Mikä voisikaan olla parempi lähtökohta modernien lentosimulaattorien uudelle tulemiselle kuin helikopteri, jonka palvelusuran suurin meriitti on päärooli venäläisten Ritari Ässässä?
Venäläinen käsitys poliittisesta korrektiudesta on ihailtavan tahdikas. Tuskin ovat kalmot kylmenneet, kun Eagle Dynamicsin uutukainen usuttaa virtuaalilentäjät taas kurittamaan georgialaisia. Black Sharkia on työstetty pitkään ja hartaasti kuin Iisakin kirkkoa, sillä deadlinet kuuluvat samaan ö-mappiin poliittisen korrektiuden kanssa. Hartaasti sitä on odotettukin, sillä Digital Combat Simulator -pelisarjan ensimmäisenä osana Black Shark käytännössä määrittelee modernien lentosimulaattorien kehityksen suunnan vuosikausiksi.
Ainekset melkoiseen soppaan ovat valmiina. Helikopteri, jota ei ole valmistettu kuin muutama kappale, josta puuttuu takaroottori ja jonka tärkeimpiä erityispiirteitä on se, että siitä pääsee nopeasti ulos. Asejärjestelmä, jonka valmistus päätettiin juuri lopettaa. Nopeille suihkuhävittäjille suunniteltu pelimoottori. Ja arvostelijan moraalinen velvollisuus on täräyttää huonot pisteet pelille, jota promottiin sodalla Venäjän pientä naapuria vastaan.
Missä hait ratsastaa
Toisin kuin luonnostaan lentämistä rakastavat lentokoneet, helikopterit ovat savuavia romumetallikasoja, jotka tilapäisesti lentävät, mutta pyrkivät sinnikkäästi takaisin oikeaan tilaansa. Helikoptereissa on miljoona elintärkeää nippeliä ja nappelia, jotka odottavat pienintäkin tekosyytä aiheuttaa katastrofaalinen spektaakkeli. Yhdistettynä tinkimättömän tarkkaan järjestelmä- ja lentomallinnukseen näistä aineksista syntyy mielenkiintoisinta herkkua mitä virtuaalipiloteille on tarjoiltu vuosikausiin.
Kamov Ka-50 on monella tavalla erikoinen taisteluhelikopteri. Päällekkäin asennettujen, vastakkaisiin suuntiin pyörivien kattotuulettimien ansiosta peräroottori on voitu korvata heittoistuimella. Normaaleja helikoptereita kovassa vauhdissa kevyesti harmittava pakenevan lavan sakkaus on Kamovin tuotteessa vältetty automaattisella lapojen lyhennyksellä, joka tapahtuu suurilla ilmanopeuksilla tai rajuissa liikkeissä eri suuntiin pyörivien lapojen kohdatessa toisensa. Yleisyytensä ansiosta eniten tulosta tuottava sudenkuoppa on silti vaarallinen pyörrevirtaustila, joka imaisee varomattoman lentäjän hetkessä maaemon syliin.
Black Shark ei säästele lentäjäänsä, vaan panee tämän rypemään erilaisissa haasteissa. Aerodynaamisten erikoisuuksien lisäksi moottorit jäätyvät, imevät pölyä tai luoteja ja kuolevat, hydrauliikka vuotaa, navigointitietokone sekoilee liian monen satelliitin jäädessä katveeseen vuoristossa, telineet jumivat ja renkaat puhkeavat. Typistetty lapa ravisuttaa kopteria ja erilaiset vauriot tuntuvat lento-ominaisuuksissa. Autopilotti ei osaa auttaa pahasti vaurioituneen kopterin ohjauksessa, jolloin teknofiileinkin pelaaja joutuu ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja lentämään ihan itse.
Koska en ole koskaan edes istunut oikean helikopterin kyydissä, joudun vain uskomaan asiantuntijoiden väitteitä lentomallinnuksen tarkkuudesta. Uskomattoman hyvältä lentäminen ainakin tuntuu. Tuulen ja turbulenssin heiluttaessa kopteria kevyet käsien ja jalkojen komennot muuttuvat sulavaksi ja kauniiksi liikkeeksi tavalla, joka välittää niin täydellisesti tunteen ilmavirtojen varassa tasapainoilevasta massiivisesta kappaleesta kuin tietokoneen ääressä on mahdollista. TrackIR:n ominaisuuksista otetaan kaikki irti ja lentäjän kauniisti mallinnettu toimisto suorastaan imee peliin sisään.
