Kun valitsee ystäväkseen Suuren Cthulhun, on parempi olla tunaroimatta. Muuten saa kuonoonsa kaikilta HooPeen ystäviltä ja suurten muinaisten suojeluyhdistykseltä. Turkkilainen Zoetrope on ottanut melkoisen riskin esikoisseikkailullaan. Kannattiko?
Enpä muista aiemmin pelanneeni turkkilaista peliä, ja vähällä oli, etten olisi nytkään. Darkness Within on syntynyt vaikeimman kautta, sillä se ehdittiin peruuttaa kertaalleen jo vuonna 2005. Vuosien varrella on vaihtunut niin pelistudion, julkaisijan kuin pelinkin nimi.
Darkness Within sijoittuu vuoden 2011 Englantiin. Yksityisetsivä Howard E. Loreid (sic!) saa tehtäväkseen tutkia varakkaan liikemiehen murhaa. Pääepäilty on mystisesti kadonnut huippuetsivä Loath Nolder, joka viisi vuotta aikaisemmin jätti juttunsa kesken ja ryhtyi huhujen mukaan kiertämään maailmaa. Nyt herra Nolder on palannut kotimaahansa. Kaikki näyttää aluksi rutiinijutulta, mutta sitten homma luisuu pahasti omituisen puolelle. Ensin tulevat painajaiset ja useita päiviä kestävät unisessiot, sen jälkeen hämärä salaseura. Lopulta ollaan maan alla pimeässä ja aivan liian syvällä…
Vähän uutta, vähän vanhaa
Darkness on kaunis, ja sen maisemissa on sopivan häiritsevä, levoton tunnelma. Äänimaailma on myös hyvä. Vanhan talon narahdukset, yläpuolelta kuuluvat askeleet ja puhe ja muut äänet yhdessä tilanteeseen sopivan musiikin kanssa pitävät huolen, ettei oloaan tunne liian rauhalliseksi. Dialogi on pääosin ihan hyvää, mutta välillä turhan laimeaa tai hivenen ylilyötyä.
Peli on kuvattu Howardin silmistä. Eteenpäin liikutaan osoittamalla hiirellä kohtaa, johon halutaan kulkea, ja painetaan nappia. Joka kohdassa voi pyöriä täyden ympyrän ja tuijotella ylös ja alas. Jos ruudulla on jotakin tutkittavaa tai mukaan otettavaa, kursori muuttuu suurennuslasiksi. Ohjaustapa nosti karvani pystyyn, sillä ehdin haukkua systeemin ärsyttävän vanhanaikaiseksi Secret of Atlantisin arvostelun yhteydessä (Pelit 12/07, 71 pistettä). Nöyrästi vedän sanojani takaisin, sillä vaikka Darknessin ohjaussysteemi on samantapainen kuin Atlantiksen, se on elegantimpi ja sopii karmivaan tunnelmaan kuin nakutettu.
Suurin nerokkuus on käyttöliittymä, jolla päästään Howardin pään ”sisään”. Joka kerta kun etsivämme löytää tärkeän johtolangan, oli kyseessä sitten konkreettinen esine tai pelkkä päätelmä, se tallentuu ajatuksena vihjeinventaarioon. Vihjeinventaariossa ajatuksia ja tavaravalikon esineitä voi yhdistellä toisiinsa, jonka jälkeen painetaan päätelmä-nappia. Aivorattaat sanoo raks, raks ja jos päätelmä on oikein, kahdesta asiasta syntyy entistä vahvempi johtolanka.
Otetaan hyvin yksinkertainen esimerkki. Howard haistaa uhrin kellarissa omituisen hajun (vihje 1) ja huomaa hyllyillä olevista pulloista tulevan makean huumekasvin tuoksun (vihje 2). Myöhemmin Howard kokee pahoinvointia ja painajaisia. Hän uskoo, että talon ilmassa oli jotain (vihje 3). Yhdistämällä vihjeet keskenään Howard tulee tulokseen, että hänen kokemuksensa johtuivat ilmassa olevista hallusinogeeneistä.
Salapoliisin arki on raskasta
Darkness Within on kunnon etsiväpeli. Asiakirjoista etsitään vihjeitä alleviivaamalla tärkeiltä tuntuvia asioita, kaapit, nauhurit ja kämmentietokoneet tutkitaan kaikki läpi. Välillä soitetaan poliisikaverille ja pyydetään tätä tarkistamaan jokin asia. Tarvittavat esineet ja vihjeet löytyvät juuri sieltä, mistä niiden voisi kuvitella löytyvän, ja monet ongelmista voi ratkaista vapaassa järjestyksessä. Peli etenee juuri niin nopeasti kuin itse pystyy asioita selvittämään. Kaikkia vihjeitä ei tarvitse löytää selvittääkseen jonkin ongelman tai edetäkseen, mikä on hyvä, sillä tutkittavaa on paljon ja jokin asia jää helposti huomaamatta.
Osa ongelmista vaatii reilua ajatustyötä, mutta parasta on, että pohdiskelu kannattaa. Jumiutuminen ei johdu yleensä pelillisistä seikoista vaan omasta huolimattomuudesta. Vaikka järjen menetys kuuluu cthulhuiluun, sitä ei tarvitse pelätä. Jos 10–15 minuuttiin ei ole saanut mitään aikaiseksi, aputoiminto antaa vihjeen, jota ei toki ole pakko lukea. Kovaksikeitetyt dekkarit ratkovat ongelmia vaikeimmalla tasolla, jolloin ei saa minkäänlaisia vihjeitä, ei edes hankalissa alleviivaustehtävissä.
Entäpä ne tärkeät Cthulhu-ainekset? Kyllä niitä piisaa, ja vieläpä juuri oikeanlaisina.
R’lyehin lonkeronaamaa suurempi pelote on se, että Darkness Within vaatii kärsivällisyyttä. Siinä ei pärjää, jos ei jaksa ajatella ja koluta paikkoja tarkasti läpi. Suosittelen siis kokeilemaan demoa ensin. Maailmalla peli on saanut melkoisen raa’an tuomion ehkä siksi, että keskittymishäiriöiset toimintapeleihin erikoistuneet arvostelijat ovat joutuneet (liian) älyllisten haasteiden eteen. Mene ja tiedä. Minulle kolahti, ja se riittää.
84
