Tämän hetken paras rallipeli pitää pintansa, vaikka päivitystahti ei päätä huimaa.
Vuosi sitten early accessina julkaistu Dirt Rally oli jo alkutahdeissaan positiivinen yllätys. Vuoden mittaan lisäsisältöä on tullut riittävästi, joskin hartaan hitaaseen tahtiin. Viimein saapuneen virallisen julkaisun myötä on aika tsekata McRaen jälkeläisen nykytila.
Laatu rulettaa edelleen
Ralleja on tullut Monacon, Kreikan ja Walesin rinnalle kaksi lisää, Saksa ja Suomi. Saksanmaan asfalttipätkät on mallinnettu autenttisesti, pientareella vaanivat panssariesteet katkaisevat matkanteon huolimattomalla kaasunkäytöllä hyvin nopeasti. Jämsän ralli nousi kuitenkin heti kättelystä viisikosta lempparikseni. Tiet ovat täynnä töyssyjä, monttuja ja vääriä kaltevuuskulmia, mitkä tekevät ojien (!) välissä pysymisestä ja niiden hyödyntämisestä nautinnollisen haastavaa. Mutta ajettavan määrä ei vieläkään päätä huimaa, lisäsisältöä kaivataan.
Kalustoa on sentään lisätty hieman avokätisemmin. Autojen lukumäärä lähentelee tällä hetkellä kolmeakymmentä, sisältäen rallitykkejä aina 60-luvulta nykyaikaan, rallicross-vehkeitä ja Pikes Peak -protoja. Lähes kaikki oleellinen ikoninen kalusto on mukana, kaipaan vain ysärin legendaarisia Lancereita ja Celicoja. Ihmettelen edelleen, millä ilveellä Milestone onnistui neuvottelemaan niihin yksinoikeussopparin.
Uramoodin koukuttavuus yllätti! 60-luvun sarjassa MM-taisteluni alkoi Kreikassa Lancia Fulvialla onnekkaan nelossijan arvoisesti, seuraavassa kisassa olin jo kakkosena ja Suomen rallista nappasin säkävoiton. Kauden päättäneeseen Monte Carloon tultaessa olin sarjaa dominoinutta ruotsalaista jäljessä kuitenkin jo 16 pistettä. Svenssoni rikkoi yllättäen jousituksensa Col de Turinin avauspätkällä yli vartin korjauksen arvoisesti, jonka jälkeen ajelinkin näytöstyylillä mestaruuteen.
Sarjan päättäminen kärkikahinoissa oikeuttaa sarjanousuun, menestys mahdollistaa myös kaluston ja tiimin päivittämisen. Pätevien insinöörien palkkaaminen ja autopäivitysten ansaitseminen ovat oivia kannustimia. Hyvänä ratkaisuna moninpelaamista on naitettu myös uraan mukaan, nettoamaan pääsee suorittamalla muun muassa päivä- ja viikkohaasteita. Rallicross pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta netin kautta, sillä tekoäly tahtoo otantani mukaan vetää etenkin ekan mutkan kontaktit täysin överiksi. Näiden kimppakisailujen lisäksi mukana on muiden kuskien organisoimia liigoja, joten pelattava ei lopu ihan hevillä kesken.
Älä oio!
Oikeaa ralliautoa en ole ajanut, mutta Dirt Rally on lähempänä mielikuvaani tonnin-puolitoista painavien rallitykkien komentamisessa kuin yksikään muu testaamani rallipeli. Richard Burns Rally saattaa modattuna olla realistisempi, mutta jopa oikeat rallikuskit sanovat sen olevan jopa liian vaikea, kun yhtälöstä puuttuu oikean auton persfeedback.
Käskyttäminen onnistuu yllättävän luontevasti jo Xboxien ohjaimilla, mutta todella elementissään Dirt on ratilla. Oikeilla säädöillä tärinäpalaute vääntää maukkaasti vastaan paukatessani Jämsän nyppylöistä seuraaviin kurveihin. Muutenkin teiden pinnanmuodot ovat pelin suurimpia vahvuuksia, esimerkiksi hypyille tultaessa ajolinjalla todella on merkitystä.
Ongelmiksi nousevat liian hyvä ja ennalta arvattava pito, sekä turhan tehokkaat jarrut. Pidossa ei yhden tietyypin sisällä kunnollista vaihtelua ole, mikä tekee ajamisesta monotonisempaa ja pätkien ulkoa opettelun myötä turhan helppoa. Autot käyttäytyvät jarrutustilanteissa usein liian ennakoitavasti eikä “voi helkkariiiiii!” -tilanteita juuri tule.
Mannaa aisteille
Rallipeleissä minulle fiiliksen kannalta tärkeintä on äänen, grafiikan ja ajettavuuden pyhä kolminaisuus. Ulkoasultaan Dirt Rally on kyllä kiistatta kaunein näkemäni rallikaahaus. Autot ovat sekä sisältä että ulkoa täynnä yksityiskohtia, penkatkin näyttävät pirun hyviltä. Erikoisefektit, kuten sade ja autojen nostattamat pölyvanat, kruunaavat paketin ja tuovat ajamiseen pientä haastetta.
Äänimaailma viimeistelee immersion täydellisesti. Kaarojen röpinä ja pauke, irtosoran kopina sekä renkaiden kirskuna laulavat aariaa korville. Muutamia ärsyttäviä hajanuotteja lukuun ottamatta kartturikin onnistuu hyvin, intonaatio on just kohdillaan kuulostamatta kuitenkaan yli-innokkaalta. Kun repsikka sanoo ettei oiota, silloin ei kannata oikoa.
Liian helpoksikin tätä on haukuttu, mutta minulle tämä on “simuloinnissaan” juuri sopivan haastavaa. Toivon todella, että Codemasters jatkaa tasaista puurtamistaan, eikä hairahdu toistamaan F1-lisenssin kanssa tekemiään typeriä virheitä.
Oculus DK2 toimii nätisti uusimmilla ajureilla ilman lisäsäätöä, mutta ei kuitenkaan ihan täydellisesti. Lasit aktivoituvat vasta auton rattiin hypätessä, joten niitä saa repiä päästä pois joka kerta valikkoon palatessa. Lisäksi HUD on aikamoista suttua. Immersio on pienen alkupahoinvoinnin jälkeen kuitenkin vahva, jahka kamerakulmat saa kohdilleen.
Kevään konsolijulkaisujen mukana uutta sälää tulee myös pc:lle, tosin lähinnä rallicross-kaluston ja ikonisten McRae-maalikuosien muodossa. Kaluston sijaan ottaisin ennemmin lisää ajettavaa, mutta tuoreen haastattelun mukaan pelimoottori haraa vastaan. Tiedä sitten, mitä silläkin tarkoitetaan.
Nykykunnossaan Dirt Rally vie Loebin nimikkokaahausta kevyesti kuin Ogier.
Dirt Rally
Arvosteltu: PC
Tulossa: PS4, Xbox One
Codemasters Racing
Versio: 1.03
Minimi: AMD FX/Intel i3, 4GB RAM, AMD HD5450/Intel HD4000, Windows 7, 35GB kiintolevytilaa
Testattu: Intel 4,5GHz, 16GB RAM, Geforce GTX980Ti, Windows 10, Driving Force GT
Moninpeli: Haasteet, Rallycross muita pelaajia vastaan, Liigat
Ikäraja: 3
86
