Venäläisen Nival Interactiven fantasiastrategia Etherlords hyökkää alan arkkivaaria Heroes of Might & Magicia vastaan. Idän poikien nousukkaalla on kirjaimellisesti valttikortti hihassa.
Etherlordsin taustatarina ei yllätä. Maagista maailmaa kansoittaa neljä rotua: väkivaltaiset chaotit, tietoa rakastavat kinetit, puita halailevat vitalit ja ultraseksikkäät kyborgi-synthetit, ja nämä kaikki elelevät onnellisesti keskenään voimakkaiden maagien hallinnon alaisena. Kerran tuhannessa vuodessa portti Valkoisen Lordin kotipaikkaan, Ajan Temppeliin, aukeaa ja sinne ensimmäisenä ehtivä maagi pääsee lordiksi lordin paikalle. Sotahan siitä syntyy.
Kähinän keskipisteessä ovat taas kerran mahtavat sankarit, joiden avulla eetterilordit pyrkivät poistamaan kilpailijansa ja siinä sivussa alistamaan maat ja mannut valtansa alle. Toteutus on mielenkiintoinen sekoitus "perinteistä" fantasiastrategiaa, mutta varsin tavanomaiseen strategiaosuuteen on pultattu Magic: the Gatheringin tyylisistä korttipeleistä vaikutteensa saanut taktinen taisteluosuus.
Yksinäiset ratsastajat
Sankarurhojen kintereillä ei marssi tuhatpäinen armeija, vaan kaikki käskyläiset kutsutaan loitsujen avulla esiin vasta taistelutilanteessa. Sankareilla on kovin tutun oloisesti erilaisia kykyjä, jotka karttuvat kokemustasojen mukana, ja jokin erikoisominaisuus, eli esimerkiksi jotkut loitsut toimivat tehokkaammin tai tietyt olennot saavat bonuksia taistelussa.
Loitsuja pelistä löytyy kiitettävän paljon, jokaisella rodulla on noin kuutisenkymmentä taisteluloitsua ja kymmenen pääkartalla käytettävää globaalitaikaa. Taiat eroavat tarpeeksi paljon toisistaan tehdäkseen eri roduilla pelaamisen mielekkääksi: esimerkiksi chaotien loitsut keskittyvät raa'an vahingon jakamiseen, kun taas vitalit panostavat esiin manattujen otusten ominaisuuksien tehostamiseen.
Yksinkertaisimmat cantrip-loitsut ovat kaikilla saman rodun edustajilla samat. Tehokkaammat loitsut sen sijaan ostetaan loitsukauppiailta, ja toisin kun cantripien kohdalla, näiden loitsujen käyttämiseen tarvitaan myös kauppiailta hankittavia riimuja. Loitsut on jaettu tehon mukaan kolmeen eri harvinaisuusluokkaan, joten kaikkein kovimpiin loitsuihin pääsee kampanjapelissä käsiksi kohtalaisen harvoin.
Lootuksensyöjien maassa
Strategiaosuus hoidetaan kolmiulotteisella, suht vapaasti pyöriteltävällä maailmankartalla. Valtakunnan sydämenä on linnoitus, jonka tuhoutuminen tarkoittaa tappiota. Sankarit ratsastavat kummallisilla ratsuillaan maan äärestä toiseen, keräävät maastosta löytyviä hyödykkeitä ja valtaavat loitsukauppoja, taikavoimaa tuottavia kaivoksia, puutarhoja ja muita elintärkeitä paikkoja.
Resurssien virkaa toimittavat kasvit (huvittavana yksityiskohtana toinen kerättävistä kasvilajeista on nimeltään Black Lotus) ja mineraalit, joita tarvitaan loitsujen ja niiden käyttöön tarvittavien riimujen ostamiseen. Näiden lisäksi tärkeää on neljään eri lajiin jakautuva eetteri, jota käytetään sankareiden ja globaaliloitsujen ylläpitokustannuksiin. Hyödykkeet eivät loju kartalla vartioimattomina, vaan sinne tänne on ripoteltu ilkeitä hirviöitä, joista on hankkiuduttava eroon.
Strategiaosuus on yksi Etherlordsin kompastuskivistä, maailmankartta on aluksi luvattoman sekava. Pelaajan on käytännössä mahdotonta huomata, mitkä polygoniläjät ruudulla ovat kerättävää tavaraa ja mitkä osa maastoa.
Lisäksi kartasta näkyy kerralla aivan liian pieni alue, sen pyörittely on hieman kömpelöä eikä aina pysty kovinkaan selvästi paikallistamaan esimerkiksi vastustajan linnoituksen ja sankarien sijaintia omiin joukkoihin nähden. Tämä puolestaan johtaa joskus siihen, että vihollinen onnistuu tekemään ikäviä yllätyshyökkäyksiä omien sankareiden huidellessa toisella puolen karttaa.
Loitsut puhuvat, miehet lusmuilevat
Ennemmin tai myöhemmin on käytävä taistoon resurssien vartijoita tai vihollissankareita vastaan. Parhaita sankariperinteitä noudattaen sotaurhot eivät tartu miekkaan itse, vaan antavat kätyriensä hoitaa likaisen työn.
