Hollantilaiset tekivät aikanaan Litmasesta supertähden. Seuraavaksi työstövuorossa on suomalaislähtöinen FlatOut.
Bugbearin FlatOut-sarja on yksi suomalaisen pelihistorian onnistumisista. Reteä ajotuntuma, tuhoutuvat autot ja ympäristö sekä kekseliäät radat antoivat hienot puitteet romurallille. Varsinkin verkkopelissä vauhdikas kisaaminen pääsi oikeuksiinsa.
Bugbear keskittyy Ridge Racer Unboundedin hiomiseen, joten vastuun FlatOutista ottaa hollantilainen Team6. Tiimi julkaisi vuosi sitten FlatOutin Wii-version, joten täydellisistä märkäkorvista ei ole kyse. Wii-FlatOut ei nostattanut hurraa-huutoja, mutta ehkä täydellistä kaaosta ja tuhoa lupaava kolmososa onnistuu paremmin?
Päivityksellä paikkaamme sen
FlatOut 3 julkaistiin Steamissa jo 13. joulukuuta, mutta pelin sain arvosteltavaksi vasta tammikuun alussa. Syyksi julkaisija ilmoitti ympäripyöreästi: ”FlatOut 3 on dynaaminen peli, johon lisätään peliyhteisön ehdottamia parannuksia. Arvostelukappaleet jaetaan tammikuun alussa päivityksen jälkeen.” Eriskummallista, ajattelin ja suuntasin pelin foorumille. Syy viivästykseen selvisi noin sekunnissa: pelaajat lyttäsivät autojen sijasta FlatOutia.
Päivitykset ovat ennenkin tehneet ihmeitä, joten odotin kärsivällisesti tammikuuhun ja annoin pelille mahdollisuuden osoittaa foorumipuheet vääriksi. Peli pyörimään ja sormet ristiin. Valikot näyttävät hieman sekavilta ja taustamusiikki on geneeristä huttua, mutta mitä pienistä. Nyt polkaistaan komea ura käyntiin.
Olo on pian kuin pätkätyöläisellä, sillä uraa ei löydy mistään. Muissa pelimuodoissa kyllä piisaa. Haastetila, normaalikisa, stunttikisa, yökisa. Ajamaan pääsee 47 erilaisella kulkuneuvolla, myös offroad-rasseilla ja monsteriautoilla, mutta uratila on heitetty romukoppaan. Typerää, mutta ehkä haastetila on uratila eri nimellä, kokeillaan sitä.
Ensimmäisenä ajetaan klassinen FlatOut-kisa. Fiilis on nostalginen, mutta se johtuu grafiikoista, jotka muistuttavat edellistä konesukupolvea. Siitä huolimatta ruudunpäivitys nylkyttää pahasti, auto kuulostaa ruohonleikkurilta ja ajotuntuma on tismalleen tunnottoman ja kiikkerän välimaastossa. Voitto kuitenkin irtoaa.
Seuraavaksi ajetaan ovaalikisa rakettia muistuttavalla formulalla. Renkaat vilkkuvat kummallisesti, johtuu varmaan mittarin osoittamasta hurjasta vauhdista. Vauhdin tunne on silti olematon. Kiihdytän kärkeen, sillä muut autot räjähtelevät jostain kumman syystä ympärilläni. Niin räjähdän pian minäkin, kun osun pikkuruiseen kuoppaan. Onneksi napin painalluksella pääsee takaisin radalle ja jatkamaan matkaa. Tai sitten ei, sillä uudelleensyntynyt autoni jumittuu aidanpalaseen ja keulakin osoittaa väärään suuntaan. Voitto tulee silti.
Kolmantena hurjastellaan suljetulla areenalla, jossa tuhotaan kilpakumppanit. Nitro hyötykäyttöön ja peltiä ruttuun! Autoni sinkoilee minne sattuu eikä kulkuneuvojen koolla tai vauhdilla tunnu olevan mitään väliä. Ilmeisesti fysiikat arvotaan joka osumassa erikseen. Taisteluareenan sijasta pelimuodolle sopisi nimeksi onnenpyörä, mutta voitto tulee jälleen!
Neljäntenä hypätään monsteriauton ohjaamoon. Jälleen ajetaan areenalla ja radalla on muita monsteriautoja. Ehkä ne pitää tuhota? Kunnolla vauhtia ja reipas törmäys! Autoni räjähtää, peli päättyy. Uusi yritys. Vauhtia, törmäys... Räjähdän jälleen. Ei tämä onnistu, ehkä päävalikko kertoo tehtävän tavoitteen. Huonoa englantia, epäselviä ohjeita... Nyt löytyi. Tuhoa tai puolusta busseja. Kunpa jossain lukisi, olenko hyökkääjä vai puolustaja.
FlatOut 3 epäonnistuu kaikessa, mikä teki aiemmista sarjan peleistä nautinnollisia. Ajotuntuma on ankea. Pelimuodot ja radat ovat umpitylsiä. Kolarointi sekä kuulostaa että tuntuu epärealistiselta. Muita ihmisiä vastaan ajaminen on yllättävästi lähes siedettävää, mutta peliseuran löytäminen on Kilimanjarolle kiipeämisen veroinen haaste.
Hollantilaistekoinen FlatOut on ylivoimaisesti huonoin autopeli, jota olen pelannut. Toivottavasti Team6 ei onnistu vetämään koko autopelisarjan nimeä aivan ala(nko)maihin.
38
