Kuka sika ampuu sikakyttiä sovinistisikamaisia letkautuksia viljellen? Se on Duke Nukem, tuo miessukukunnan vastike Lara Croftille. Time to Killissä pystytukka pääseekin aika matkalle.
Duke on omasta mielestään jumalan lahja naisille. Siksi hän viettää vapaa-aikansa paikallisessa kapakissa eksoottisia tansseja esittäviä taiteilijoita ihaillen ja kähmien. Ilta muuttuu todella ratkiriemukkaaksi, kun paikalle ilmestyy avaruusolioita toisesta ulottuvuudesta, ja maapallon asukkien tappaminen alkaa. Siitä viis, mutta kun sikaoliot muuttavat Duken aidon Harley Davidson -moottoriajokin vaaleanpunaiseksi Jopoksi, pyssysankari aloittaa kostoretken läpi neljän eri aikakauden.
Time to Kill on ensimmäinen Duke-peli, joka käyttää toiminnan esittämiseen Tomb Raiderista tuttua third person -kuvakulmaa. Muilta osiltaan kyseessä on perinteinen toimintapeli, jossa ideana on räiskiä muukalaisia, laukoa sekstistisiä kommentteja ja ratkoa hyvin yksinkertaisia ongelmia.
Peli alkaa nykypäivän Los Angelesin kaduilta, jossa Ciriuksen sikanokkapoliisit paukuttelevat pyssyjään. Tavoitteena on jututtaa nättejä ja vähemmän viehättäviä naispuolisia sivullisia, kerätä energiakristalleja aikaportin käynnistämiseen ja ampua lähes kaikkea mikä liikkuu. Touhua täydentää kyseenalaisen hauska huumori, pienet ja kivat yksityiskohdat ja todella runsas verenvuodatus.
Pian tuhoretki siirtyy villin lännen aikaan, jossa vain nopeimmat selviävät, ja sitten keski-ajalle sekä muinaisen Rooman maisemiin. Duke tietenkin pukeutuu ajanmukaisiin vetimiin, ja vannoutunut machomies näyttää välillä huvittavalta.
Riittävästi romppeita
Pelitasot ovat täynnä täysin hyödyttömiäkin yksityiskohtia. Duke puhuu omiaan esimerkiksi peilin edessä, sotkeutuu transvestiitin intiimeihin leikkeihin, jakelee lukuisia feministejä kiehuttavia sutkautuksia ja kärventää sivullisia liekinheittimellä.
Aseita riittää. Itselleen voi noukkia vaikkapa tehokkaan taisteluhaulikon, heittokirveen, villin lännen aikaisen kiväärin, keskiaikaisen jalkajousen tai äärimmäisen ilkeää jälkeä tekevän konetykin. Ehdottomia suosikkejani olivat kuitenkin ylituhovoimainen raketinheitin, tynamenttipläjäys ja Duken silmänterä, IMI:n Desert Eagle -pistooli.
Tasoilta poimitaan ammuksia aseisiin, energian täydennystä, aikaporttien kristalleja, avaimia ja taitoja kohottavia steroidipistoksia. Plus erikoisvarusteet, kuten suihkumoottorein varustettu selkäreppu, kaasunaamari, pimeänäköä parantavat suojalasit, lääkintäpakkaus ja kevlarsuojat.
Kaikkia härveleitä todellakin tarvitaan, sillä pelitasot koostuvat useista kerroksista ja ovat monipuolisia, laajoja ja ajoittain haastavia. Präiskyttelyn lisäksi mukana on uimakohtauksia, kiipeilyä ja valitettavaa hortoilua avaimien ja kristallien toivossa.
Tasoilla on onneksi salaisia alueita ja mahdollisuus kisata yhdestä turboahdetusta aseesta. Näissä Challenge-peleissä on tarkoitus tappaa kaikki viholliset aikarajan sisällä ja onnistuneet suoritukset palkitaan tehokkaammalla erikoispyssyllä.
