Onko zombeilla parasta ennen -päiväystä?
Shootereiden shuurlähettiläs Housemarque palaa Resogunin jälkeen Nelkkarin lataamomarkkinoille vanhan tutun räiskintätuotoksensa turvin. Vuonna 2010 julkaistu, lintuperspektiivistä kuvattu Dead Nation oli rehtiä kalmoräimettä, jossa vikkelä liipaisinsormi pantiin kaiken muun edelle.
Tuomionpäivän tunkkaus edustaa emoversion tavoin ikivanhasta Gauntletista ammentavaa, reaktioiden ehdoilla rakennettua räiskintää. Zombeja virtaa nikkeliruiskun eteen tasaisena virtana ja pelaaja on jatkuvasti altavastaajana. Tapoista saa rahaa, jota voi listimisen väliajoilla hassata parempiin varusteisiin. Tämän jälkeen jatketaan tappamista.
Neljä vuotta on pelille pieni ikuisuus, mutta Dead Nation kantaa ryppynsä arvokkaasti. Koska perspektiivi on vedetty kauas päähahmon hiusrajan tuolle puolen, pientä piperrystä oleva grafiikka on säilyttänyt oman estetiikkansa. Graafisesti Dead Nation jää partikkeliefekteissä kylpevän Resogunin varjoon, sillä alkuperäispelin kuvakieleen on tehty vain pientä pintaremonttia.
Valaisutehosteissa Dead Nation rokkaa edelleen. Synkät kaupunkimaisemat piiloutuvat varjoihin, joita satunnaiset katuvalot ja tulipalot raottavat. Kun pelaaja marssii pyssy tanassa valonlähteiden tuolle puolen, ainoastaan piipusta sinkoutuva valokeila luo tukea ja turvaa epäkuolleiden täyttämässä maailmassa.
Ehjää ei kannata korjata, sillä audiovisuaalisesti peli toimii edelleen. Äänipuolta on tunkattu ottamalla uusi Dualshock käyttöön, sillä peli hihkaisee ohjaimen kautta, kun pyssyä vaihtaa tai maasta poimii power upin. Itselleni tämä uusi ominaisuus selvisi vasta pelatessa, kun jälkikasvu älähti viereisessä huoneessa keräämälleni terveyspakkaukselle.
Nelkkaristi zombeja
Taustatarina kertoo zombiapokalypsin keskelle joutuneesta sotakoirasta, joka on jostain syystä immuuni kalmojen puremille. Mystinen infektio on muuttanut muun maailman verenhimoisiksi kalmanaamoiksi, mutta päähahmo ei halua alistua kohtaloonsa. Uuden maailmanjärjestyksen edessä seisoo vain sankari verkkoyhteyden päässä olevan apukamunsa kanssa.
Last of Usiin ja Telltalen Walkkiksiin tottuneet Housemarquen minimalistinen tarina jättää nälkäisiksi. Itse taas pidän suuresti kolikkopelihenkisestä juonenkuljetuksesta: ihmiskunta on kusessa, oma roolini maailmanlopussa on pysytellä hengissä. Helppoa ja yksinkertaista.
Tarinan seuraamisen sijaan Dead Nationin täky on pisteiden kerääminen, sillä tehokkaasta tappamisesta palkitaan kertoimella ja toisinaan kertoimeen virtaa lisää numeroita tonkimalla autojen peräkontteja. Kenttien väliajoilla pisteet tungetaan maailmanlaajuiseen tilastoon, jossa omaa suoritustaan voi vertailla muiden maiden kalmolahtaajien kanssa.
Kalmot sienimetsällä
Tuplatattikontrollit alkavat hiljalleen muodostua Housemarquen tavaramerkiksi, sillä jälleen vasen tatti ohjaa sankaria ja oikea sauva tuliluikkua. Stardusteista ja Resogunista poiketen pelkkä tökkiminen ei riitä nikkelinappien toimittamiseen, sillä liipaisin on kätketty hartianapin taakse.
Sankari osaa myös syöksyä zombi- ja tulimeren läpi. Liian paksua lihamuuria vastaan ei kannata taistella, sillä vellihousu elää taistellakseen toisena päivänä. Peli myös kannustaa ympäristöjen hyödyntämiseen. Esimerkiksi sillat ovat loistava tapa isonkin zombimassan niittämiseen, kun ahtaaseen tötteröön tungetut mölisijät röpöttelee svendufvamaisesti putkessa matalaksi. Äl’ läpi päästä perhanaa!
Mörrejä voi harhauttaa räiskimällä autonraadoista varashälyttimet päälle, jolloin vastarinta purkaa turhautumisensa pelaajan sijaan peltiin. Piipityksen jälkeen posahtavat autopommit ovat näppärä konsti isojen vihumassojen harventamiseen.
Uudelle alustalle siirretyn ilmestyskirjan korttipakkaan on työnnetty uusi pelimuotojokeri, jossa pelitapahtumia sivusta seuraavat katsojat voivat kylvää pelaajan tielle joko vihollisia tai elämää helpottavia erikoisesineitä.
Nelkkarin striimausominaisuuden päälle rakennettu, Broadcast plussaksi ristitty lisäke ei testaamassani arvosteluversiossa toiminut. Voin kuvitella, että se toimii näppäränä ihmisluonnon mittarina, sillä yksinäisen pelaajahiirulaisen kovettaminen ekstrahaasteella vedonnee niihin pikkusadisteihin, joiden taidot eivät riitä zombeja vastaan. Nelkkaroituun Dead Nationiin on ympätty mukaan myös PS3:lla delssiksi jäänyt Road of Devastation -lisäkenttä.
Sukupolvenvaihdoksen tehnyt sinivalkoinen kalmojahti tarjoaa edelleen mainiota reaktioräiskintää, mutta neljässä vuodessa zombit ovat vallanneet populaarikulttuurin jokaisen huokosen. Etenkin peleissä elävät kuolleet ovat vahvasti yliedustettuina. Nolkytluvulla toiseen maailmansotaan sijoittuvat räiskinnät valtasivat maailman, mutta zombit ovat 2010-luvun uusi musta.
http://www.deadnation.net/
Housemarque/SCEE
Arvosteltu: PS4
Saatavilla: PS3
Versio: Arvostelu
Moninpeli: 2 pelaajaa
Muuta: Huhtikuussa ilmainen PSN+-asiakkaille
Ikäsuositus: 16+
80
