Hornet 3.0:n nähtyään virtuaalipilotti hieraisee silmiään: mitä ihmettä? Tämähän näyttää aivan WarBirdsiltä. Mistä ihmeestä modernit suihkuhävittäjät sinne lensivät?
F/A-18 Hornet on varsin monipuolinen kone: se on paitsi ketterä ilmataistelija, myös tehokas rynnäkkökone. Kun Hornet lisäksi toimii tukialukselta käsin, se on varsin ihanteellinen ja monipuolinen lentokone simuloitavaksi. Jostain syystä Hornet-simulaatioita ei montakaan ole tehty.
Graphic Simulations on hankkinut kannuksensa tekemällä Macin epäilemättä parhaat ja realistisimmat simulaatiot, joita PC- ympäristöön on odotettu jo tovi. Hornet 3.0 onkin suora käännös Macin Hornet-simulaatiosta.
Kampanja purkista
Hornetin karu, mutta selkeä käyttöliittymä jakaa pelin neljään kampanjaan. Näistä kaksi on harjoituskampanjoita, toinen koulutuslentoja ja toinen Yhdysvaltojen laivaston Red Flag -taistelulentoharjoituksia varten. Taistelukampanjoita on kaksi: Persianlahden sota ja ainoastaan moninpelejä varten tarkoitettu kampanja. Yksinpelaajalle on siis ainoastaan yksi todellinen kampanja, joka tosin on erittäin vaikea.
Kampanjatehtävät on purkitettu etukäteen. Hiukan satunnaisuutta niissä kuitenkin on, sillä vihollishävittäjät eivät aina hyökkää samasta suunnasta. Tehtävissä hyödynnetään monipuolisesti Hornetin eri rooleja, tarjolla on esimerkiksi pommitustehtäviä syvälle vihollisalueelle tai tiukkoja ilmataisteluja vihollisen hävittäjiä vastaan.
Persianlahden kampanjassa tarjotaan aina neljä vaihtoehtoista tehtävää, joista voi valita mieleisensä. Kun tehtävä on suoritettu, hakee kone seuraavat neljä tehtävää ja niin edelleen. Kampanjan kesto on ainoastaan seitsemän tehtävää, joten kokonaistehtäviä Persianlahden kampanjassa on vain 28 kappaletta (jos harjoitustehtäviä ei lasketa).
Pelin joutuu tavallaan pelaamaan läpi neljään kertaan, ennen kuin kaikki mahdolliset tehtävät on koluttu. Ehkä olisi ollut järkevämpää pidentää kampanjaa, mutta vähentää valinnanvaraa. Toivottavasti jatkossa julkaistaan tehtävälevyke, tai hyvin suunnitellusta pelistä jää aivan liian paljon potentiaalia käyttämättä.
Ei turhia tekstuureja
Nykysimulaattorit tuntuvat vaativan HALin tasoista konetta sujuvaan ruudunpäivitykseen. GSC on lähestynyt ongelmaa uudelta suunnalta. Se on hylännyt laskentatehoa vaativat tekstuuripinnoitukset ja lisensoinut WarBirdsin nopean ja tarkan grafiikkarungon. Näin pelistä voi nauttia sujuvasti jopa 1024x768 tarkkuudella nopeahkolla Pentiumilla (P166 riittää mainiosti). Hitaammalle koneelle on 640x480-grafiikkatila, joka sekin on ulkonäöltään täysin riittävä. Ruudunpäivitysnopeus pysyy koneen nopeuden mukaan valitulla tarkkuudella reilusti yli 20 ruudun sekuntivauhdissa, mikä on nykypeleissä melko harvinaista.
Vaikka grafiikka ei mässäile tekstuureilla, se on silti varsin yksityiskohtaista. Kaikki koneet ovat erittäin aidon näköisiä ja pieniinkin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota: esimerkiksi Hornetin rullatessa epätasaisella nurmikolla kone tärisee.
Nopeasti päivittyvän grafiikan ja WarBirdistä otetun katseenohjauksen ansiosta ilmataistelussa on helppo seurata vihollisen ilma-asentoa. Katse kääntyy nappia painamalla haluttuun suuntaan ja takaisin, kun nappi vapautetaan. Hyvän katseohjauksen lisäksi Hornetissa on myös kelvollinen padlock-systeemi, jolla pilotin silmät "lukitaan" viholliskohteeseen, jolloin vihollinen näkyy koko ajan keskellä ruutua. Haittapuolena koneen lentäminen hankaloituu ja oman ilma-asennon ymmärtäminen on vaikeampaa. Itse en juuri padlockia käyttänyt muuta kuin todetakseni, että se on kelvollinen, joskaan ei itseohjatun katseenohjauksen veroinen.
Uusista simulaattoreista tutuista virtuaaliohjaamoista ja portaattomasti kääntyvistä katseenohjauksista ei itse asiassa ole kovin paljoa hyötyä ilmataistelussa. Muista ilmataistelun ensimmäinen kultainen sääntö: lose sight, lose the fight.