Onneksi ammuttavaa alien-saastaa on riittävästi ja tutut önkeröt tekevät onnistuneen paluun Duken tykinruuaksi. Hirviömenulta voi poimia tusinavastusta, kuten lepakkoja ja sikaskoudeja, sekä kovemman luokan jermuja, joista hampaisiin asti aseistetut droidit ja suunnattoman kokoiset lohikäärmeet antavat tiukimman vastuksen. Örmyt ovat muuten kohtuullisen onnistuneesti järkeistetty, sillä kaverit saattavat porhaltaa karkuun, jos pelaajan sihti on tarpeeksi kohdallaan.
Eri mömmöt kannattaa nirhata käyttämällä tilanteeseen parhaiten sopivaa mörssäriä. Vastustajat voi eliminoida myös ampumalla läheisiä kaasuputkia ja palavia tynnyreitä, jolloin suurempikin rypäs karjuja potkaisee tyhjää.
Duke goes Lara
Duken ohjastaminen on helppoa ja kontrollit tuovat välittömästi mieleen Tomb Raiderin. Parhaimman pelituntuman saa analogisella ohjaimella. Käytössä on kävely-, hyppy-, tulitus/toiminta-, tarkastelu/tähtäys- ja strafe-painikkeet. Aseen kanssa ei esimerkiksi kiivetä tikapuita. Muun toiminnan aikana ase on siis pidettävä kotelossaan, esimerkiksi vaativien hyppysuoritusten tai uimisen aikana. Pelin nopeutta voidaan säätää pelaajan reflekseille sopivammaksi, mutta kiivaimmat taistelut ja hypi/pompi-kohtaukset onnistuvat parhaiten hieman tavallista hitaammalla nopeudella.
Kokonaisuutena Time to Kill on kohtuullisen helppo ainakin tavallisella Get Some -vaikeustasolla, mutta ikäviä, peliä epäreilusti vaikeuttavia osuuksiakin on. Myöhemmillä tasoilla on todella vaivatonta toimia istuvana maalitauluna, tietämättä mistä suunnasta lyijysuihku edes lentää, vahingossa pudota useita kerroksia alaspäin ja ravata sitten pari minuuttia juosten takaisin äskeiseen toimintakohtaan, kun tarkistuspisteiden sijoittelussa on pihtailtu. Pelitilanteenkin voi tallentaa yllättävän harvoin, vain pelitasojen lopussa.
Goreat kuoret
Duke Nukem: Time to Kill on teknisesti kohdallaan. Graafinen puoli ei suorastaan häikäise, mutta pelirunko on toimiva ja riittävän nopea Duken seikkailujen esittämiseen. Tämäntyyppisten pelien ainaiset kamerakulmaongelmat on ratkaistu piirtämällä sopiva osa grafiikasta läpinäkyväksi, joten esimerkiksi puut tai epäoleellisen rakennuksen kulma ei estä näköyhteyttä tapahtumiin. Temppu toimii ja kuvakulma pysyy aina siedettävästi kohdallaan. Kaiken irtaimiston voi ampua pirstaleiksi.
Vihollisten animointi on varsin alkeellista, mutta gore-tehosteet paikkaavat pahimmat puutteet ja äänimaailman tarjonta on itse asiassa varsin monipuolinen. Duke ilmoittaa mielipiteensä selvästi ja suorasanaisesti, äänitehosteet ovat asialliset ja musiikkikin vaihtelee kivasti paikan mukaan.
Ei Duke silti ole kovinkaan pitkäkestoinen tai monipuolinen. Arvoa taatusti nostaa hauska kaksinpeli, jossa kaksi Herttuaa teloo toisiaan. Deathmatch aloitetaan pistoolilla, mutta rankempia värkkejä saa käyttöön pelin edetessä ja voittaja on eniten tappoja kerännyt Duke. Ottelu kaveria vastaan on aina makoisaa. Tasoja on kuusi erilaista. Jaetun ruudun peli on moitteeton, siilä ruudun voi jakaa pysty- tai vaakasuunnassa.
Duke Nukem: Time To Kill on napakka toimintapeli, joka ei välttämättä tarjoa uusia ideoita, mutta niputtaa vanhat ja toimivat ratkaisut yllätyksettömäksi, mutta viihdyttäväksi paketiksi.
82