Tämän lähemmäksi taivaalla leijumista ei nojatuolilentäjä pääse, sharkittelusession jälkeen lattia keinuu vanhalla simulaattorijäärälläkin. Se hetki, kun alkuvalmistelujen jälkeen nostaa kaasua ja kopteri ponkaisee ilmaan kymmentonnisen balettitanssijan sulavuudella ja ketteryydellä, on suorastaan maaginen. Black Shark toimisi Vietnam MedEvacin tavoin loistavasti pelkkänä tarkkuuslentopelinäkin, jos siinä ei olisi aseita. Onneksi niitä kuitenkin on.
Yksin taistohon
Ka-50:n erikoisuudet eivät lopu ylimääräiseen roottoriin ja rakettipenkkiin. Neuvostoliitolle tyypillinen yltiöindividualismi ajoi Kamovin suunnittelemaan sekä maailman ensimmäisen että mahdollisesti viimeisen yksipaikkaisen taisteluhelikopterin. Päätös oli kaukaa viisas, sillä todennäköisesti suurin yksittäinen syy Digital Combat Simulatorin ensimmäiseksi mallinnettavan helikopterin valinnassa oli se, että Eagle Dynamicsin pelimoottori ei tue kaksipaikkaisia vekottimia.
Varsinkin etukäteen yksi Black Sharkin suurimpia heikkouksia oli itse pääosan esittäjä. Ka-50 on sotateknologinen kuriositeetti, jota on valmistettu vajaat parikymmentä kappaletta eikä enempää luultavasti tehdäkään, sillä Mi-28 on käytännössä syrjäyttänyt sen Venäjän asevoimien suunnitelmissa. Oikeasti kaikki kotilentäjät haluavat tietenkin lentää Apachea tai Hindiä, vähintään Mi-28:a tai Cobraa, ja näiden jälkeenkin listalla on monta nimeä ennen Kamovin kummajaista.
Koko yksipaikkaisen taisteluhelikopterin konsepti on kyseenalainen. Lentäminen erittäin vaarallisessa ympäristössä, tyypillisesti matalalla ja erilaisten esteiden välissä millintarkasti puikkelehtien, vaatii herpaantumatonta keskittymistä. Lisäksi lentäjän pitäisi jatkuvasti pystyä käyttämään monimutkaisia sensori- ja asejärjestelmiä vihollistulessa, kovan paineen alla ja hankalissa sääoloissa. Kopterissa tekeminen ei lopu kesken kahdeltakaan miehistönjäseneltä, joten yleinen kielteinen suhtautuminen yksipaikkaisuuteen on helppo ymmärtää. Kamovin alkuperäisenä ajatuksena oli käyttää taistelun johtamiseen kaksipaikkaisia Ka-52-koptereita, mikä ei tietenkään sovi Black Sharkin pelimoottorille, joten kaksipaikkaista versiota ei pääse pelissä lentämään.
Afrikanamerikkalainen kalamme ei murehdi pikkuasioita, vaan tarrautuu saamaansa mahdollisuuteen kynsinahoin ja hampain. Käytössä olevat asejärjestelmät ovat mielenkiintoisia, ja vaikka jatkuva ylikuormitustila aiheuttaakin työperäistä stressiä, on huippumodernin hienostelun ja perusvenäläisen sinkkiämpäriteknologian yhdistelmällä hauska leikkiä. Falcon 4 -luokan vipstaakihelvetti tukee erinomaisesti mahtavaa lentomallinnusta ilman, että monimutkaisuudesta tulee missään vaiheessa rasite. Ka-50 ei ole sotakoneista legendaarisin, mutta simulaattoripelin johtotähdeksi se sopii paremmin kuin hyvin.
Eri näppäinkomentoja on sellaiset nelisen sataa ja seitsemällä napilla toimivasta navigointitietokoneesta voisi kirjoittaa satasivuisen ohjekirjan. Kaikessa viisaudessaan Kamov kuitenkin suunnitteli kopterinsa niin, että järjestelmien monimutkaisuus on vain aiheesta aidosti kiinnostuneiden ilo. Jopa täysrealismisäädöillä peruslentämiseen riittää muutaman tärkeimmän toiminnon hallinta, paukuttelemaankin pääsee paria nappia painamalla. Monipuoliset autopilotit auttavat yksinäistä ilmailijaa, mutta ne saa myös tarvittaessa pois päältä. Ei tätä odotettu vuosikausia vain siksi, että tietokone pääsisi lentämään.
