Ja niin MicroProsen ilmeinen suosikkikone saa jo kolmannen nimikkosimunsa. Tämänkertainen F-15 on aito Strike Eagle eli kaksipaikkainen rynnäkköhävittäjä F-15E, joka tunnetaan myös nimellä Mud Hen.
Koneen luonteesta johtuen simu onkin täynnä maakohteiden tuhoamista kolmella sotatoimialueella: Irakissa Aavikkomyrskyn aikaan (tietysti), Koreassa ja Panamassa. Lentämisen lisäksi pelaaja joutuu toimimaan vielä omana aseupseerinaan.
Kaiku menneisyydestä
Vaikka Gunship 2000 herätti toiveita 'Prosen siirtymisestä kolmannen sukupolven simuihin, on F-15 III ympäristösimuloinnissaan vielä kuusnelosaikaisella tasolla.
Tehtävänä on tuhota nimetty ensisijainen tai toissijainen maali. Tehtävänjako on lyhyt ja tiedusteluraportissa ei ole kehumista. Kartta näyttää kyllä reitin, mutta minkäännäköistä kullanarvoista tietoa tutkien ja SAM-pattereiden sijainnista ei saa. Tosin navigointipisteitä ei saa itse asetettua, joten eipä tiedosta juuri hyötyäkään olisi. Oudointa on siipimiehen puuttuminen: sehän on nykyään jo vähimmäisvaatimus. Pelaaja joutuu hoitamaan koneen kummatkin asemat, aseupseeri on mukana vain ohjuslaukaisuista ja semmoisista tiedottavana äänenä. Aseupseerin tehtävät saa kyllä hoidettua pilotinkin paikalta, joten välttämätöntä syytä ei ole pomppia tuolilta toiselle. Ainoastaan takapaikalta näkee suoraan taakse.
Sellaistakaan nykysimun perusvälinettä kuin videonauhuria ei muuten ole.
Falconissa sai olla varma, että jonkun tärkeän kohteen ympäriltä löytyy IT-tykistöä ja SAM-pattereita, Strike Eaglessa ne tuntuvat olevan sattumanvaraisesti ripoteltuina maastoon. Sitä paitsi tuntuu, että tuhotut maalit heräävät eloon seuraavan tehtävän aikana. Kampanjamoodi tarkoittaa, että onnistumisesta riippuen tulee hämärä viesti tyyliin "USA on jonkin verran vetäytynyt".
Taisteluympäristösimulointi on siis 'Prosella vielä lapsenkengissään. Onneksi F-15 III hinaa itsensä A-luokkaan kahdella varsinaisella valttiässällään: toteutuksella ja koneensimulointirealismilla.
Voi fraktaalitaivas!
Heti kättelyssä F-15:n uusi grafiikkarutiini tekee melkoisen vaikutuksen. Itse kone on ulkonäkymissä vaikuttava: aseistus on näkyvissä ja esimerkiksi laskutelineissä erottaa luukut ja pyöränkumit. Jopa koneen mittaritaulut ovat niin aidot, että 'Prose on kehdannut heittää viereen valokuvat aidoista. Viholliskoneita ei (onneksi) ole kuvattu samalla tarkkuudella, vaan ne ovat normaalitasoista vektorigrafiikkaa.
Maasto on fraktaalipinnoitettua vektorigrafiikkaa ja onnistuu luomaan liikkuessaan hämäävän realistisen vaikutelman. Sen ihmeempiä pintamuotoiluja a la Comanche tai edes Falcon 3.00 ei ole, vuoristotkin ovat aika pitkälle vielä pyramidi-tyyppiä, joskin sentään useammasta pyramidista tehtyjä. Sen sijaan maakohteet ovat tarpeeksi yksityiskohtaisia ja tunnistettavia, ainakin läheltä.
Sellaiset pikkutatsit kuin taivaan vaaleneminen aamun lähestyessä, hyvät pilvikerrokset, IT-tykistön helminauhat, upeat räjähdykset ja näkyvyyden heikkeneminen Iskukotkan lentäessä räjähdyspilveen tekevät lentämisestä uskottavan ja nautittavan kokemuksen.
Ja kerrankin MicroProsen ääniefektimiehet ovat onnistuneet. Sidewinderin murina, moottoreiden jyminä, räjähdykset, laskutelineiden hurina, kaikki toimivat sopusoinnussa kauniin grafiikan kanssa. Ainoa outo ääni on Vulcan-tykin siritys.
Peliä on vielä terästetty puheella, joista osa kuuluu F-15:n audiovaroitusjärjestelmästä, osa koneen toiselta penkiltä. Puhe ei ole pelkkä kikka, vaan erittäin tärkeä osa hengissäpysymisen kokonaisprosessia.
