:Maailman coolein demoninmetsästäjä on täällä taas! Goottirokki raikaa ja demoninpalaset lentelevät, kun Dante pelastaa maailman pahan kaksoisveljensä kynsistä.

Neljä vuotta sitten julkaistu Devil May Cry (Pelit 12/01, 91 pistettä) oli tyylipuhdas toimintaklassikko, joka esitteli Danten, maailman parhaan demoninmetsästäjän. Jatko-osa Devil May Cry 2 (Pelit 3/03, 81 pistettä) yritti muuttaa toimivaa kaavaa vaisuin tuloksin, joten kolmannessa osassa Capcom palaa sarjan juurille.

Ykköstä ennen sijoittuva tarina selvittää Danten synkkää perhehistoriaa. Vuosituhansia sitten ihmiskunnan pelastaneen demoni Spardan nuori jälkeläinen on juuri saanut firmansa pystyyn ja aloittelee demoninmetsästäjän uraansa, kun paha kaksoisveli Vergil ilmestyy kaupunkiin.

Näyttäviä sisääntuloja rakastava Vergil ei saavu yksin, vaan mukanaan hänellä on pilvin pimein demoneita sekä valtava maan alta syöksynyt paholaistorni, legendaarinen Temen-ni-gru. Heitettyään nahkatakin niskaan, miekan selkään ja pistoolit vyölleen Dante on valmis setvimään velisuhdettaan.

Piru mieheksi

Devil May Cry 3 lyö demoninlahtauksen edellisosista tuttuihin raameihin. Miekka viuhuu, pistoolit laulavat ja hylsyt tanssivat lattialla, kun Dante raivaa tiensä läpi vastaan tulevien demonijoukkojen. Jatkuvaa taistelua halkovat pienet puzzlet, jotka perustuvat yleensä helppoon esinemetsästykseen.

Napakan kenttäsuunnittelun ja mietityn rytmityksen ansiosta demoninhakkauksessa säilyy koko ajan huumaava syke, eikä toiminta sorru tylsäksi mätöksi. Kaikki viholliset vaativat hieman erilaisia tappostrategioita, ja Dante saa uusia aseita ja näppäriä erikoisliikkeitä juuri sopivaan tahtiin.

Danten taskuihin mahtuu kaksi ampuma- ja lyömäasetta, joita vaihdellaan kätevästi lennosta. Dante voi aloittaa liikesarjan esimerkiksi pistooleilla, jatkaa sitä sulavasti jää-nunchukalla, tuikata väliin haulikolla ja viimeistellä tappavan balettinsa salamoita ampuvalla lepakkokitaralla!

Tyylitaju ennen kaikkea

Pelattavuus on timanttinen. Tarkkojen ja nopeiden kontrollien ansiosta taisteleminen on addiktoivan sulavaa ja tyylikästä toimintataidetta. Kun Dante juoksee seinää pitkin, ponnistaa ilmaan nahkatakin liepeet liehuen ja leijuu alas pistoolien rekyylin kannattamana alapuolella odottavia vihollisia rei'ittäen, peliriemua leikataan miekalla.

Pelaajan taitoa mittaa ruudun yläreunan tyylimittari, joka ottaa huomioon liikesarjoissa käytettyjen liikkeiden vaihtelevuuden ja palkitsee suorituksen hauskoilla kehusanoilla. Tyylimittari ei paperilla kuulostaa kummoiselta idealta, mutta käytännössä se kannustaa yrittämään koko ajan entistä huimempia liikesarjoja.

Uutta ovat taistelutyylit. Pelaaja voi erikoistaa Danten joko kaukotaistelevaksi ampuma-ase-ekspertiksi, lähitaisteluun erikoistuneeksi miekkaspesialistiksi, vikkeliin väistöliikkeisiin keskittyväksi temppuilijaksi tai vastaliikkeisiin erikoistuneeksi puolustajaksi.

Mitä enemmän Dante käyttää tiettyä tyyliä, sitä enemmän taitoarsenaaliin karttuu tyylikohtaisia erikoisliikkeitä. Näin yhteen tyyliin keskittyminen on suositeltavaa, vaikka tyyliä voikin vaihdella vapaasti. Taistelutyylit tuovat räiskintään ripauksen lisää monipuolisuutta, vaikka mistään pelillisestä vallankumouksesta ei ole kysymys.

Elämisen sietämätön vaikeus

Edellisosien tapaan seikkailu on jaettu lyhyisiin tehtäviin, joiden välillä ostetaan parannustarvikkeita ja päivitetään aseita tehokkaammiksi. Turhauttavasti tallentaminen onnistuu vain tehtävien välissä, joten kuolema tarkoittaa palaamista tehtävän alkuun, ellei taskusta löydy arvokkaita continue-kolikkona toimivia keltaisia kristalleja.

Varoitus: Devil May Cry 3 on todella, todella vaikea peli. Aloituskynnys on otsasuonta pullistavan korkea. Jo heti ensimmäisissä kentissä kuolema tulee raivostuttavan tutuksi ja vastaan heitetään bosseja, jotka tavallisessa pelissä kävisivät loppupomoista.

Lannistavaa alkua ei kannata säikähtää liikaa, sillä peli ei merkittävästi vaikeudu loppua kohden ja muutaman kuoleman jälkeen avautuu helpompi vaikeustaso. Lisäksi Devil May Cry 3 on selkeä taitopeli, jota pitää opetella pelaamaan.

Aluksi pelkältä aivottomalta napinhakkaukselta vaikuttava taistelumekaniikka paljastuu harjoittelun myötä yllättävän joustavaksi systeemiksi, joka antaa paljon tilaa strategialle. Opettelemalla ennakoimaan eri vihollisten hyökkäyskuviot ja soveltamaan niitä vastaan oikeanlaista tappotaktiikkaa hengissä pysyminen helpottuu huomattavasti.

Kaunis goottikomedia

Kameran voi uutuutena kiepauttaa Danten selän taakse nappia painamalla, mutta tämä toimii vain tietyissä paikoissa. Käytännössä kamera kärsii samoista ongelmista kuin aiemmissakin osissa. Tiukoissa paikoissa viholliset jäävät helposti kuvan ulkopuolelle, ja ne tapetaan automaattitähtäyksen varassa.

Hirviöt ja hahmot on mallinnettu viimeisen päälle. Synkän kauniit goottiympäristöt, jotka vaihtelevat kaupungin rähjäisiltä kaduilta paholaistornin käytäviin ja katedraaleihin, huokuvat tunnelmaa. Ainoa kauneusvirhe on silloin tällöin tahmaava ruudunpäivitys.

Papukaijamerkki menee hirviösuunnittelulle, joka on kautta linjan hienoa ja mielikuvituksellisen vaihtelevaa, etenkin upeasti toteutetuissa bossitaisteluissa. Myös huimaa toiminta-akrobatiaa ja kornia huumoria pursuavat juonivälikkeet jäävät mieleen. Taustalla jyskyttävä goottirock sopii tunnelmaan, mutta biisejä olisi saanut olla kourallinen lisää.

Devil May Cry 3 on loistava toimintaseikkailu, joka on parhaimmillaan ikimuistoista peliviihdettä. Tempo on koko ajan huumaava, taisteleminen on addiktoivan hauskaa ja hieno toteutus koristelee kakun. Mietitymmällä vaikeuskäyrällä 90 pisteen raja olisi mennyt rytisten rikki, mutta tällaisenaankin peli on pakkohankinta kaikille toimintapelien ystäville.