Conquer on monen pelaajan fantasiasotapeli, joka on pyörinyt netissä jo viime vuosikymmenellä, kun www:stä ei oltu vielä kuultukaan. Viimeisin versio on vuodelta 1992, joten nykypelaajalle Conquer antaa aluksi jokseenkin saman vaikutelman kuin viidakkorummut kännykkäkansalle.
Conquer muistuttaa pelimekaniikaltaan perinteisiä lautasotapelejä. Maailma on jaettu heksoihin eli Conquer-kielellä sektoreihin. Tyypillinen maailma on noin 150 sektoria kanttiinsa ja kussakin maailman sektorissa on omat maastonpiirteensä, kasvillisuutensa ja raaka-aine-esiintymänsä. Lisäksi joissakin sektoreissa voi olla erityisen tavoiteltavia ominaisuuksia, esimerkiksi muulien löytyminen sektorista parantaa paikalle perustettavan kaupungin ominaisuuksia ja kasvattaa koko kansakunnan viestiyhteyksiä.
Ideana Conquerissa on tasapainotella tyypillisen "leipää, legioonalaisia vaiko lebensraumia" -ongelman parissa. Jos kehittää liikaa valtakuntaansa ja unohtuu näpertämään kaivoksia, teitä ja kauppapaikkoja, ovat naapurin örkkilaumat ovella soihtujensa kanssa ja nuijivat rillipäisen insinöörikansan takaisin kivikauteen. Toisaalta kehitystä tarvitaan aina jonkin verran, ilman kunnon kaupunkiverkkoa ei ole varaa edes armeijoiden ylläpitoon, saati sitten uusien rakentamiseen. Ja jos pääsee rauhassa kasvamaan, käy niin että kehityksen laiminlyöneen vihollisen hyökkääviä örkkilaumoja vastassa onkin huippuunsa koulutettuja legioonalaisia parin Balrogin tukemana.
Auroista miekoiksi
Yhdessä pelissä on yleensä parikymmentä ihmispelaajaa, joista jokainen johtaa omaa kansakuntaansa. Pelin alussa valitaan pelattava rotu jonka _ fantasiamaailmassa kun eletään _ kansalaiset ovat joko ihmisiä, kääpiöitä, haltioita tai örkkejä tyypillisine fantasiamaailman kliseebonuksineen, eli örkit lisääntyvät vauhdilla, kääpiöillä on kaivostoiminta hanskassa, haltiat ovat parhaita taiankäyttäjiä ja niin edespäin.
Hallintotyyppi valitaan noin kymmenestä erilaisesta. Kaikki antavat erilaisia bonuksia kansakunnan perusominaisuuksiin (joita on niitäkin kymmeniä erilaisia) sekä tietyt aloituskyvyt (kymmeniä erilaisia näitäkin). Käytännössä hallintotyypin määräämien kykyjen ja ominaisuuksien yhdistelmä tarkoittaa sitä, että feodaaliyhteiskunnassa on joukkojen värväys helpompaa, plutokratiassa riittää maissia, merenkävijäkansan tenavat syntyvät jo valmiiksi räpyläjalkaisina ja niin edelleen.
Kaivamalla jalokiviä ja uhraamalla niitä pääkaupungissa voi hankkia lisää kykyjä kansakunnalleen. Tyypillisiä kykyjä ovat esimerkiksi alkemia (raaka-aineita voi konvertoida toiseksi), illuusiot (omat armeijat ovat vaikeasti havaittavissa) tai arkkitehtuuri (kaupunkien ja sektoriparannusten rakentaminen halpenee). Kaikkia kykyjä eivät kaikki hallintotyypit pysty hankkimaan, esimerkiksi kuningaskunnilta pysyvät olentojen kutsumisen salat ikuisesti piilossa.
Armeijoita on useita kymmeniä erilaisia alkaen perusmokkereista ja legioonalaisista aina merijalkaväkeen ja jousimiehiin asti. Yksi siirreltävä armeijayksikkö koostuu yleensä useasta sotilaasta, poislukien tiedustelijat, vakoilijat ja erilaiset tunnustelijat, jotka liikkuvat aina yksin. Perusjalkaväkiläisten lisäksi mukana on johtajia ja erilaisia hirviöitä. Erilaiset johtajat antavat taisteleville joukoille bonusta ja ovat siten ehdottoman käyttökelpoisia taisteluiden pyörittämisessä. Hirviöillä on taas muita ominaisuuksia, esimerkiksi zombit liittävät taistelukentällä kuolleet joukkoihinsa ja elementaalit vahingoittavat vastustajan linnoitteita.
Näiden lisäksi tarjolla ovat myös karavaanit ja laivastoyksiköt. Karavaani pystyy ruokkimaan ja rahoittamaan sotajoukkoja (ja on tarpeenkin, ellei armeija ole jonkin kaupungin vaikutuspiirissä), sen lisäksi karavaaneja tarvitaan uusien kaupunkien perusainesten paikalle kuljettamisessa. Laivastoja ei aina tarvita, välttämättömiä ne kuitenkin ovat, jos onnetar heittää pääkaupungin pienelle saarelle.
