on murhattu ja joku on vastuussa! Mutta eiväthän poliisit löydä edes takapuoltaan, jollei Gil Grissomin johtama joukko Las Vegasin rikospaikkatutkijoita ruiskuta siihen Luminolia.

Koska kaikkia kiinnostaa (tai ainakin pitäisi) se, miten asiat tehdään, on rikospaikkatutkimusta idealisoiva sarja CSI huippusuosittu. Ihme ja kyllä sitä katsotaan myös Suomessa. Jokainen sarjan fani (kuten minä) hymyilee iloisena pelille, sillä onhan sarjassa erinomainen pohja tosi mielenkiintoiselle älypelille.

Kumihanska pitää

Ubi Softin CSI on enemmän rikospaikka kuin peli. Hyvä idea on tapettu ja paikalta löytyy Quicktimella tehty ruumis, jonka osat on kätketty kolmelle rompulle. Aivot ovat kokonaan kadoksissa.

Uusi rikospaikkatutkija, siis minä, astuu Gilin remmiin. Minua odottaa viisi keissiä, yksi jokaisen kuuluisan, taitavan CSI-työntekijän kanssa. Se vastaa illan-parin pelaamista.

Jos sarjassa todisteet löytyvät helposti, pelissä se on vielä helpompaa. Sarjan tavoin juttu alkaa rikospaikalta. Kursoria liikutetaan pitkin ruutua ja todiste-hotspotien kohdalla se muuttuu vihreäksi. Nappia naksauttamalla ruutuun tulee suurennos, jossa näkyy vaikka kolapurkki tahi mustelma kaulassa. Tähän todisteaineistoon sovelletaan jotain mukana tulevaa instrumenttia, joista suurta osaa käytetään vain kerran koko pelin aikana. Mukana ovat laitteet sormenjälkien ottoon, Luminolia, UV-lamppu, kipsiä, pinsetit ja muuta sarjasta tuttua. Rikospaikalla voi myös kuulustella asiaan liittyviä todistajia.

Todisteet roudataan CSI:n labraan Gregille, joka kertoo sekunnissa näytteestä joko kaiken tai ainakin puolet. Labran tietokoneella voi hakea ja/tai verrata sormenjälkiä, renkaanjälkiä ja rikosrekistereitä. Todiste, josta kaikki on saatu irti, merkitään keltaisella lapulla. Harmaa lappu tarkoittaa, että todisteella on vielä kerrottavaa, ehkäpä kun epäillyltä saadan DNA-näyte tai vastaavaa. Todisteiden analysointi tuottaa lisää paikkoja vierailtavaksi tai kysymysoptioita kuulusteluun.

Tapaukseen voi kuulua myös vierailu ruumishuoneella, jossa tohtori Robbins kertoo, mitä kivaa leikellessä löytyi. Komisario Brass istuu toimistossaan vain odottamassa, että saisi läppärillään hakea pelaajan pyytämää tietoa tai haetuttaa konnat kuulusteluun.

Loppujen lopuksi juttu väkisinkin ratkeaa, ja Gil Grissom antaa palautetta prosenttiasteikolla.

Quicktimella aika kuluu nopeasti

Ubi Soft on mennyt läpi siitä missä aita on survottu maan alle, ja toteuttanut CSI:n perinteisenä Quicktime-vetoisena multimediamössönä. Hyvääkin multimediamössöä on, joskin se on harvinaista, mutta CSI on halpaa sellaista.

Aidon 3D-rikospaikan asemasta rikospaikka on yksi pitkä luiru kuva, jossa kääntyillään horisontaalisesti. Ihmiset ovat minimaalisesti animoituja: ei näillä palkoilla heiluteta kuin vähän kättä ja huulta. Ääninäyttely vaihtelee velton kelvollisesta (sarjan näyttelijät) uskomattoman huonoon (muutama kuulusteltava). Suurimmat piristykset ja tekniset koristukset ovat kourallinen "näin rikos tehtiin"- ja "näin kloroformi menee verenkiertoon" -videoita.

CSI kestäisi tämän, mutta peli ei kestä kohdeyleisöään: se on tarkoitettu sohvaperunoille. Ensimmäinen tehtävä on tavallaan tutoriaali, jossa Gil Grissom vääntää rautalankaa siitä, miten rikospaikka prosessoidaan.

Mutta tutoriaali ei lopu koskaan. Pelin sydän, keksimisen ilo, on raa'asti leikattu pois, sillä ylipätevät CSI-dudet kertovat kaiken. Napsauta puhelusta otettua ääninäytettä, ja Warrick kertoo: "Sehän on olifantti! Kannattaa varmaan etsiä kasinoa, jossa on olifantti-show!". Näin pääsee (ainoan kerran) käyttämään labran tietokoneen Googlea, jossa on valmiina hakusanana elephant+casino. Osumia tulee yksi. Muutenkaan ei tarvitse ottaa kuin väärä työkalu esille, niin kaikkitietävä CSI-partneri tietää heti kertoa, ettei sitä tarvitse.

Kaikesta huolimatta pelin vääntää läpi vähintään puolikiinnostuneena, sillä rikokset sinänsä ovat mielenkiintoisia. Koko ajan harmittaa entistä enemmän, ettei peliä ole tehty kunnolla, sillä siitä olisi saanut vaikka mitä irti. Esimerkiksi sen sijaan, että ihmemies Greg kertoo sekunnissa DNA-näytteen koostumuksen, prosessista olisi voinut vääntää opettavaisen alipelin. Nyt pelin pedagoginen merkitys on jotakuinkin nolla, ja vaikeinta siinä on löytää se viimeinen hotspot, josta löytyvästä todisteesta juttu keriytyy auki.

Pelistä saa jotain irti vain, jos on ankara CSI-fani eikä nykyaikaisen pelaamisen taso ole tuttu. Peli on muutaman euron normaalia halvempi.