Rautaa rullalle
Vaikka jo Black Sharkin lentäminen on elämys, ei lysti siihen lopu. Georgiassa mönkii ja liitää valikoima toinen toistaan kiehtovampia vihanpidon välikappaleita, joita eliminoidaan entistäkin paremmin mallinnetuilla aseilla. Valitettavasti maalitau... maataistelukaluston vauriomallinnus on turhan yksinkertaista ja suurimmat tekoälyparannuksetkin on jaettu vain lentäville vekottimille, jotka ovatkin oppineet ison kasan inhimillisyyttä. Sentään ammusilmatorjunnassa on useita eri tasoja, enää ITiKat ja muut alkeellisemmat laitteet eivät käytä tähtäyksessä tutkaohjatun Shilkan algoritmeja.
Taisteluhelikopterien toimintaympäristön kannalta oleellista ammusilmatorjuntaa on ruuvattu uuteen uskoon. Tekoälyparannusten lisäksi ballistiikkaa on paranneltu, ja vihdoinkin mukana on taistelukentän kuningas ja maailman yleisin ilmatorjuntatykki, Sergeinäkin tunnettu 23-millinen kaksiputkinen maailmanlopun tuhoväline. Kannettavat ilmatorjuntaohjukset, jotka vielä Lock-onissa olivat kaikkien ilmailijoiden kauhu numero yksi, ovat Sharkissa huomattavasti heiveröisempiä. Kun jopa Shilkat ja Tunguskat tuntuvat kummallisen hampaattomilta, on virtuaali-ilmailijoiden vihatuimpana vitsauksena uusi mörkö.
Ilmatorjunta lakoaa Mustan hain edessä kuin vilja pillastuneen kolhoosin kynsissä ja kevyempi kalusto luovuttaa melkein ennen ensimmäistä laukausta. Sitten pensas kahahtaa ja kukkulan takana kyttäävän kopteristin järkytykseksi pusikosta ryömii esiin vanha kunnon T-72. Laservaroitin ehtii vingahtaa juuri sen verran ajoissa, että lentäjistä nopeimmat ehtivät housupyykille, ennen kuin 125-millinen ilmatorjunta-ammus tekee pöristimestä kerralla selvää.
Tilanne on hieman samanlainen kuin varhaisimmissa Il-2:n versioissa, joissa tankit lätkivät koneita alas kuin savikiekkoja. Kyllähän modernilla tankilla paikallaan olevan tai suoraan lentävän kopterin saa alas, mutta jotain tuntuu olevan pielessä, kun yleisin kuolinsyy on tankeron purema. Erityisesti tekoälyllä on vaikeuksia suhtautua maamöyriäisiin asiaan kuuluvalla vakavuudella.
Taistelun kannalta ikävin yksittäinen puute on kuitenkin puusto, josta jokainen voi lentää läpi. Ja tekoäly vielä näkeekin läpi. Yhdistettynä sopivasti pensaikossa lymyävään tappajatankeroon aiheuttaa pusikon yksipuolinen läpinäkyvyys hermojaraastavia tilanteita. Kyseessä ei ole edes helposti paikattava kämmi, vaan teknisesti erittäin vaikea ongelma, jonka ratkaisua on realistista odottaa aikaisintaan siinä vaiheessa, kun moniydinprosessoreita paremmin hyödyntävä uusi pelimoottoriversio ilmestyy.
Kokonaisuutena taistelu on muutamasta viasta huolimatta jännittävää herkkua, joka maistuu koko ajan paremmalta ja paremmalta taitojen karttuessa. Aloittelijoiden avuksi ryntää tapahtumien analysointia helpottava TacView ACMI -apuohjelma, joka on Black Sharkin myötä parantunut entisestään.
Nyt jyrisee
Black Sharkissa ei vieläkään ole kunnollista dynaamista kampanjaa. Perinteisen lineaarisen Groundhog Day -painajaisen vaihtoehtona on vaiheisiin perustuva järjestelmä, jossa onnistumiset edistävät kampanjaa ja tappiot aiheuttavat takapakkia.
