Silmitön takominen on osa nyrkkeilyä, mutta lajiin kuuluu paljon muutakin. Niin kuin näyttäviä väistöjä, ketteriä torjuntoja ja nasevia vastaiskuja. Ja myös taktiikkaa.

Nyrkkeilypelit ovat liian usein päätöntä mättämistä. Viime vuonna ilmestynyt Fight Night 2004 (Pelit 5/04, 86 (PS2) ja 87 (Xbox) pistettä) tiputti rämpytyksen ja toi peleihin nyrkkeilyn hienovaraiset vivahteet. Fight Night Round 2 parantaa ottelijoiden liikkuvuutta ja lisää soppaan haymaker-voimalyöntejä.

Taitoa ja taktiikkaa korostava ote luodaan realistisella ja omaperäisellä iskusysteemillä. Iskut, torjunnat ja heilahdusväistöt muotoillaan padin analogitateilla. Etukäden jabit ja takakäden suorat irtoavat helpoilla töytäisyillä, kaarevat hookit ja koukut vaativat oikeaa liikettä muistuttavan koukkauksen.

Kuka tahansa oppii iskemään monipuolisesti sparrauskehässä, mutta kymmeneräinen ottelu tasaväkistä lyöntikonetta vastaan on toinen juttu. Lupsakan oloinen vastustaja saattaa paljastua hirmuiseksi tankkeriksi ja hätä hiipii puseroon. Peukalo hamuaa hienoja iskuja, mutta paniikki sotkee pasmat ja nyrkkisankari huitoo pelkkiä litsareita. Jos tehokas koukkukaarros ei onnistu, mies vain hötkyy tatin tahdissa ja lyönti jää tekemättä. Tilanne kärjistyy matsin edetessä, sillä sormet hikoavat, peukalo väsyy ja vastustaja ei anna hengähdystaukoja.

Ennen Fight Night -sarjaa en ollut nähnyt tappelupeleissä mokattuja lyöntejä. Merkittävä osa jännityksestä ja hikisestä fiiliksestä kumpuaa aidon tuntuisista virheistä. Vastustajan osumien ja oman sohlauksen aiheuttamat mokat lisäävät realismia, ne eivät tarkoita huonoa tai liian monimutkaista lyöntisysteemiä.

Kovapäiset vastustajat pidetään aisoissa kokemuksella ja maltilla. Oikeiden kamppailulajien tapaan vain sitkeä treenaaminen tuo pelisilmää ja varmuutta tekniikoihin. Iskujen luonteesta johtuen refleksi-ihmeet eivät juhli nyrkkeilykehässä. Nopeudesta ei ole haittaa, mutta ilman monipuolista lyöntiarsenaalia sillä ei tee mitään.

Puhtia piisaa

Väsyneenä ei kannata yrittää liikoja. Rajallisten voimavarojen hallinta muovaa väistämättä taktiikkaa. Mikäli ottelijoiden fysiikassa ja asenteessa ei ole dramaattisia eroja, pitkiä ja kuluttavia otteluita ei ratkaista Mike Tysonin höyryjyräkuvioilla. Yli-innokkaat kamppailijat nuupahtavat viimeistään kuudennen erän tienoilla.

Näppärää iskumenetelmää ja taktikointia tukee todenmukainen energiasysteemi. Lyöminen kuluttaa aina puhtia, osui isku tai ei. Nopeasti putoava iskuteho palautuu rivakasti, mutta jokainen huitaisu nipsaisee maksimiruudista pienen palan pois. Sama logiikka pätee osumiin. Poskiluuhun pamahtavat hanskat verottavat iskujen sietokykyä, joka nousee takaisin, mutta ei aivan huippuarvoon. Tyrmäyshakuisten ottelijoiden on pakko rytmittää rynnistyksiään tai muuten oma turpa kohtaa kehän pinnan.

Kanveesissa käyminen ei välttämättä tarkoita tappioon päättyvää ottelua. Eräs aggressiivinen jässikkä yllätti minut alkurynnistyksellä ja nyrkkisankarini keräili luitaan maasta. Nousin ylös ja pakoilin loppuerän kilpikonnapuolustuksen takana. Seuraavassa erässä yhdistin maltillisen peruuttelun pisteiden napsimiseen jabeilla. Haistelin miehen tyyliä tovin ja lisäsin mukaan nasevia vastaiskuja. Neljännessä erässä kiihdytin vauhtia, sillä vastustajan kone alkoi selvästi hyytyä. Kuudennessa erässä kaverille laskettiin jo lukua.