Pyöriäkseen III vaatii DOS 5.00:n ja ainakin 386SX:n, joskin epäilen, riittääkö sen teho. 386/25 jaksoi pyörittää detaljeista tinkimällä ihan lennettävästi.
Rotusimulaattori
Moni kakku päältä kaunis, mutta tämä kakku myös maistuu. Illan opettelun jälkeen väänsin realismin täysille, sillä vasta silloin F-15 III on parhaimmillaan: oikea nippelisimujen ystävän toiveuni.
Ilmataisteluissa ei ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa, lukuunottamatta aidosti simuloitua tutkaa. Autenttisella tasolla räpläillään eri toimintotiloja ja antennikulmia. Tutka näyttää vain eteenpäin, joten jollei vaivaudu silloin tällöin tekemään pikku ympyrää, voi vihollinen hiipiä kutoseen ja kun uhkavaroitusjärjestelmään ilmestyy ilmatutkamerkki, on ohjus jo tulossa. Mopotasolla F-15 kestää kyllä useamman osuman, mutta autenttinen F-15 saattaa huonolla tuurilla tippua jo yhdestä.
Lentäjän paras ystävä on ilmassa roikkuva AWACS-kone, jolta voi kysyä ilmatilannetta. Toiseksi paras ystävä on käyttökelpoinen Padlock-näkymä, joka seuraa viholliskonetta ikään kuin pilotti kääntelisi päätään.
Tanner tömisemään
MicroProsen paras älynväläys on hiiren käyttö maalinlukituksessa. Aidoissa koneissa esimerkiksi Maverick ei suinkaan hae maalia automaattisesti, vaan se lukitaan maaliin viemällä kursori kohteen päälle. Kolmosessa ei tarvitse kärsiä siitä, että aseet lukittuvat kaikkeen muuhun paitsi juuri siihen maaliin, johon itse haluaisi. Yö ei menoa haittaa, F-15 on varustettu infrapunajärjestelmällä. Suurin ongelma on maalin tunnistaminen.
Kohteen voi valita tutkaruudusta, LANTIRNin videokuvasta tai suoraan HUDista. Kuulostaa helpolta? No manuaalissa prosessia selostetaan sivukaupalla, joten helppoa se ei ole, mutta huomattavasti tyydyttävämpää kuin vain napin painaminen oikeaan aikaan.
Aseesta riippuen pommilastin voi toimittaa perille lähes käsipelillä luottaen tietokonetähtäimeen tai jopa antaen tietokoneen huoleksi pudotushetkenkin laskemisen. Laser- ja video-ohjatut täsmäaseet ovat sitten vielä erikseen.
Mikään ei ole täydellistä
Varsinaisessa simuloinnissa ei ole kuin yksi silmäänpistävä vika: elektronisen suunnistusjärjestelmän backup-mittarit ovat mukana vain silmänlumeena eivätkä toimi. Ikävää jos navigaatiojärjestelmä kosahtaa: kohti kotia voi yrittää lentää vaan koordinaattipisteiden muutoksesta arvaillen.
Toinen virhe on se, että lämpöhakuisia Sidewindereitä ei voi käyttää jos tutka hajoaa. Sidewindereissä on myös oma hakupäänsä, mikä tuntuu unohtuneen. Erillistä peräsinkontrollia ei koneessa myöskään ole, mikä on sääli ja vaikeuttaa koneen linjaamista esimerkiksi pommituksessa ja laskeutumisessa.
Huhuttua linkkiä Falcon 3.00:aan ei ole, mutta modeemin tai kaapelin välityksellä voi toverinsa kanssa lentää kolmella tavalla: nokikkain, yhteistyössä kahdella koneella tai samalla koneella, toinen pilottina, toinen aseupseerina. Kaksinpelissä saa funktionäppäimet lähettämään digitoituja viestejä, mikä on varsin näppärä keksintö.
F-15 III tukee kunnolla sekä Thrustmasterin tikkua että Weapon Control Systemiä, jotka muuten olivat painonsa arvoisia kullassa.
Huolimatta lukuisista vaikeustasoista ja realismivalinnoista ei F-15 III helpoimmillaankaan ole sellainen aloittelijoille suunnattu simu kuin F-15 II. Puutteellisesta taisteluympäristösimuloinnistaan huolimatta toteutuksen luoma imu yhdistettynä kunnon nippelisimutoteutukseen on yllättävän lumoavaa. Spectrum Holobytenkin pojat voisivat ottaa (ja toivottavasti ottavatkin) oppia. Ei Kotka Kolmonen vielä Haukka Kolmosta päihitä, mutta kiilaapahan hyväksi kakkoseksi. Saapa nähdä miten käy kun Strike Commanderit ja vastaavat ilmestyvät.
91
