Puolalaiset ovat leimi ja booring kansa. He onnistuvat vesittämään täydellisesti niinkin kliseiset ja helpot seikkailuaiheet kuin toinen maailmansota, natsit, ripaus yliluonnollista ja sikkeä jäystävä wannabe-Indy.

Ollaan Tiibetissä vuonna 1942. Sankarimme, puolalainen eversti Grom on päätynyt lamojen maille jäätyään venäläisten sotavangiksi ja paettuaan kazakstanilaiselta leiriltä. Katkeroitunut, maansa menettänyt eversti on aloittanut kokonaan uuden elämän jonkinlaisena seikkailijana ja kaupparatsujen henkivartijana Himalajan petollisilla, bandiitteja kuhisevilla vuoristopoluilla.

Mutta menneisyyden aaveet eivät jätä polakkia rauhaan, sillä okkulttisia muinaisjäänteitä jahtaavat natsit ovat iskeneet silmänsä Tiibetin salaisuuksiin.

Valtakunta pistimestä

Rebelmind on koettanut selvästi tavoitella LucasArtsin kulta-aikojen kaltaista rentoa huumorimeininkiä perinteisestäkin perinteisemmässä seikkailuskenaariossa. Hyvä, mutta tarinan hionnan asemasta Rebbarit ovat kuvitelleet osaavansa tehdä taistelu- ja taitosysteemin.

Taistelu on käsittämätön sekamelska, jossa kiväärillä aseistetut tekoälypellet pyrkivät käsikähmään. Kun ne siihen pääsevät, ne unohtavat vyöllä olevat miekkansa, joilla tekisi moninkertaiset täpit pystykorvan perään verrattuna. Lähitaistelun suosio ei ole ihme: kiväärin kantama on parisenkymmentä metriä ja hämmästyttävästi pienenee hahmon ollessa makuulla.

Periaatteessa vaikka joka heppua voi ohjastaa itse kädestä pitäen, mutta kun sattumalta sekä hyökkäys- että hahmon valintakäsky tehdään vasemmalla klikkauksella, lienee selvää mitä tapahtuu kun yhtenä mylläkkänä vellovaan rähinäremmiin sohii kursorilla.

Gromin "vuoropohjainen vaihtoehto" on pause, jonka aikana voi antaa käskyjä, jotka heput sitten pausen jälkeen toteuttavat jos sattuu huvittamaan, eli useimmiten eivät. Toimintojen jonotussysteemistä on turha edes uneksia.

Tappelu on niin turhaa ajanhukkaa, että haavoittumattomuustraineri vilahti sutena sisään, jotta pääsin katsomaan, josko edes tarinapuolesta on mihinkään.

Polakki Pennysylvaniasta

Tällaisesta 30-40-lukulaisesta klassisesta poikakirjaseikkailusta saa oikealla asenteella ja pettämättömällä tyylitajulla mitä mainiointa viihdettä (Indiana Jones, Crimson Skies). Nyt asenne on väärä ja tyylitaju pettää.

Eversti Grom jää pelaajalle persoonattomaksi pikselipökkelöksi, jonka ääninäyttelyn hoitaa häiritsevän paksua jenkkimurretta vääntävä innoton näyttelijä. Juoni on vesitetty omituiseksi paikasta toiseen palloiluksi milloin minkäkin hilavitkuttimen perässä. Tuntuu siltä kuin tekijöillä olisi ollut tarve tehdä oppikirja Tiibetin vanhoista mytologioista. Ketä kiinnostaa kuunnella monta minuuttia jauhantaa vanhoista jumalista, kun oikeasti tyypillä on sanottavana vain "käy siellä, tapa örkit ja hae esine X"? Tällaiset taustatiedot tulisi esittää jollain muulla tavalla kuin unettavilla b-ääninäyttelijän luennoilla siitä, kuka demoni oli kenenkin serkku ja kuka veti saunassa ketä mitä häh.

Hulluja nuo natsit

Tekijät kertovat ihailevansa LucasArtsin klassikoiden lupsakkaa huumoria. Jotain yritystä tällaisesta onkin havaittavissa, mutta se kaatuu hengettömään käännöstyöhön ja keskinkertaista köykäisempään ääninäyttelyyn.

Huumori osuu omaan nilkkaan. Indyn natsien teho perustui siihen, että ne olivat ainaisesta häviäjän roolistaan huolimatta häikäilemättömiä ja kaukana hassuista hölmöistä. Gromissa natsit kuvataan infantiilin Asterix-komiikan mukaan tyhmänlänniksi koheltajiksi.

Pelimekaniikassa on muutamia hauskoja oivalluksia, joita ei ole saatu nivottua yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi kaupankäynti perustuu eräänlaisiin emootiokortteihin. Kauppakumppani valitsevat tinkaustaidostaan riippuen 2-5 erilaista emootiokorttia (vihainen, välinpitämätön, ivallinen, aneleva jne). Tinkiminen käy niin, että ostaja lätkäisee ensin kortin ja myyjä vastaa omallaan. Emootioiden suhteesta toisiinsa riippuu, nouseeko vai laskeeko lähtöhinta. Esimerkiksi ärhentelyyn vastaaminen pillittämällä ei ole anelijan kannalta kovin hyvä juttu.

Satunnaiset oivallukset ja väkinäiset huumorin kukkaset eivät kuitenkaan pysty Gromia pelastamaan. Päätöntä palloilua Tiibetin muinaisaarteiden perässä hassuntyhmät natsit kannoilla. Eivätkös ranskalaiset tee tällaisesta b-elokuviakin?