Myös ääniefektit ovat laatutavaraa, ja taistelualusten matalan jyminän, etenkin subwooferin kautta, valitsivat naapurini viime talonyhtiön kokouksessa suosikkiääniefektikseen, jota kuuntelee mielellään koko aamuyön.
Tuttuja tehtäviä
Jos tekniikka on kunnossa, niin mitenkäs tehtävät? Jos LucasArtsin avaruussimuista tykkää, on Freespace täyttä tavaraa: tehtävät ovat kuin suoraan Lucasin klassikoista. Tutun tuntuisesti pelaaja operoi lentotukialuksilta käsin. Lennettävissä oleva alusvalikoiman, kevyistä hävittäjistä raskaaseen pommittajaan ja vasudalais/terranilaiseen superhävittäjään voisi saumattomasti istuttaa suoraan seuraavaan Wing Commanderiin.
Pelaaja saa yleensä valita alukset sekä niiden aseistuksen ihan itse riippuen siitä, mitä on saatavilla. Sekalentueetkin ovat mahdollisia. Tehtävät ovat aika rutiinikamaa: alusten disablointia, saattokeikkoja, tukialuksen suojaamista, rahdin tarkastusta ja wingcommandermaisia laumatappeluita. Pakko myöntää, ettei kyllästymään päässyt. Pelin pitäisi kuulemma haarautua sen mukaan miten tehtävässä käy, mutta siitä en löytänyt todisteita. Jollen kuollut, tehtävässä epäonnistuminen kyllä katkaisi pelin.
Pari tehtävää on jäänyt erikoisesti mieleen. Toisessa tukialus Galateaa avustetaan läpi asteroidivyöhykkeen, ja valtavasta asteroidimäärästä huolimatta ruutu päivittyy rivakasti. Toisessa tehtävässä hypättiin kaapattuun shivaanihävittäjään ja laskettiin hyppyportin läpi kulkevia aluksia. Siinähän roikuin portin edessä, kun sieltä yhtäkkiä putkahti esiin valtavan kokoinen shivaanialus, ja olin suoraan reitillä. Huuu! Ohikiitävän hetken tunsin aitoa pakokauhua.
Mikä on vasudaani?
Freespacen suurin ongelma on juurettomuus. Star Wars -peli voi hypätä suoraan asiaan sen kummemmin selittelemättä, koska kaikki toki tuntevat taustat. Mutta paljonko sinä tiedät 14 vuotta riehuneesta Maa-Vasuda-sodasta? Yhtä paljon kuin minä. Pelin alussa en tuntisi vasudalaista, vaikka se tulisi ja myisi minulle pipareita.
Joskun näinkin, mutta multimediasaastaa on suorastaan liian vähän. Esimerkiksi aluksen laukaisua ja telakointia ei näytetä lainkaan, tehtävien välissä on tosi vähän animaation pätkiä, komentava upseeri on vain ääni, kuten neutraalit siipimiehetkin. Siis eihän ihmissuhdeongelmien metsästys hiiren kanssa ympäri lentotukialusta ole hauskaa, mutta vähän voisi panostaa pelaajan imemiseen pelin maailmaan.
Kuten nykyään pitää, mukana tulee myös tehtäväeditori FRED, jonka saloihin en paneutunut. Pakollinen moninpeli sujuu vaikka Parallaxin omalla serverillä. Moninpeliä on paikattu jo kolmella päivityksellä, nähtävästi hyödyttömästi, koska 28.8K -yhteydellä en kertaakaan onnistunut pääsemään pelikelpoiseen peliin. Viive oli hirveä, ja tuntui oudolta kun alus kyllä tuntui liikkuvan, mutta ammukset ja ohjukset lähtivät muutaman sekunnin viiveellä. Yksinpelinä en ongelmiin törmännyt ja sehän se on tärkeintä.
Koska en juuri Wing Commandereista piittaa, olin varma ettei "Ristiriita: Vapaa avaruus _ iso sotakaan" kolise. Vastentahtoisesti ja hanttiin pistäen se kuitenkin vei minut mukanaan. Jopa niin, että kun vaihdoin betasta myyntiversioon ja pitkälle pelattu saveni meni, kävin vain ostamassa uuden monitorin ja aloitin uudelleen alusta.
Conflict: Freespace kuuluu avaruuspelien kirkkaimpaan kärkeen. Mitään uutta siinä ei ole, mutta huonosti toimivaa moninpeliä ja irtokromia lukuunottamatta se on niin häkellyttävän hyvin tehty ja pelattava, että kelpaa uudeksi mittatikuksi tähän genreen ja oppimateriaaliksi ohjelmointikouluun.
90
