Teininä tahkoamani Atarin Super Sprint on pitkälti syyllinen siihen, että autopelit ovat kestosuosikkejani. Ylhäältä kuvatulla Super Sprintillä ei ollut mitään tekemistä nykypäivän granturismojen kanssa, mutta se ei olekaan homman pointti. Super Sprint -koulukunnan vetovoima kiteytyi aikanaan harvinaiseen kimppapeliin ja yksinkertaisiin kontrolleihin, joiden ansiosta ihmisvastustajista ei ollut pulaa. Konamin tuore Driift Mania muistuttaa muikeita kasarikaahailuja melkoisesti.
Driift Maniassa ei ole nettipeliä, mutta se tukee peräti kahdeksaa pelaajaa. Huimaan lukemaan päästään suoraviivaisen ohjauksen avustuksella: oikea, vasen, kaasu ja pakittava jarru. Kun kontrollit ovat näin selkeät, ajamiseen riittää pelkkä Nuntsa: puolet kuskeista kurvailee Wiimotella, puolet Nuntsalla tai Classic-padilla. Nunchukin suhteellisen kookas tatti helpottaa ohjaamista Moteen verrattuna.
Yläviistosta kuvatuissa radoissa on tuntuvia korkeuseroja. Varomattomasti renkaat linkussa töyssyjen ja hyppyrien yli kruisaaminen tietää spinnausta. Muita uhkia ovat öljyläikät, jää ja tietysti muut autot, sillä kolarointi hidastaa molempia osapuolia. Nimen mukainen mutkissa sladittaminen on useimmilla radoilla nopein tapa tavoittaa maali.
Lupsakka Driift Mania tiivistyy yhteen kysymykseen: onko sinulla pelihaluisia kavereita? Niinq ihQsti IRL, sillä yksin kruisaamisen imu on pätevistä tekoälyvastustajista huolimatta varsin rajallinen.
85
