Iltaan mahtuu väkivaltaa, seksiä, viinaa, tupakkaa ja huumeita. Kyse ei ole opiskelijabileistä, vaan kasarikolikkopeliin perustuvasta Final Fight: Streetwise -mätkinnästä.
Jengiläinen Kyle Travers etsii huonoon seuraan ajautunutta veljeään, jonka katoamiseen tuntuu liittyvän markkinoille tunkeva glow-huume. Asiaa tutkiessaan Kyle kohtaa lukemattomia kovanaamoja, spurguja ja muita laitapuolen kulkijoita. Erimielisyydet ratkotaan mätkinnöille ominaiseen tapaan nyrkeillä.
Kyle jakaa monoa, luuvitosia ja heittoja rivakkaan tahtiin, sillä hurjimmillaan vastassa on puolen tusinaa ukkoa. Jäykän näköisiin iskuyhdistelmiin pakataan lisää ruutia pesismailoilla, kakkosnelosilla ja veitsillä, mutta tehokkaimpia aseita ovat mafian miehiltä putoavat pistoolit ja haulikot.
Metro Cityn kaduilla talsiminen ei tuo mieleen sykkivää metropolia, sillä autoilla ei ajella ja pysäköityjä kaaroja on vain muutama. Toisaalta Metro Cityn autottoman keskustan ymmärtää, sillä kadut ovat aivan liian kapeita kaksisuuntaiselle liikenteelle. Kulissimaisen ympäristön uskottavuus tökkii muutenkin, sillä kaduilla ei juuri tapaa tavallisia ihmisiä. Kaupunkilaiset ovat joko rikollisia, poliiseja tai jonkin sortin puliveivaajia, joten miljöö on ikävän synkkä.
Mättömonotonian rytmiä piristetään vaihtelevilla minipeleillä. Osa pienistä episodeista on puhdasta namiskojen takomista, mutta torakoiden tallaamisessa ja auton särkemisessä tarvitaan jo hitusen taitoa. Minipelit eivät edes pysäytä etenemistä, sillä ongelmia helpotetaan muutaman mokan jälkeen.
Pomokahakoiden täplittämän juonimoodin ohella voi pelata puhdasta mätkintäpeliä. Suoraviivainen räimintä ei jaksanut kaksinpelistä huolimatta viihdyttää kovin pitkään, sillä alkuperäinen kolikkopeli tekee kaiken paremmin.
Kameramiehen apulaisen serkun tuuraaja näyttää vain ahdistavia kuvakulmia. Jos kamera zoomaa lähelle, Kylen alakroppa rajautuu ruudun ulkopuolelle ja osuma voi pudottaa sankarin kokonaan näkökentästä. Mikäli kamera kääntää kauemmas, kuvakulma muljahtaa esittelemään tietä ja talojen sokkeleita. Ahtaissa sisätiloissa kuva pyörii jatkuvasti, mutta onneksi kummallinen panorointi vaivaa vain surkeasti tehtyä laajakuvatilaa. Vakiokuvalla pyörimisongelmaa ei sisätiloissa ole.
Peli ei ole täysin toivoton, mutta onneksi vuoden 1989 Final Fight aukeaa bonusvalikkoon jahka juonipeliä kestää tarpeeksi kauan. Nostalgiahuuruissa alkuperäispelin parissa vellominen on hauskempaa kuin modernisoidun virityksen kourissa kärvisteleminen.
65
