Feenikslintu nousee tuhkasta, J. D. Fenix kampeaa itsensä esiin isänsä varjosta. Samoin yrittää tehdä Coalition.
Ensimmäinen Gears of War (Pelit 12/06, 85 pistettä) popularisoi ilmestyessään kokonaisen genren, ja olan takaa kuvatut suojaräiskinnät yleistyivät macho-rymistelyn jälkeen vauhdilla. En ole Gearsien ylin ystävä, mutta räiskinnät tekivät monia asioita oikein. Komeissa toimintapläjäyksissä riitti reipasta menoa ja meininkiä, niiden moninpeli oli viihdyttävää ja tärkeimpänä asiana Gearsien kimppapeli toimi erinomaisesti.
Sodan rattaat pyörivät ruudullani kolmen ja puolen vuoden tauon jälkeen, kun testosteronia tihkuva räiskintä iskeytyy uudelle Xboxille. Asialla ei ole enää Epic Games, joka tehtaili neljä edellistä Gearsia. Gears of War 4 on Coalitionin käsialaa ja kaikesta päätellen kyseessä on uuden trilogian avaus.
Microsoftin tilauksessa on hitti ja vertailukohtana on aiempien osien miljoonamyynti. Ei turhia paineita, Coalition!
Naisen paikka on mechapuvussa
Gears of Warin maailmankuva on ollut aina selkeä. Äijät hoitavat sotimisen ja karskin läpän heittämisen, naiset pyörittävät taloutta kotirintamalla. Möreä-ääniset muskelimarkukset parantavat maailmaa patruuna ja lipas kerrallaan, ihmiskuntaa uhkaavat oliot lakoavat, veri lentää ja taustalla pauhaa railakas musiikki. Yeah, dude!
Nelososassa asetelma ei ole yhtä mustavalkoinen, sillä tarinan keskiöön nostetaan myös vahvoja naishahmoja, jotka pärjäävät mainiosti kiivaimmissakin tulitaisteluissa. Kuten myös aiemmissa osissa, ystävyyden, sinnikkyyden ja lojaalisuuden teemat nousevat pintaan. Mikä on kodin ja perheen merkitys, kun edessä häämöttää maailmanloppu?
Pääosissa ovat J. D. ”Marcuksen poika” Fenix, hänen paras ystävänsä Del Walker ja naisenergiaa porukkaan tuova Kait Diaz. Fenixillä ja Delillä on omat probleemansa COG:n kanssa, mutta ongelmat syvenevät, kun kolmikon ystäviä ja perheenjäseniä alkaa kadota jäljettömiin. Uinuva uhka nostaa rumaa päätään ja kolmikko lähtee etsimään sitä ainoaa henkilöä, joka osaa auttaa. Hei Marcus, missä olet? Täällä, kirjoitan vain tämän rivin ensin loppuun.
Isän ja pojan nimeen
Tarina on miellyttävän suoraviivainen. Fokus pysyy olennaisessa, eikä kokonaisuus pirstaloidu sekavaksi juonisopaksi. Seikkailussa on toimintakauhun kaikuja: ilmassa leijuu painostava tunnelma, kun ystävykset matkaavat metsien halki ja Old Seran raunioiden läpi. Räiskinnän lomassa ruutuaikaa saa myös isä-poika-suhteen käsittely. Eläkepäiviltä takaisin toimintaan revitty Marcus on näreissään poikansa valinnoista, eikä J. D. ymmärrä kärttyistä isukkiaan.
Uusista hahmoista onnistunein on sympaattinen Kait, myös Delistä löytyy riittävästi persoonallisuutta, mutta pahvinaamainen J. D. on harmillisen mitäänsanomaton protagonisti. Pojalla ei ole isänsä särmää, eikä nuorempaan Fenixiin synny oikein minkäänlaista sidettä seikkailun aikana.
Noin kymmentuntinen tarina pysyy kasassa loppuun asti. Mukavana juttuna kampanjan voi läpäistä kaverin kanssa samalta sohvalta tai verkon yli. Kimppaan voivat lyöttäytyä jopa eri alustojen (PC & Xbox One) pelaajat. Tyyli ja tunnelma tuovat mieleen alkuperäisen Gears of Warin. Synkät ympäristöt, odottamattomat vaarat ja epävarmuus luovat etenemiseen jännitystä. Rytmitys toimii, eikä yhdessä paikassa jumiteta liian pitkään.
Ihminen vastaan hirviö
Räiski, suojaudu. Lataa, räiski. Siirry uuteen suojaan, aloita ketju alusta. Nelos-Gearsin intensiiviset tulitaistelut noudattavat klassista kaavaa. Tutut tussarit, kuten Lancer ja Longshot, tekevät paluun, lisäksi pakkaa sekoitetaan muun muassa kahdesti laukeavalla haulikolla ja tehokkaalla tarkkuuskiväärillä.
