Bullfrogin Gene Wars on kuin Command & Conquerin ekoserkku: vaikka tukikohtia rakennetaan, tuhoamisen ja tappamisen asemasta tarkoitus on palauttaa sodan runtelemat planeetat takaisin eloon. Mutta schnozzoidi on schnozzoidi, vaikka voissa paistaisi.
Galaktinen sota on ollut ja mennyt. On aika paikata jäljet. Neljä sotaan osallistunutta rotua ei suinkaan ole innostunut ajatuksesta, mutta jumalmaiset ethereaalit eivät anna valinnan varaa: voittajarotu saa pitää järkensä, kun muut rodut alistetaan lobotomiaan.
Tarkoitus on auttaa elämä alkuun sodassa tuhoutuneilla planeetoilla. Jokaisella planeetalla pitää täyttää ethereaalien asettama päämäärä, esimerkiksi uuden kasvuston istuttaminen tai eläimien kasvattaminen ja jalostaminen. Koska samalla planeetalla on muunkin rodun edustajia, aina ethereaalien silmän välttäessä geneettisesti muokattuja eläimiä käytetään sotimiseen ja sabotointiin.
Jalostusta hiirellä
Pelaaja saa komentoonsa pienen, suurimmillaan neljän hengen erikoisryhmän, johon voi kuulua insinööri, kasvitieteilijä, geeniteknikko ja moderni riistanvartija. Insinööri rakentaa tukikohdan vaatimat rakennukset, kasvitieteilijä kylvää kasveja, geeniteknikko tutkii eläimiä ja riistanvartija on eräänlainen paimen, joka paimentaa omia eläimiä ja ampua napsauttaa vieraita. Muutamassa ensimmäisessä tehtävässä ryhmä on valmiiksi valittu, mutta myöhemmin pelaaja saa itse päättää ryhmänsä kokoonpanosta. Näitä pikku-ukkoja sitten komennellaan isometrisessä maastossa hiirellä käskyttämällä.
Ryhmät koheltavat autiolta ruohopintaiselta luodolta vaikuttavassa ympäristössä, jossa ei ole sen kummemmin vuoria kuin laaksojakaan, vaikka enginen isä Magic Carpet niitä tarjosikin. Tuttuun tyyliin kartalta näkyvät vain tutkitut alueet.
Kasvikunta rajoittuu muutamaan erikseen rehottavaan kränään, eikä maastossa ole minkäännäköisiä metsiä, joiden takaa voisi hiipiä vihollisen joukkojen kimppuun. Kentät ovat myös melko pieniä, joten halutuille paikoille syntyy helposti tungosta.
Rapukekkerit
Varsinaisina "aseina" ja kuljetuskalustona pelissä toimivat erilaiset geeniteknisesti tuotetut ötökät. Tehtävän alussa pelaajan täytyy rakentaa tukikohta, jossa voi tuottaa vaaditut eläimet. Perusjuhta on muuli, joka käy hätätapauksessa myös taistelijaksi, vaarallisempia otuksia ovat kovapintainen rapu ja massiivinen dinosaurus. Tiedustelijoina käytetään sammakoita tai lintuja. Eläimillä on rajallinen elinikä, ja ne tarvitsevat ruokaa pysyäkseen hengissä. Ruuan kasvattaminen onkin yksi kasvitieteilijän päätehtävistä.
Otuksia ei pysty tuottamaan kylmiltään, vaan geeniteknikkojen täytyy ensin tutkia planeetoilta löytyviä otuksia. Myöhemmin otuksia saa myös risteytettyä, vaikka en tajuakaan, miten rapu ja sammakko voivat saada yhteistä jälkikasvua. (Niillä on Star Trek-geenit. _nn)
Kaikki rakentaminen ja tuottaminen maksaa, ja pelin tiberiumina tiberiumin paikalla onkin goop, maasta kaivettava (yllätys!) ja ympäristöstä kierrätettävä orgaaninen mömmö.
Selän takana
Useissa tehtävissä pelaajan pitää täyttää tietty karttapiste jollain eläimillä tai kasveilla. Koska paikkoja on vain yksi ja yrittäjiä monta, syntyy alueista tietenkin taistelu. Raaka-aineista sentään ei yleensä tarvitse tapella.
Sotimisessa ja sabotoinnissa on yksi pieni ongelma: ethereaalit eivät sen enempää siedä kuin salli sitä. Auta armias, jos sabotointi on käynnissä ethereaalivalvojan pistäytyessä käymään. Pahanteosta kiinni jäänyttä pelaajaa rangaistaan, vaikka hajottamalla koko tukikohta, kun taas "kiltin" osapuolen ryhmä voi saada parannusta kykyihinsä tai eläimiinsä. Vaan kun kissa on poissa, hyppivät hiiret pöydälle. Tai lähinnä toistensa tukikohtiin.
Valitettavasti eläimillä käydyt taistelut ovat turhan sekavia. Ensinnäkin kunnolla koordinoituja iskuja on vaikea tehdä, sillä otuksista valittuja ryhmiä ei voi merkitä osastoiksi C&C:n tapaan. Taistelusta on turha odottaa massiivisia räjähdyksiä tai tyylikkäästi taistelevia eläimiä sisältävää mekkalaa. Taistelut leviävät helposti yhdeksi suureksi räpellykseksi, jossa omat ja vastustajan otukset hakkaavat toisiaan silmittömästi, ja kuollessaan kaatuvat maahan kadotakseen pian paikalta. Omien joukkojen tilannetta on mahdoton nähdä kaiken sekamelskan keskellä. Muutenkin lopputulos tuntuu riippuvan aivan liikaa tuurista.
Eteenpäin, kohti tähtiä!
Gene Warsiin on yritetty saada huumoria kuorruttamalla se 50-luvun tieteiselokuvamaisella otteella. Ulkoisesti Gene Wars on minun makuuni liian kiltin ja söpön oloinen. Hahmot ja eläimet ovat tylsiä karikatyyrejä, joissa silmä ei juuri lepää, ja pelimaasto on tylsän mitäänsanomaton pannukakku.
Äänimaailma on söötti. Warcraftin örkkien miehekkäisiin urahduksiin tottuneella on tottumisvaikeuksia pelin idioottimaisesti piipittäviin pikkumiehiin. Musiikkia ei pelissä suuremmin ole. Tehosteet, vaikka ovatkin lähes pelkästään erilaisia läjähdyksiä ja ulvahduksia, pitävät pelaajan ajan tasalla pelikentän tapahtumista.
Jostain syystä minun koneessani Gene Wars kaatuili jatkuvasti. Onko vika pelissä vaiko koneessani, sitä en tiedä, sillä Nikon koneessa geenisota pyöri moitteetta.
Gene Warsia voi pelata myös IPX-verkossa useamman geeniteknikon kesken, mutta moista ominaisuutta en valitettavasti päässyt testaamaan. Verkossa pelaajat voivat liittoutua ja lähetellä toisilleen viestejä.
Yksitoikkoinen ulkoasu ja liikaa itseään toistavat tehtävät ovat Gene Warsin pahimmat puutteet, mutta pelin maailmoja kunnostaa kuitenkin ihan mielikseen. Kannattaa kokeilla ennen ostamista, jos suinkin mahdollista.
80
