Sid Meierin Civilization on peli, jota tuskin tarvitsee enää esitellä. Siitä ovat monet ottaneet mittaa, mutta vain Sid Meierin uudet näkemykset ovat pärjänneet. Moninpeli on aina ollut ongelma, uusin ratkaisu siihen on Freeciv.
Freecivin tarina on tuttu: joukko harrastajia alkaa tehdä suositusta pelistä ilmaista ja parempaa versiota. Tarinan loppu ei kuitenkaan enää noudata tätä kaavaa, sillä Freecivin tapauksessa projekti todella poiki jotain konkreettista.
Jokaisen Civilization-kloonin arvostelun alussa tulee kerrata lyhyesti pelin idea. Freecivissä a) kehitetään kivikautisesta heimosta tekninen, avaruuden valloittava sivilisaatio ja b) siinä sivussa tehdään barbaareista selvää. Barbaari tarkoittaa mitä tahansa tavoitetta hidastavaa sivilisaatiota.
Jo kättelyssä on todettava, ettei Freeciv vielä esikuviaan voita, mutta suunta on oikea. Runko, siis idea ja säännöstö, ovat suoraan Civilization 2:sta. Muutama turha tai epäreilu yksikkö, kuten laskuvarjojoukot, on poistettu pelin tasapainottamiseksi.
Peli on alusta alkaen suunniteltu moninpelattavaksi ja käyttöliittymä on selkeän mutkaton. Uudisraivaajat pesevät Civ2:n autosettler-katastrofin 10-0 ja pärjäävät täysin vanhan CivNetin hyvälle toteutukselle. Nykyversion miinuspuoliksi jäävätkin lähinnä tekoälyn älyttömyys ja katastrofien, esimerkiksi maanjäristysten ja tulvien puute.
Antiikkinen, mutta nätti
Ulkoisesti Freeciv muistuttaa enemmän alkuperäistä Civilizationia kuin sen kakkososaa. Kartat ja pikapalkit ovat vasemmassa laidassa, kartta on ylhäältä kuvattu suorakulmainen ruudukko ja se koostuu neliöistä. Peli oikeastaan pesee Civ2:n grafiikaltaan, sillä "vanhanaikainen" 2D-näyttö on paljon selkeämpi kuin isometrisen tyylitelty maailma. Suosituimpien asiakasohjelmien käyttämä grafiikkasettikin on mainio. Videoita, taustamusiikkia tai vastaavaa ei tietenkään parin megan peliin ole saatu mahdutettua.
Valitettavan todennäköisesti on Freecivkin kuitenkin astumassa isometriseen suohon tulevissa versioissaan, jos kehitysversioiden kuvaruutukaappauksiin on uskominen. Peli on jatkuvasti kehityksessä, joten uusia ominaisuuksia ja lisää sääntömuokkauksiakin on luvassa. Varoituksen sana versiofriikeille: käytä vain stabiilia julkaisua. Kehitysversiot todellakin ovat bugisia, ja peliseuran löytäminenkin on vaivalloisempaa, sillä serverit eivät ole taaksepäin yhteensopivia.
Vanha tuttu
Peliin pääsee mukaan yksinkertaisesti valitsemalla mieluinen ottelu metaserverin listasta. Sitten odotellaan peliseuraa ja kärsitään pienestä heikkoudesta käyttöliittymässä: palvelimen asetusten säätäminen tehdään hankalahkosti kirjoittamalla komentoja teksti-ikkunaan. Tärkeimmät säädöt muuttavat kartan kokoa ja muotoa, tietokonepelaajien ja barbaarien määrää sekä vuorojen ja pelin kestoa. Onneksi itse pelissä käyttöliittymä on pääosin selkeä ja pelaamista avustava ohjekirja toimii hyvin, vaikkei viralliselle Civilopedialle pärjääkään.
Enää kansallisuuden valinta huimasta 61 kappaleen valikoimasta ja peli voi alkaa. Huonona puolena peli tuntuu varoittamatta arpovan pelaajan puolen, jos useampi haluaa pelata samaa kansallisuutta. Kansallisuus vaikuttaa myös aloituspaikan ympäristöön kartalla, joten arabeilla on öljyä, mutta muuten ankeat olot, suomalaisilla taasen realistisesti rannikot pursuavat valaita ja metsät biisoneita.
