European Air War on eräs MicroProsen ikuisuusprojekteista, ja se saatiin nyt sopivasti joulumarkkinoille. Samaan aikaan julkaistaan lähes kymmenen sitä vastaavaa peliä.
European Air Warissa on kolme itsenäistä kampanjaa, jotka jakautuvat tasaisesti toisen maailmansodan eri ajanjaksoille. Aikaisimmassa kampanjassa rähistään Englannin ilmaherruudesta ja myöhemmissä käydään sotaa Manner-Euroopan länsirintamalla. Itärintaman kampanja olisi ollut miellyttävä yllätys, ja samalla erottanut EAWin massasta. Kampanjat ovat dynaamisia ja pelaajan toiminta vaikuttaa MicroProsen mukaan sodan etenemiseen.
Parempi vaikuttaa, sillä siipimiesten panoksella sota ei lopu koskaan. Esimerkiksi sodan alkumetreillä brittipilotti pääasiassa torjuu hyökkääviä pommikoneita. Kun omia koneita hyökkää vihollisen pommikone- ja hävittäjämuodostelman kimppuun pitkälti toistakymmentä, tiputan yleensä kuutisen pommaria ja koko siipimieslauma kokonaisen yhden. Kumpikaan luku ei kuulosta realistiselta.
Ei taas saatille!
Kampanjapeleissä voi lentää joko englantilaisten, amerikkalaisten tai saksalaisten joukoissa. Oma sotilasarvo määrää, paljonko voi vaikuttaa koneensa aseistukseen tai muiden joukkojen käskytykseen ilmassa. Uran voi alottaa alokkaasta tai hypätä suoraan upseerismieheksi. Tehtävien vaikeuteen sotilasarvo ei vaikuta millään tavalla.
Varsinaisia pommikoneita ei voi lentää, mutta hävittäjäpommittajia kuitenkin. Yhteensä konetyyppejä on variantteineen kymmenkunta sodan jokaista osapuolta kohden, joten konevalikoima on riittävä.
Yksittäistä tehtävistä voi tehdä mitä haluaa, mikä on hyvä, sillä kampanjatehtävät toistavat itseään pahasti. Tietysti sota lentäjän kannalta olikin aika pitkälle yhden asian toistoa, mutta siitä huolimatta kymmenkunta pommareiden tuhoamistehtävää putkeen (tai saattotehtävää, jos pelaa toisella puolella) alkaa puuduttaa. Kunnon kaartotaistelut jäävät ikävän vähälle. Vaihtelua olisi saanut jo sillä, että tehtävät alkaisivat ilmapartiossa ja kohde selviäisi vasta ilmassa. Olisi myös kiva osallistua myöhäisenä saapujana toisen laivueen aloittamaan ilmataisteluun.
Tehtävien parasta antia on suuri mittakaava. Pommikoneita on useimmiten muodostelmassa kymmeniä ja vielä saattajat päälle. Ilmataistelut voisivat olla todella massiivisia, jos siipimiehet olisivat pätevämpiä. Suuri vihollismäärä vaatii todella massiivisen suorituskyvyn koneelta tai ruudunpäivitys alkaa nykiä.
Syöksykierreautomaatti
Asemallinnus tuntuu uskottavalta, ja lentomalliltaan EAW on hyvää keskitasoa. Toisaalta peli yrittää maksimoida realismin, mutta toisaalta vapauksia asioiden mallintamisessa otetaan surutta.
Yhdestä helpotuksesta on haittaa: yksimoottorisen koneen vääntö mallinnetaan realistisesti, mutta trimmin mallintaminen onkin jätetty pois. Niinpä kaikki yksimoottorikoneet vääntävät jatkuvasti sivuun, eikä vääntöä voi trimmata pois. Jatkuvien korjausliikkeiden teko esimerkiksi muodostelmalennossa kyllästyttää.