Tehtävät arvotaan kuhunkin kampanjan vaiheeseen sopivien joukosta ja rintamalinja siirtyy koko ajan. Minkäänlaista dynaamista tai automaattista tehtävägeneraattoria ei kuitenkaan ole, eivätkä tehtävien tapahtumat vaikuta kampanjaan muuten kuin voittoehtojen täyttymisen kautta. Koska kaikki tehtävät täytyy vääntää käsin, on niiden määrä väkisinkin rajallinen.
Uuden editorin mahdollistamasta satunnaisuudesta huolimatta pääsee varsinkin edestakaisin aaltoilevassa kampanjassa hinkkaamaan tuttuja tehtäviä tuskastumiseen saakka. Käytännössä systeemi toimii paremmin kuin itse osasin odottaa, sillä mielenkiinto pysyy yllä toistosta huolimatta. Editorin parannukset mahdollistavat satunnaiselementtien lisäksi myös muuten olemattoman taktisen tekoälyn ohjelmoinnin skriptien ja triggerien avulla.
Moninpelissä kampanjoita ei pääse pelaamaan, mutta muuten meininki on hauskaa ja sujuvaa. Pelin sisäinen hakuohjelma löytää jatkuvasti peliseuraa ja ainakin maltillisella pelaajamäärällä moninpeli toimii mainiosti, vaikka täydet 255 pelaajaa onkin toistaiseksi hieman epärealistinen ajatus.
Flaming Cliffsin Su-25 oli lentomallinsa ansiosta mittava edistysaskel Lock-oniin verrattuna. Black Shark jatkaa kehitystä, järjestelmämallinnus on siinä omassa luokassaan ja hiirellä klikkailtava ohjaamo helpottaa eri toimintojen hallintaa. Monista graafisista parannuksista huolimatta ei Black Shark ole edes mahdottoman raskas, vaikka laitevaatimukset kannattaakin ottaa tosissaan.
Koska taistelualue ja skenaario periytyvät jo muinaisesta Lock-onista, voi myös olla, että Georgian sota ei sittenkään olisi Eagle Dynamicsin junailema. Valitun taistelualueen ja kipeän todellisuuden läheisyys on silti tervetullut muistutus siitä, mistä taistelusimulaattoreissa loppujen lopuksi on kyse. Seuraavaksi luvassa on lennettävä A-10 Warthog, joka pohjautuu Eagle Dynamicsin ja Yhdysvaltojen kansalliskaartin yhteistyöhön.
Digital Combat Simulatorin ensimmäinen osa ei ole täydellisyyden ruumiillistuma. Hieman epätasaisessa kokonaisuudessa jotkut ominaisuudet ovat omaa luokkaansa koko simulaattorien historiassa, osassa taas on ikävä hutaisten tekemisen maku. Mutta Black Sharkin hyvät puolet loistavat kirkkaasti ja koska Eagle Dynamics aikoo kehittää simulaattorirunkoa samalla kun siihen lisätään uusia Black Shark -standardin koneita, näyttää tulevaisuus huikealta. Olo on kuin katsoisi ydinräjähdyksen sokaisevaa ensimmäistä välähdystä tietoisena siitä, että kohta taitaa jyristä tosissaan.
* * * * *
TacView ACMI 0.93c
Mitä tapahtui?
lomac.strasoftware.com/tacview-en.php
Black Sharkin taistelukentillä turhautuminen on ajoittain lähellä, kun tilanteesta ei saa selvää ja oppia pitäisi. Onneksi saatavilla on jo Lock-on-ajoilta tuttu erinomainen TacView ACMI -ilmaistyökalu, joka paljastaa tehtävän jälkeen ajoittain masentavan yksityiskohtaisesti ja havainnollisesti kaiken, mitä taistelun aikana tapahtui. Black Sharkin uudet toiminnot mahdollistavat jokaisen pommin, raketin, ohjuksen ja ammuksen yksityiskohtaisen seuraamisen, ja kun käyttöliittymäkin on selkeä ja havainnollinen, ei enempää osaa oikein toivoakaan.
Varoituksen sanana mainittakoon, että TacView tosiaan paljastaa tehtävistä kaiken viimeistä piirtoa myöden, joten ylläreistä kiinnostuneiden kannattaa käyttää työkalua harkiten.
91