Usein rajanaapurinakin on "oikea" rajanaapuri, joten tutut pelaajat voivat taktikoida jo kansallisuuden valinnalla itsensä vierekkäin, mistä on etua, jos yhteistyö pelaa.
Tästä eteenpäin lähes kaikki sujuu kuten Civilizationissa. Maasto muokkautuu uuteen uskoon, tuottoisiin täpliin nousee kaupunkeja kuin sieniä ja parissa vuosituhannessa tieverkko halkoo keinokasteltua mannerta toinen toistaan kehittyneempien yksiköiden valvoessa alati laajenevan valtakunnan koskemattomuutta. Vesiväyliä ei sentään voi rakentaa tai rantaviivaa muokata Call to Powerin tapaan.
Kohdatessaan ihmispelaajan ei ole pakko turvautua rautaan, sillä diplomatia on toteutettu erinomaisesti. Pelin aikana voi koko ajan jutustella IRCin tyylisessä keskusteluruudussa muiden kanssa, ja lähettää viestejä joko julkisesti tai yksityisesti. Kun on perustanut vastapuolen kaupunkiin lähetystön, voi halutessaan tehdä sopimuksia tai vaihtokauppaa: vaihtaa voi keksintöjä, karttoja (täydellisiä tai pelkät merialueet paljastavia!) ja jopa kaupunkeja. Rauhansopimukset ja liitot ovat osapuolilleen erittäin hyödyttäviä, jos vain kumpikin malttaa pitää sopimuksesta kiinni.
Tietokoneen kanssa ei sopimuksia solmita, sillä nykyisellään tekoäly pelaa sotaisasti. Jos vaikkapa siirtää oman sivilisaationsa tietokoneohjaukseen kesken pelin saunan ajaksi, peruu AI välittömästi kaikki rauhansopimukset, julistaa kaikille sodan ja aloittaa päättömän, mutta yllättävän tehokkaan hyökkäämisen. Semmoista diplomatiaa. Tekoäly tai kaksi per peli vielä menettelee, mutta useampi merkitsee kaaosta. Parempi tekoäly on onneksi korkealla pelin vielä tehtävä -listalla.
Lähes kaikki pelin parametrit ovat kustomoitavissa, niin karttagrafiikka, yksiköiden ulkoasu kuin ääniefektitkin. Säätäjät voivat jopa muuttaa Freecivin vaikkapa fantasiataisteluksi modipaketeilla, joita näkyi jo olevan parinen jaolla.
Wikinää
Kuten odotettavissa on, ei näin simppelin näköinen peli vaadi laitteistolta paljonkaan. Peli pyörii käytännössä koneella kuin koneella, eikä vaatimuksena edes ole Windows tai Linux, vaan harvinaisemmillakin alustoilla pääsee pelaamaan. Verkkoyhteydeksi riittää 33.6kbps modeemi, resoluutio saa olla melkein mitä hyvänsä eikä äänikorttiakaan vaadita.
Asiassa on vain yksi pieni mutta. Peliä kehitellään Linuxilla, josta se sitten käännetään muille alustoille. Stabiilin 1.11.4-version löytää Windowsille kahtenakin versiona. Toinen vaatii X-serverin asentamisen ja on siten valtavirran unohdettavissa, toinen taas kärsii lievästä hitaudesta ja satunnaisista bugeista. Tilanne ei kuitenkaan ole niin paha kuin kuulostaa, sillä kaatuilu on aika harvinaista ja peliin palataan yksinkertaisesti ottamalla uusi yhteys palvelimeen samalla nimellä. Ulkonäöllisesti eri versiot ovat saman pensaan marjoja.
Freeciv on Civilizationin tapaan ajatonta ja sujuvaa naksuttelua, joka on jo voittanut ajan testin. Toivottavasti lakimiehet eivät ota peliä puruluukseen, siinä määrin suora kopiointi on kyseessä.
80