Lentomalli on MicroProsen mukaan Pacific Air Warin peruja. PAW oli kuuluisa tappavista syöksykierteistään, jotka iskivät varoittamatta. EAWissa tilanne ei ole yhtä paha, mutta turhan helposti koneet joutuvat syöksykierteeseen. Kierreherkkyys riippuu konetyypistä, mutta kaikissa koneissa syöksykierre syntyy aina sakkauksen yhteydessä. Kierre sinänsä ei ole tappava kuin matalalla, mutta normaalin lentoasennon palauttaminen tuntuu arpapeliltä, eivätkä oikeat metodit vaikuta tehokkailta.
Pommeissa ei ole otettu huomioon räjähdyksen aluevaikutusta. Oma kone ei saa vaurioita, vaikka pommin pudottaisi kymmenen metrin korkeudessa. En muutenkaan ihastunut pommitustehtäviin, koska kohteita on vaikea löytää maastografiikan seasta, ja onnettomien pommiefektien takia ei pommituksen jälkeenkään näe mihin pommi putosi.
Kromin kiiltoa
Graafisesti European Air Warissa on enemmän kromia kuin toimivuutta. Kun oman koneen konekiväärit laulavat, piirtää grafiikka jopa yksittäiset lentävät hylsyt, mutta osuma viholliseen kuitataan aina samanlaisella räjähdyksellä, josta ei voi päätellä kuinka kriittinen osuma oli. Koneiden grafiikka on hyvin yksityiskohtaista, mutta kaikkien koneiden ulkonäkö ei ihan vastaa esikuvaansa. Myös pilvet piirretään erinomaisen näköisellä grafiikalla, mutta nekin hyydyttävät ruudunpäivitystä ikävänpuoleisesti.
Pelin resoluutio on rajattu 640x480 pisteeseen, mikä on paha miinus. Koneiden asennon ja lentosuunnan havaitseminen etäältä on nyt melko vaikeaa, ja tunnistaminen vieläkin vaikeampaa: niinpä vihollisen tiedot ja sijainnin näyttävä laatikko tulee tarpeeseen. Koneiden tunnistaminen on vieläkin vaikeampaa: niinpä vihollisen tiedot ja sijainnin näyttävä laatikko tulee tarpeeseen. Ei sitä oikein voi pitää huijauksenakaan, sillä oikea pilotti näkisi kohteen tunnukset takuuvarmasti paremmin.
Ohjaamosta näkee ulos hyvin, mutta mittaristo näkyy ainoastaan "katsomalla" alaspäin. Onneksi ruudun reunaan saa tiedot omasta nopeudesta ja korkeudesta, joten katsetta ei tarvitse siirtää pois vihollisesta kesken taistelun. Ulos kuikuiluun on sekä WarBirds-tyyliset katsekontrollit että virtuaaliohjaamo, jossa pilotin pään liikkeitä ohjataan hiirellä. Makuasioista ei tietysti voi kiistellä, mutta WB-näppäinkontrollit ovat verrattomasti mukavammat.
He eivät lennä yksin
Enintään kahdeksan hengen moninpeli näyttää paperilla tavanomaiselta. Pelivaihtoehdot ovat ne tavalliset kaikki kaikkia vastaan -tehtävät sekä tiimitehtävät.
Verrattuna kilpailijoihin European Air War kattaa pitemmän aikavälin, eikä pommittaja-armadojen veroista muissa peleissä välttämättä nähdä. Grafiikka on mainion näköistä, mutta ainakin kuvien perusteella muut simulaattorit yltävät vähintään samalle tasolle.
Nipottamisesta huolimatta European Air War on piristävä pelikokemus. Peli sitä paitsi tarjoaa WarBirdsin kaoottisten ilmataistelujen vastapainoksi hyvin organisoituneen ja isoissa muodostelmissa lentävän vihollisen. Tämäkin on jo ihan riittävä syy käydä ilmataisteluita Euroopassa.
81