Riviviholliset kellistyvät perustyökaluilla, tiukoissa tilanteissa kannattaa ottaa käyttöön järeämmät tuliluikut. Buzzkill, tuttavallisemmin jauhelihakone, ampuu sahanteriä ympäri taistelukenttää, Dropshot puolestaan pudottaa porautuvia miinoja suoraan vihollisten naamalle. Mitä jykevämmät välineet, sitä nopeammin taistelutanner saa hurmeisen punakuorrutuksen.
Omena ei putoa kauas puusta. Aseistus, kenttäsuunnittelu ja perinteiset pelimekaniikat tekevät kokemuksesta tutunmakuisen. Tämä ei ole moite, sillä pohjimmiltaan Gearsit ovat sujuvaa aivot narikkaan -räimettä. Kaava monipuolistuu mukavasti ihmistoverin kanssa: kaveri voi koukata vihulaisten selustaan, houkutella vastustajia itsensä kimppuun tai käyttää sumputustaktiikoita.
Uudet vihollistyypit, kuten robotit ja Swarmin moninaiset otukset, käyttäytyvät hieman eri tavalla kuin edellisosien Locust-joukot. Hyppyrepulla varustautuneet raskaat robotit pomppivat näppärästi esteiden yli ja räjähtävät lopulta palasiksi, kilven taakse suojautuva Guardian kannattaa yllättää selustasta. Erilaisia vihulaisia vastaan pitää hyödyntää erilaisia taktiikoita – pelkkä suojan takana paukuttelu johtaa nopeasti turmioon. Etenkin jos vaikeusasteen vääntää kaakkoon asti.
Täyden kympin moninpeli
Gearsin parasta antia on sen moninpeli. Perinteisiä pelimuotoja, Executionia, King of the Hilliä ja Warzonea, täydennetään uusilla tulokkailla. Coalition on uudistanut moninpeliä tuntuvasti, eikä lopputulos ole lainkaan hassumpi. Kymmenen erilaista karttaa on alkuun tarpeeksi ja koko komeus pyörii 60 ruutua sekunnissa dedikoiduilla servereillä. Tekniikka toimii mallikkaasti ja kaikentasoisille pelaajille löytyy seuraa.
Uusia moninpelimuotoja ovat Dodgeball, Arms Race ja Escalation. Polttopallossa vihollisen nitistäminen herättää yhden tiimikaverin henkiin, jos pysyy itse elossa viisi sekuntia tapon jälkeen. Varmalta tappiolta näyttävä mittelö voi kääntyä päälaelleen yksinäisen taidokkaan pyssysankarin ansiosta. Asekilvan voittaa se joukkue, kumpi hankkii pelin kaikilla aseilla ensimmäisenä kolme tappoa. Escalationissa puolestaan kamppaillaan kolmen alueen hallinnasta.
Mikään uusista pelimuodoista ei keksi suojaräiskintää uudelleen, mutta monipuolisen moninpelikattauksen ansiosta huomaan hakeutuvani Gearsin pariin kerta toisensa jälkeen. Jos muita vastaan räiskiminen ei kiinnosta, verkossa voi räiskiä myös kimpassa kaverien kanssa. Hordessa kamppaillaan aalloittain päälle käyviä tekoälyvihollisia vastaan. Oma joukkue koostuu neljästä pelaajasta, joilla on erilaisia rooleja: tiedustelijat kirmaavat sähäkästi ympäri kenttää, sotilaat ovat taistelutantereen monitoimiosaajia, tarkka-ampujat napsivat vihollisia kaukaa.
Verkkomittelöissä ei kannata lähteä sooloilemaan liikaa, sillä yksinäiset sankarit on helppo nitistää. Kommandotyylinen selkään kiertäminen voi tuntua hyvältä idealta, mutta lopputulos on usein katastrofi. 5vs5-otteluissa jo yksittäinen turha kuolema voi olla kohtalokas. Haulikon käyttö on syytä opetella kunnolla, sillä lähietäisyydeltä täräytetty täysosuma tappaa kerrasta.
Hartiat kuin ladonovet
Tuoreimman Gearsin grafiikka ei loksauta leukoja auki samalla tavalla kuin sarjan ensimmäiset osat, mutta toimintarymistely on teknisesti laadukasta jälkeä. Etenkin sääefektit ovat komeaa katsottavaa. Menevä musiikki ja aseiden äänet piiskaavat rouheaa räiskintää vauhdilla eteenpäin.
Gears of War on hyvissä käsissä. Coalition on hionut nelos-Gearsista laadukkaan paketin, joka maistuu sekä yksinäisille sotureille että verkon laumaeläimille. Toisaalta kehittäjät kunnioittavat sarjan perinteitä jopa hieman liikaa – tuoreista teemoista ja moninpeliuudistuksista huolimatta räiskinnän perusteita olisi voinut ravistella vieläkin voimallisemmin.
Epic Gamesin haamu huhuilee vielä taustalla, mutta suunta on oikea. Toivottavasti nuoremman Fenixin hartiat kasvavat ajan myötä vielä isäänsäkin leveämmiksi.
Gears of War 4
Arvosteltu: Xbox One
Saatavilla: PC
The Coalition/
Microsoft Studios
Versio: Arvostelu
Moninpeli: 2-10 verkossa
Ikäraja: 18
87