Nippelitaivas
Lentomallista ja avioniikasta Hornet ei tingi. Hornetin tutkassa on kymmenkunta erilaista maa- ja ilmatutkamoodia, joiden näpertelyyn ja ymmärtämiseen menee useita tunteja. Tavanomaisten tutkamoodien lisäksi mukana on pari kolme aiemmin mallintamatonta moodia, joiden käyttäminen on aluksi täyttä hepreaa. Perusasiat oppii helposti, mutta jos tavanomaisen TWS-seurantamoodin ja STT-lukitusmoodin lisäksi haluaa käyttää tutkaa maksimiteholla, joutuu ohjekirjaa selaamaan ahkerasti. Kuuleman mukaan GSC joutui jopa maksamaan korvauksia Hughesille oikeudenkäynnin välttämiseksi, koska Hornet 3.0:n AN/APG-65-tutkan mallinnus on liian lähellä todellisuutta.
Asemallinnus on yhtä realistinen ja monimutkainen kuin tutkakin. Hornet on rakennettu aikana, jolloin pilotin työmäärän vähentämiseen ei vielä panostettu yhtä paljon kuin nykyään (vertaa iF-22). Siksi yhdenkin "älykkään" ohjuksen tähtäämiseen ja laukaisuun saattaa kulua reilu kymmenkunta sekuntia. Niinpä lentokoneesta ei tule epärealistista joukkotuhoasetta, ja taktikoinnin merkitys kasvaa, koska yhdellä ylilennolla ei millään pysty tuhoamaan koko viholliskohdetta.
Hornetissa on aseita monipuolinen valikoima. Back To Baghdad aloitti lentosimulaattorien ydinasevarustelun yhdellä taktisella ydinpommilla, uusien tulokkaiden pitää ilmeisesti pistää paremmaksi. Niinpä Hornetiin saa asennettua peräti kaksi taktista ydinasetta, jos ei jaksa leikkiä laserohjattujen pommien ja Maverickien kanssa. Ydinaseella ei ole niin tarkkaa, vaikka pommi ei osuisikaan aivan kohdalleen. Onneksi ydinasetta ei voi valita kaikissa tehtävissä.
Perinteisten aseiden kannattajille on tarjolla vapaasti putoavia pommeja, infrapuna- ja laserohjattuja pommeja, ohjuksia ja laajalle alueelle levittyviä rypälepommeja. Aseistuksen voi muokata monipuolisesti tehtävän ja oman mielen mukaan.
Lentomalliltaan Hornet on simulaattoreiden kärkipäätä. Sakkaukset ja korkeat kohtauskulmat on mallinnettu uskottavan tuntuisesti. Siksi tukialukselle laskeutuminen on erittäin vaikeaa ja oikeastaan ensimmäistä kertaa todella realistisen tuntuista. Syöksykierteet on jätetty mallintamatta, koska oikea Hornet ei avioniikkatietokoneiden avustuksen vuoksi juuri joudu syöksykierteeseen.
Vauriomallinnuskin on monipuolinen. Koneesta saattaa vaurioitua mikä tahansa paristakymmenestä eri järjestelmästä. Esimerkiksi fly by wire -tietokoneohjausjärjestelmän vaurioituminen tekee Hornetista todella hankalan lentää.
Ei yksin maailmassa
Tehtävät on rakennettu siten, että kampanjan myöhempien tehtävien viholliset ovat taitavampia. Vihollisista saa kovan vastuksen, ja vaikeutta lisää myös se, että avioniikka ei anna mitään epärealistisia vinkkejä vihollisten aikomuksista. Ohjukset ovat erittäin kuolettavia ja niiden etsintä ja väistäminen onkin pelin yksi ylivoimaisesti vaikeimpia tehtäviä.
Omien siipimiesten käskytys sujuu muutamalla yksinkertaisella komennolla, ja vaikka siipimiehet useimmiten tekevät mitä käsketään, näyttää maakohteiden kimppuun käymisessä olevan hiukan vaikeuksia. Siipimiesten lisäksi kommunikoidaan myös lennonjohdon, rullauksen, AWACS-koneen ja tukialuksen laskeutumisupseerin kanssa. Vaikka keskustelut ovat suppeita, on tämä kaivattu lisä simulaatioihin.
Sekä nousu- että laskeutumisluvat on saatava lennonjohdolta realistiseen tapaan, sillä kentillä on kiitettävästi muutakin liikennettä. Luvatta lentoon lähtevä pilotti saattaa törmätä takaa laskuun tulevaan koneeseen.
Tosipiloteille
Hornetin suppea ohjekirja käsittelee ainoastaan avioniikan toiminnan. Se ei puutu lentokoulutukseen tai asejärjestelmien tehokkaaseen käyttöön millään lailla. Itse peliin on liitetty monipuolinen multimedia-koulutusohjelma, jossa käydään läpi kaikki lentokoneen järjestelmät laajasti ja perusteellisesti. Näin saadaan paikattua ohjekirjan puutteet ja tervetullutta vaihtelua monisatasivuisen opuksen sijaan. Liikkuvan kuvan ja äänen avulla järjestelmien käytön oppii paremmin kuin kuivakkaa ohjekirjaa selaamalla.
F/A-18 Hornet 3.0 on mainio simulaattori realismia kaipaavalle virtuaalipilotille. Sunnuntailentäjille se ei sovi monimutkaisen avioniikkansa ja vaikeusasteensa vuoksi. Suurin ongelma on tehtävien vähäinen määrä. Purkitetut tehtävät käy aika nopeasti läpi, vaikka ne ovatkin vaikeita. Lisäksi kertaalleen läpi pelattujen tehtävien uudelleen tahkoamisessa ei juuri ole mieltä. Nämä puutteet pudottavat Hornetin huippupisteiltä.
86