Taktiikkani ei olisi onnistunut ilman lennosta irtoavia lyöntejä ja torjuntoja. Muhammed Alin iske kuin ampiainen, tanssi kuin perhonen -kuviot eivät ole haihattelua. Hämäävän tepastelun ja nasevasti ajoitettujen suorien yhdistelmät ovat Fight Night Round 2:ssa varteenotettavia vaihtoehtoja.

Töitä pukkaa

Fight Night Round 2:n sielu on pitkä uramoodi, jonka voi aloittaa mistä tahansa painoluokasta. Helppoja amatöörimatseja ja niitä edeltäviä sparraussessioita käytetään iskusysteemin opettamiseen. Todellinen vääntö rahasta, maineesta ja kunniasta alkaa vasta ammattilaisotteluissa ja ranking-sijalta 50.

Vastustaja poimitaan korkeintaan kuusi sijaa ylempää. Työsarkaa riittää, sillä kamppailijat eivät vaihda sijoja päittäin matsin jälkeen. Sijoitus nousee parhaimmillaan kolme pykälää per voitto, joten sopivan vastustajan valintaan kannattaa uhrata pari minuuttia. Alkutaival sujuu vaivattomasti, mutta sijan 20 tienoilla puutteellisesti puolustautuvat vastustajat ovat harvinaisia. Kärkikymmenikköön tunkeutuminen oli minulle helpompaa kuin ykkösosassa liikkeestä irtoavien iskujen ansiosta.

Matsia edeltävissä treeniminipeleissä parannetaan nyrkkeilijän ominaisuuksia. Kuntoa kohotetaan säkkiä hakkaamalla, muistipelimäisellä kombonukella ja ajoitukseen pohjautuvalla hauskalla painonnostolla. Minipelejä voi harjoitella suoraan päävalikosta. Kamppailijan kykyjä nostetaan myös nyrkkeilypuodin hanskoilla ja muilla varusteilla.

Fight Night Round 2 hioo tyylikkäästi ykkösosan liikkumiseen liittyvät särmät. Paketissa voisi olla enemmän nyrkkeilyaiheisia minipelejä, mutta ilmankin pärjää mainiosti. Nyrkkeilyfanien vuoden peli on tässä.

* * * * *

Tatit koetukselle

Fight Nightin kaikki perusliikkeet tehdään padin analogitateilla. Lyöntikäsi valitaan tattikuvion suunnalla: vasemmalle kääntyvä liike liikuttaa vasenta kättä. Takakäden suorat ja etukäden jabit irtoavat etuviistoilla töytäisyillä. Hookissa tatti käännetään sivuun ja kaaressa ylös. Koukut muistuttavat hookkeja, mutta tatti veivataan vielä alemmas. Haymaker-koukkupommeissa tatti viedään sivukäännöksen jälkeen kaaressa alas ja lopuksi ylös. Iskumenetelmä noudattaa klassista helppo ymmärtää, vaikea hallita -kaavaa.

Systeemi ei ole täysin näppäimetön. Liipaisimia käytetään kohteen ja toimintatyypin valintaan. Vasen liipaisin suuntaa iskut vartaloon ja oikea muuttaa lyönnit torjunnoiksi. Vasemman liipaisimen ja kävelytatin yhdistelmällä muovaillaan joustavia heilahdusväistöjä. Blokit tehdään tatin suunnan mukaan yhdellä tai kahdella kädellä, ylös, alas, oikealle ja vasemmalle.

Kaikki torjunnan jälkeen ilmoille singahtaneet lyönnit lasketaan vastaiskuiksi. Torjutun lyönnin jälkeen aloite siirtyy sekunnin murto-osaksi puolustajalle. Yhden käden kyynärpääblokit horjuttavat hyökkääjän tasapainoa ja vastaiskun valmisteluun jää enemmän aikaa. Yhdellä kädellä elvistely vaatii ennakointia tai salamarefleksejä, sillä väärältä puolelta suhahtava isku osuu, vaikka torjunnan korkeus olisi oikea.