Ranskalaisen Salmeron Laurentin kenties kuuluisin seikkailupeli oli varsin kauniisti toteutettu Drakkhen, joka kuitenkin oli vähän tylsänpuoleinen. Infogrameksen ja Laurentin uusin yritys seikkailupelialueella on Eternam.
Don Jonz on voittanut huvittelumatkan planetopuisto Eternamiin eli entiseen Maahan. Eternamia asuttavat biotekniset olennot, jotka ovat rakentaneet uudestaan Maan historian alkuperäiset tapahtumapaikat: fantasiaa, Ranskan vallankumousta, inkoja ja huvittavana yksityiskohtana Drakkhen-huone. Jonzin vanhalla tuttavalla Mikhael Nukella on kuitenkin omat katalat suunnitelmansa Eternamin tulevaisuudelle. Vain Jonz voi pelastaa Maan.
Eternam teki suotuisan vaikutuksen jo kevään ECTS:ssä, jossa Salmeron Laurent itse esitteli peliä. Grafiikka on hyvin pitkälle sarjakuvamaista, hahmoilla on ääriviivat ja ne ovat isoja. Jonzin apulainen Tracy on digitoitu (erään Infogramesin tyÖntekijän tyttÖystävästä, kertoi Salmeron), samoin Laurent itse, johon tÖrmää pelin loppupuolella.
Kysele, mitä pitää tehdä
Peli alkaa ykkÖssaarella, joka on siitä mukava paikka, että vastaantulevat asukkaat auliisti kertovat, minne pitää mennä. Sinänsä oudosti ensimmäisen saaren pelaa hetkessä, koska tarkoitus on selvitä kreivin kokeesta eikä kuolla voi. Ja kreivi jopa vääntää paksua rautalankaa kilometrikaupalla.
Toisessa saaressa sitten vihjeet karsitaan nolliin ja osa ongelmista ei enää ole tältä planeetalta. Kerrasta poikki -kuoleminenkin kasvaa sierramaisiin mittoihin, joskin kuolintapojen älyttÖmyys jaksaa huvittaa, esimerkkinä vaikka vanha eukko, joka silpoo kirveellä, jos erehtyy tallaamaan kissan päälle.
Maastossa liikutaan näppärässä, joskin pelin kannalta aika turhassa 3D-ympäristÖssä. Siellä liikkuu myÖs hirviÖitä, joita voi aikansa kuluksi räiskiä laserilla, mutta sen kummempaa funktiota niillä ei tunnu olevan. Maaston ei pidä antaa hämätä, sillä talot lÖytyvät kun seuraa kiltisti teitä.
Joka saarella on yksi isompi paikka, johon sijoittuu varsinainen seikkailuosuus, joka on toteutettu varsin keskinkertaisen näkÖisellä Sierra/Lucasfilm-grafiikalla ilman sen kummempia animaatiotrikkejä.
Tämä puute onkin sitten runsain mitoin korvattu vektorigrafiikkapohjaisella animaatiolla, jota käytetään pääsääntÖisesti keskustelutilanteissa, mutta moni muukin kohtaus on saanut huvittavan animaationsa. Vaikuttavasti muun muassa henkilÖn kasvoja saatetaan esittää dynaamisesti kolmella eri suurennoksella. Esimerkiksi kun tiellä puhuu jonkun kanssa, tyyppi on ensin kolmen-neljän sentin mittainen, alkaessaan puhua se kasvaa, kunnes kasvot täyttävät koko ruudun. Tehokasta ja erittäin näyttävää.
Näppärästi näppäimillä
Eternamia pelataan näppäimillä ja vain näppäimillä. Kursorinäppäimet huolehtivat suunnasta, tabilla saa näkyviin ikonit (ota, käytä, katso, puhu), jotka saa korvattua suoraan kirjaimilla, esimerkiksi käytä on U eli use. Hyvin pienen harjoittelun jälkeen pelaaminen sujuu kuin tanssi.
Käyttis ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän hyvä noin muuten. Kun yrittää katsoa pÖytää, joka ilmiselvästi on täynnä tavaraa, peli ilmoittaa tyynen rauhallisesti, että mitään katsottavaa ei ole. Hauskasti sinänsä, jos jotain katsottavaa on, Jonzin silmistä lähtevä katkoviiva ei jätä epäilyksen varjoa esineen sijainnista. Pelissä on kyllä turhan paljon turhia huoneita.
Juttelu käy valitsemalla muutamasta vaihtoehdosta, mutta jos haluaa puhua enemmän kuin yhden aiheen, täytyy ruudusta poistua välillä. Käytä on käytä vaikka voissa paistaisi, esineitä ei sillä kuitenkaan voi yhdistää. Eli jos sanot Use Match, tulitikku syttyy, jos satut olemaan siellä, missä tulitikkua tarvitaan. Käytä toimii myÖs antajana, ja oikeastaan kaikkena muuna paitsi ota-optiona.
Mutta on se hyvä
Eternam saa runsaasti pongoja varsin onnistuneesta huumoripitoisuudestaan ja yleisestä surrealistisuudestaan. Pieniä yksityiskohtia on paljon, esimerkiksi huoneitten seinillä on tauluja, joissa esiintyvät muun muassa Arnold S. ja Freddy Krueger sekä Jonz itse, paha koira piestään pariinkin otteeseen, mutta huomautetaan, että se olikin vain stunttikoira ja niin edelleen. Hyvä idea on myÖs puhekuplien tekstirivien siirtyminen liikkuvan puhujan mukana.
Seikkailuna Eternam on hauska ja seikkailtavaa riittää pitkäksi aikaa. Jos käyttÖliityntä olisi hiotumpi Eternam antaisi kunnon vastuksen vaikkapa itselleen Monkey Islandille. MyÖs osa ongelmista olisi kaivannut uudelleenharkintaa.
85