Hyvistä naapureista saa hyvää soppaa
Pelin varsin perinteisenä tarkoituksena on nitistää kaikki muut kansakunnat, valloittamisesta kun kerran on kyse. Peliä ei tarvitse tahkota ihan loppuun. Yleensä pelinjohtaja keskeyttää pelin, kun joku osapuoli pääsee niin pahasti niskan päälle, ettei muilla enää ole käytännössä mahdollisuuksia. Hauskana piirteenä on Conquerissa myös pysyvän allianssin mahdollisuus. Silloin ei tarvitse pelätä selkäänpuukotuksia ja peli voitetaan tai hävitään liittona.
Kukin pelaaja tekee siirrot esimerkiksi kaksi kertaa viikossa. Conquer-pelillä on aina pelinpyörittäjä, pelinjohtaja kääntää kampea sovittuina ajankohtina (esimerkiksi tiistai-aamuisin ja perjantai-iltaisin kuten nykyisessä pelissäni). Siirtojen tulokset on luettavissa aina päivityksen jälkeen ja tämän jälkeen voi ryhtyä välittömästi tekemään uusia siirtoja. Diplomatia onnistuu pelin sisäisellä sähköpostilla.
Joka vuoron alussa ilmestyy Conquer Sanomat, josta kaikki näkevät mitä merkittävää on maailmassa tapahtunut, esimerkiksi sotien julistamiset ja liittoutumat. Sanomien paras osasto on luonnollisestikin naapurimaissa tapahtuneet nälänhädät ja tulivuorenpurkaukset, joille kelpaa naureskella aamutuimaan kahvikupin ääressä.
Valloita ja rakenna
Pelin alussa pelaajat ovat kymmenien sektorien päässä naapureistaan ja ensimmäinen tehtävä onkin vallata armeijoillaan ei-kenenkään maata pääkaupungin ympäristöstä. Vallatuille sektoreille pääsee rakentamaan metallikaivoksia, jalokivikaivoksia ja metsä- ja maatiloja sekä tärkeimpänä lisäyksenä uusia kaupunkeja. Pääkäyttötarkoituksen lisäksi sektoreihin voi rakentaa erilaisia kymmeniä pienempiä parannuksia kuten kauppapaikkoja, kouluja ja teitä, jotka antavat erilaisia bonuksia eri kansallisiin ominaisuuksiin tai sektorin ominaisuuksiin, mutta kuluttavat sitten taas vastaavasti enemmän resursseja.
Kukin sektori tuottaa raaka-aineita, jotka kerätään automaattisesti lähistöllä oleviin kaupunkeihin, ja joista taas jaetaan tavaroita kaupungin lähellä oleville sektoreille. Esimerkiksi maatilojen ruoka-aineet kerätään kaupunkiin ja kaupunki jakaa ruokaa esimerkiksi kaikkien viiden sektorin säteellä oleville sektoreille. Ilman kaupunkia ruoka jäisi maatilalle, jolloin maatilan asukkaat säilyisivät kyllä hengissä, mutta kaivossektorit nääntyisivät nälkään. Luonnollisestikin kaupunkiverkkoa pitää laajentaa niin, että kaikki omat sektorit kuuluvat ainakin jonkin kaupungin vaikutusalueeseen.
Laajentumista voi aluksi harrastaa pitkäänkin ilman että törmää naapureihin, mutta tämän jälkeen on sotiminen välttämätöntä. Yleensä kannattaa ainakin jonkin naapurin kanssa päästä edes alustavaan yhteisymmärrykseen etupiireistä, sillä kuten historiasta tiedämme, on monen rintaman sota hiukan hankala pala purtavaksi.
Käyttöliittymä on hankalin piirre ja takaa, ettei sunnuntaipelaajia pelissä nähdä. Aluksi kaikki näytöt näyttävät jumalattoman sekavilta, mutta kymmenien erilaisten näyttömoodien avulla alkaa sekasotkuun tulla tolkkua. Voi esimerkiksi valaista kaikki ruudut, joissa on kaivos muttei kirkkoa, tai kaikki ruudut, jotka eivät ole minkään kaupungin vaikutuspiirissä. Hyvistä apuvälineistä huolimatta on hidas Telnet-käyttöliittymä ajoittain tuskainen käyttää ja 80 kertaa 25 merkin "näyttötarkkuuskin" on aivan liian pieni. Parasta onkin ajoittaa siirrot aikoihin, jolloin Conquer-serveri ja sen verkkoyhteydet ovat mahdollisimman vähällä kuormituksella.
Fantasiamaailman sijasta voisi Conquer olla sijoitettu mihin aikakauteen tahansa, sillä ne strategiset päätökset mitä pelaaja joutuu tekemään ovat ajattomia ja tuttuja jo Hannibalin ajoista asti. Miten sotajoukot huolletaan, miten käy kuningaskunnan kun pääosa joukoista sotii vierailla mailla, kuinka hyvin voi ystävällismielisiltä vaikuttavien brutopialaisten sanaan luottaa ja ehditäänkö Selonia kukistaa ennen kuin kenraali Talvi asettuu vihollisen puolelle?
84
