Ihmiskunnan ja tauron-rodun välinen taistelu avaruuden herruudesta on kulminoitunut taisteluihin New Haven -nimisen planeetan hallinnasta. Tehtävänä on johdattaa joko ihmiset tai tauronit voittoon valloittamalla koko New Haven -planeetta. Aitoon Dune-tyyliin omaa valtakuntaa voi laajentaa anastamalla provinsseja, mutta vain sellaisia, jotka ovat välittömiä rajanaapureita.
Koska ihmiset ja tauronit aloittavat eri puolilta planeettaa, on ennen pääviholliseen käsiksi pääsemistä kepitettävä monta neutraalia provinssia.
Komenna ja rakenna
Fallen Havenin pääkartasta näkyvät provinssit ja niiden omistajat. Pääkartalta pääsee yksittäiseen provinssiin käsiksi, samoin siltä valitaan provinssi, johon mahdollista invaasiota suorittavat maahanlaskujoukot lähetetään.
Provinssitasolla nähdään maakunnan rakennukset vinosti ylhäältä. Rakennuksia voi rakentaa lisää, tärkeimpinä tietysti tehtaat, laboratoriot (auttavat tieteen kehityksessä) ja kaivokset. Rakennuksien sijainnilla kartalla ei ole sen suurempaa merkitystä, rakennus joko on provinssissa tai ei. Rakennusten sijoittelussa on silti syytä huomioida puolustukselliset näkökohdat, seinää on syytä rakentaa kaupungin ympärille ja laserkanuunoita sijoittaa strategisesti edullisille kadunpätkille.
Fallen Haven on täysin vuoropohjainen peli. Vuorot jakaantuvat strategiseen ja taktiseen osuuteen. Strategisessa osuudessa käydään kussakin provinssissa rakentelemassa uusia rakennuksia, asetetaan tehtaat tekemään tankkeja ja parakit kouluttamaan sotilaita. Sotilaat, tankit ja muu sotakalusto valmistuvat seuraavan vuoron strategisen vaiheen alkuun mennessä. Diplomatiaa tai sen tapaista ei ole, vihollisen kanssa ollaan sodassa ja sillä hyvä.
Sotimisen onni
Taktisessa vaiheessa taistellaan niissä provinsseissa, missä on kahden eri puolen joukkoja. Ensin toinen puoli siirtää kaikkia joukkojaan ja ammuskelee, mikäli vihollinen tulee näköpiiriin tai mikäli sattuu huvittamaan. Tämän jälkeen on toisen vuoro yrittää napin sovitusta vihollisen otsalohkoon.
Yksiköitä on parikymmentä, tauronien yksiköt ovat hitaampia ja tulivoimaisempia kun taas amerikkal.. äh, ihmisten kalusto on liikkuvampaa. Teknologiaa voi kehittää, luonnollisestikin paremmalla teknologialla rakennettu raskas tankki on paljon kestävämpi, nopeampi ja tulivoimaisempi kuin kehnommalla tekniikalla kyhätty vastaavanlainen. Uusia aseita ei tekniikan kehitys tuo tullessaan.
Laukauksia voi säästää vihollisen vuorolle Steel Panthersin tyyliin, tilaisuustulta (opportunity fire) on käytettävissä, jos omalla vuorollaan ei käyttänyt kaikkia liikuntapisteitään. Hyvänä piirteenä on ruudun alalaidassa nappulat, joista voi säätää koneen rajoittamaan joukon liikkuvuutta niin että vihollisen vuorollekin jää liikuntapisteitä tilaisuustulta varten. Ikävä kyllä tilaisuustulta käytetään vain ampuvia vihollisia vastaan, pelkkä liike ei saa torjuntatulta aikaiseksi.
Taktiset taistelut voittaa helpoiten laittamalla muutaman jalkaväkimiehen edemmäksi ja odottamalla, että vihollisen tankit syöksyvät suoraan kohti. Jalkamiestä ampuva vihollinen joutuu heti usean tankin ristituleen ja kuolee samantien. Missään tapauksessa ei kannata hyökätä, vihollisen kaupunki kun on täynnä tykkitorneja. Kun typerä tietokone on syöttänyt kaikki tankit väijymässä olleille omille joukoille, voi lähteä putsaamaan kaupunkien tykkitorneja. Tykistö on ylivoimaisesti kätevintä, niiden kun ei tarvitse nähdä vihollisia tuhotakseen ne.
Taistelussa on lukuisia häiritseviä yksityiskohtia. Pahimpana virheenä yksiköitä mahtuu vain yksi ruutuun, joten yksi tiellä kävelevä jalkaväkimies blokkaa reitin takana tulevilta tankeilta. Tankit eivät pysty ohittamaan metsän kautta (pusikko tiellä), joten oikea marssijärjestys on tärkeä valinta. Onneksi oman jässikän voi posauttaa pois tietä tukkimasta. Oppiipahan väistämään. Kummallista kyllä, paloherkältä näyttävää kasvillisuutta ei voi ampua, mutta isot rakennuskolossit kyllä posahtavat muutamasta tykinlaukauksesta.
Toisena huonona piirteenä ei taktisella ruudulla ole näkyvissä niin monesta strategiapelistä tuttua koko alueen näytävää miniatyyrikarttaa. Samoin ei voi mitenkään nähdä, olisiko joku vihollinen ampumaetäisyydellä. Myös ruudun vierittelyllä vihollisten etsiminen on hankalaa, etenkin kun tankit ja mokkerit hukkuvat helposti maastoon.
Yksiköiden kolmiulotteiset mallit ovat siedettävän näköisiä mutta rakennukset näyttävät kaikki samoilta eikä maisemissakaan ole kehumista. Ihan kuin artistin väripaletista olisi puuttunut joku värituubi. Räjähdykset ovat kelvottomia mossahduksia ja raketinheitin jättää maastoon typerännäköistä neliömäistä räjähdysjälkeä. Käyttöliittymä on omituinen mutta täyttää tehtävänsä, ainoana suoranaisena harmin aiheena pitää jokainen esiinvedettävä valikko ärsyttävän voimakkaan tsiuh-äänen.
Fallen Haveniin on kasattu paljon menestysaineksia (tosin kaikki on muilta pöllitty) mutta kokonaisuus ei toimi eikä jaksa kiinnostaa. Sama on tehty monta kertaa aiemmin ja paljon paremmin.
62