Yhteenotot perustuvat pääasiassa kaikensorttisten otusten kutsumiseen, ja näiden avulla sitten pyritään lähettämään vastustaja kohti tuonelaa. Loitsujen avulla myös tehostetaan omia ja heikennetään vastustajan otuksia, manipuloidaan eetteripisteitä ja kortteja sekä harjoitetaan muuta yleistä kikkailua.
Loitsuihin käytettäviä eetteripisteitä ropsahtaa käyttöön aina vuoron alussa. Halvimpia otuksia ja loitsuja saa viskottua radalle parin pisteen hinnalla, mutta kalleimmat (ja kovimmat) mörökölliäiset saattavat vaatia jopa kymmenen pisteen uhrauksen vaivautuakseen paikan päälle ottamaan erää. Voiman ja kestävyyden lisäksi otuksilla on hirvittävän pitkä lista mitä erilaisimpia voimia, joista suurin osa on nimeä myöten pöllitty Magic: the Gatheringista.
Mättö etenee vuoropohjaisesti, eli ensin loitsitaan, sitten usutetaan otukset vihollisen kimppuun. Vastustaja yrittää torjua hyökkääjät omilla olennoillaan. Torjunnoista läpi päässeet mömmiäiset verottavat sankariraukan elinvoimaa, jonka loppuessa kutsuu hautuumaa ja voittaja saa palkkioksi annoksen kokemuspisteitä. Tietyn vuoromäärän kuluttua sankarit alkavat ottaa vahinkoa automaattisesti, joten taistelut eivät veny ikuisuuksiin asti.
Taistelusysteemi on hyvin suunniteltu ja toimiva. Laajan loitsuvalikoiman tarjoamat taktikointimahdollisuudet ovat erinomaiset, ja usein mahdottomalta tuntuva vastus saattaa pienen säätämisen jälkeen kukistua yllättävän helposti. Oleellista on oppia tuntemaan eri rotujen heikkoudet ja vahvuudet, jotta pystyy valitsemaan käyttökelpoisimmat loitsut omille sankareilleen. Satunnaiselementti on mukana, sillä käytettävät loitsut ilmestyvät pelaajan käteen ikään kuin korttipakasta, joten hyväkin sankari saattaa saada köniinsä pelkästään huonon tuurin johdosta.
Älytöntä vääntöä
Eniten Etherlordsissa häiritsee hölmö tekoäly, joka yleensä käyttää tehokkaasti vain yhtä sankareistaan jättäen muut lähinnä resurssinkerääjän asemaan. Näin tästä yhdestä veitikasta muotoutuu tehtävän aikana ylitehokas supersankari. Jos koneelle haluaa pärjätä, on myös pelaajan käytettävä samanlaista menetelmää, sillä kourallinen kolmostason sankareita ei tarjoa vastusta yhdelle kymppitason vihulaiselle.
Muutenkaan tekoäly ei tunnu käyttäytyvän kovin järkevästi, vaan saattaa jättää sankarinsa seisomaan apaattisena keskelle ei-mitään pelaajan paukuttaessa tietokoneen linnaketta tuhannen päreiksi.
Ulkoasultaan näyttävien pelien tekeminen on itänaapurin pojilla kyllä hallussa. Vaikka maailmankartta on aavistuksen verran suttuinen, taistelut ovat kauniita sekä otusten ulkoasun ja animoinnin että loitsuefektien puolesta. Myös audiopuoli on hoidettu mallikkaasti, ja taustamusiikki on sen verran hyvää, että sitä kuuntelee ihan mielellään pelin ulkopuolellakin. Mikä on helppoa, koska musa on säilötty mp3-muodossa.
Etherlordsissa on toki pieniä heikkouksia, mutta yleisesti ottaen se on varsin onnistunut tuotos ja varteenotettava kilpailija piakkoin ilmestyvälle Heroes of Might & Magic neloselle ja Disciples kakkoselle. Fantasiastrategian ystävien kannattaa ehdottomasti kokeilla ainakin demoa.
Moninpeli
Hauskaa
2-8 pelaajaa, LAN, Gamespy Arcade
Yksittäisten tehtävien ja kahden lyhyehkön, juonellisen kampanjan lisäksi Etherlordsissa on kaksintaistelumoodi, jonka avulla pääsee suoraan asian ytimeen eli sankareiden väliseen mättöön. Kaksintaistelussa sankarin ominaisuuksia ja loitsuvalikoimaa voi kätevästi säätää mielensä mukaan, ja niinpä tämä onkin usein hauskempi pelimuoto kuin hidastempoinen resurssien ja loitsujen keräily maan ääristä strategiamoodissa.
Moninpeli onnistuu lähiverkossa ja netin kautta pelin omalla yhteysohjelmalla tai Gamespy Arcaden kautta. Julkaisija on järjestänyt jo virallisia Etherlords-kaksintaisteluturnauksia netissä. Kirjoitushetkellä moninpelissä toimii kokonaan vain kaksintaistelumoodi, mutta strateginen moninpeli on jo betatestissä ja tuntuisi pikaisen vilkaisun perusteella toimivan ihan hyvin.
87
