Van Helsing on mies, joka ei saa rauhaa. Maailman kuuluisinta vampyyrinmetsästäjää revitään milloin elokuviin, milloin sarjakuviin ja yllättävän usein myös peleihin. Nyt miehen mainetta hyödyntää Sherlock Holmes -seikkailuistaan tuttu Frogwares.
Frogwaresin 3D-seikkailuja inhoavat iloitkoot, sillä Dracula: Origin käyttää vanhaa ja seikkailupelaajien hyväksymää menetelmää, jossa pelihahmo kuljeskelee pitkin ruutua ja hiirennapit sanovat naksunnaksun. Älkää silti sekoittako Dracula: Originia Microidsin Dracula-seikkailupeleihin. Kyseessä on kaksi eri sarjaa.
Peli ammentaa aineksia Bram Stokerin romaanista, mutta lähtee hyvin pian omille poluilleen, mikä onkin ainoa oikea ratkaisu. Tarina alkaa vuoden 1887 Lontoosta, kun professori Van Helsing saa vanhalta ystävältään Jonathan Harkerilta kirjeen. Hän varoittaa professoria siitä, että kreivi Dracula on tulossa Lontooseen kaappaamaan Harkerin suloisen morsiamen Minan, sillä hän kuvittelee tämän olevan ammoin kuolleen rakastettunsa reinkarnaatio. Intron jälkeen astutaan Van Helsingin saappaisiin ja aletaan miettiä, miten Tepesin pojalle parhaiten näytetään vaarnan ja vasaran voima.
Vanhaa mutta varmaa
Ohjaussysteemi on tuttu kaikille seikkailupelejä pelanneille ja vielä tutumpi Frogwaresin tuotantoon tutustuneille. Hiiren oikealla napilla naksutellaan tutkittavia kohteita ja vasemmalla avataan inventaario, josta löytyvät ongelmanratkontaan tarpeelliset asiakirjat, esineet ja niin edelleen. Ilahduttavasti välilyöntiä painamalla ruutuun tulee näkyviin kaikki tutkittavissa olevat kohteet. Hyvä niin, sillä muuten peli muuttuisi paikoin pikselinmetsästykseksi.
Maisemat vaihtuvat tiheään. Alussa pyöritään Lontoossa ja metsästetään kuumeisesti Draculan majapaikkaa. Myöhemmin matka vie Kairon ja Itävallan kautta Transilvanian perukoille Draculan linnaan. Jokainen paikka luostarin holveista muinaiseen hautaan näyttää todella komealta. Varsin tiheään tarinaa kuljetetaan eteenpäin tunnelmallisten välianimaatioiden avulla.
Ääninäyttely on hyvää, eikä päähenkilön vieras korostus ärsytä, sillä englantihan ei ollut Van Helsingin äidinkieli. Musiikki miellyttää, mutta kappaleita on liian vähän, joten toisto alkaa pian tympiä – varsinkin jos juuttuu johonkin ongelmaan pitemmäksi aikaa. Pulmia täytyy kehaista, sillä mielestäni Dracula: Originin ongelmat ovat erittäin hyvätasoisia ja mukana on muutama suorastaan nerokas aivopähkinä. Vastapainoksi pariin otteeseen jouduin yhdistelemään inventaariossa liki kaikki esineet, ennen kuin tajusin, mitä peli halusi minun tekevän. Se riepoi.
Tapaamme jälleen tohtori, ööh, Jones?
Tähän asti kaikki hyvin, eikö niin? Mutta ah ja voi, viimeistään siinä vaiheessa, kun arvoisa professorimme saapuu Kairoon ja ryhtyy tutkimaan pahansuopaa muinaisegyptiläistä kulttia, joutuu katsomaan muistiinpanoistaan, mistä olikaan kysymys. Tarina tuntuu irtoavan Draculasta lähes kokonaan ja koko pitkä Egypti-episodi sopisi paremmin erään kuuluisan stetsonhattuarkeologin seikkailuun. Juoni ajautuu täysin epäloogiseen suuntaan, löystyy pahasti ja tarina lakkaa kiinnostamasta. Se on sääli, sillä ongelmat ovat mehukkaita, mutta eivät kanna yksinään seikkailua eteenpäin. Vampyyriaiheisessa pelissä pitää olla vampyyreita, nyt niitä nähdään hyvä kuin nimeksi!
Onneksi viimeinen kolmannes potkaisee juonen takaisin paikoilleen ja kun Draculan linnaan vihdoin päästään, on tunnelma juuri sellainen kuin sen olisi pitänyt olla koko ajan. Hyvän lopun vuoksi hukatut mahdollisuudet kismittävät entistä enemmän. Tunnustan, että pidin Dracula: Originista enemmän kuin mitä pisteet kertovat, mutta reiluuden nimissä en voi antaa enempää. Noin kymmenen pelituntia ja kaksikymmentä euroa ei silti harmita tippaakaan.
79
