Pystyykö yksinäinen tietokonehakkeri pysäyttämään avaruushirviöiden invaasion, kun hänen apunaan on tietokoneohjattu tukikohta? Pitäisikö mieluummin pyrkiä pysäyttämään PlayStationin pelien invaasio PC:lle, kun pelit ovat Defcon 5:n kaltaisia mutanttihirviöitä?
MRP-6F on syrjäinen kaivosplaneetta, jonka kaivosta suojaa kuudesta tykkitornista ja työntekijöiden työ- ja asuintiloista koostuva puolustusjärjestelmä. Puolustus on kuitenkin päätetty muuttaa automaattiseksi ja tehtävään määrätyksi insinööriksi istutetaan pelaaja.
Pelialue muodostuu käytävien ja huoneiden sekamelskasta, jossa on siellä täällä tietokonepäätteitä ja erilaisia tavaroita, kuten ensiapupaketteja ja ammuksia. Normaaliräiskinnästä poikkeavaksi Defcon 5 yrittää juuri noilla tietokonepäätteillä: periaatteessa tietokoneen pitäisi muodostaa pelin olennaisin osa, sillä sen avulla kontrolloidaan suurinta osaa tukikohdan järjestelmistä, aina tykkitorneista ja taisteludroideista viestiyhteyksiin. Koneen käyttöjärjestelmä VOS eli Virtual Operating System muodostuu joukosta palloja, ja tietyn pallon valitsemalla pääsee joko sen edustamaan tietokantaan tai uuteen ruudulliseen palloja.
Idea on mielenkiintoinen, mutta se onnistutaan tuhoamaan. Ensinnäkin tietokoneen käyttöön vaaditaan useita erilaisia koodiavaimia, joita saa metsästää ympäri sokkeloista tukikohtaa, jonne on muuten uskomattoman helppo eksyä. Toiseksi heti pelin ensisekunneista lähtien tukikohta jää massiivisen vihollisinvaasion jalkoihin. Käytävillä parveilee laumoittain vihamielisiä robotteja, joita pitää yrittää tuhota pienellä hernepyssyllä, ja omat taisteludroidit tuntuvat olevan posliinista rakennettuja.
Grafiikka on tukikohdassa liikuttaessa melkoista mössöä. Peli on ihmeen pimeä, sillä vaikka monitorin vääntäisi kuinka kirkkaaksi tahansa tuntuu kuin pelaisi aurinkolasit päässä. Sekä C-luokan X-Files-tunnarilta kuulostava musiikki että tietokoneen puhumat viestit ladataan rompulta, mistä seuraa ärsyttävä ongelma: koska pelikin pyörii suurimmaksi osalta CD:ltä, tärkeät viestit katkeavat poikkeuksetta kesken, jos erehtyy niiden aikana esimerkiksi tilaamaan hissin. Ja jos sattuu käyttämään VOSia juuri silloin kun vihollislauma ilmestyy paikalle, on todella pulassa. Peli myös kaatuilee tasaisin väliajoin ilman mitään näkyvää syytä.
Ohjekirjassa kuvailtu mielenkiintoinen toimintaseikkailu paljastuu pian suoraviivaiseksi räiskinnäksi. Eihän puhtaissa räiskintäpeleissä ole mitään vikaa jos ne on tehty hyvin, mutta kun Defcon 5:ssä on vikoja kuin Windowsissa ikkunoita. Pelasin peliä totaaliseen turhautumiseen asti, enkä löytänyt siitä mitään positiivista mielenkiintoista ideaa lukuunottamatta. Tuskin siinä mitään onkaan.
35
