"Hei, minä olen tyylikäs, mieleen jäävä lopetus!", esittäytyy Half-Life kakkosen viimeinen minuutti. Episode 1 potkaisee sitä välittömästi salkuille.

Valven mukaan Half-Lifen tarinan päättävää Half-Life kolmosta ei tule, tai oikeammin, se julkaistaan kolmena pätkänä, joista Episode 1 on ensimmäinen. Sikstuksen kappeliin maalataan taas uusia enkeleitä.

Oletan, että koska luet arvostelua pelistä, joka jatkuu suoraan siitä, mihin Half-Life 2 loppui, olet pelannut emopelin läpi. Jollet ole, lopeta lukeminen N-Y-T ja hanki Half-Life 2. Elämästäsi on mennyt jo puolet hukkaan.

Valoisasta lopusta uuteen alkuun

Half kakkosen lopussa meikämandolino oli positiivisesti yllättynyt, kun salkkumies pelasti "Master Nerd" Gordonin, mutta ihanainen Alyx jätettiin ottamaan päivetystä keskelle ydinauringon nousua. Siis kyllähän sen arvasi, ettei pelihistorian persoonallisin naissankari oikeasti kypsynyt naisena ja ihmisena tytöstä welldoneksi, mutta kuitenkin.

Kuinka Alyx selvisi? Miksi Gordon palaa Combinen torniin? Mikä katastrofi seuraavaksi uhkaa Voimakaksikkoa? Uuden kuuden vuoden odotuksen asemasta Half-Life kakkosen tarina lopetellaan vaiheittain, kolmessa erikseen ladattavassa osassa. Parinkympin hintainen Episodi 1: Gordon Menace sisältää keskimäärin viiden tunnin tiiviin pelilatauksen. Juonen jätän tarkoituksella kertomatta.

Suurin muutos on se, että Gordon ja Alyx seikkailevat parivaljakkona melkein koko seikkailun ajan. Uusia aseita ei tule ensimmäistäkään, hirviöitäkin vain pari, ja niistä vain zombiet varsinaisesti vaarallisia. Eipä tuo haittaa, kun vuoristokummitusrata lähtee käyntiin.

Tää ei ole epistä

Ollos huoleton, pelis Valvel' on. Hallussa. Episode 1 on jatkuvasti kiinnostava ja immersiivinen. Päinvastoin kuin jotenkin samantyyppinen F.E.A.R, Episode 1 on ihan muuta kuin irtokohtauksien pätkimä ampumarata. Se koskettaa paikkoja, joista toiset pelit eivät edes tiedä. Vaan eipä siinä juonikaan kauheasti kulje. Jos pelissä paetaan Aapelista vaikeuksien kautta Berttaan, siitä näytetään vain parhaat palat, mutta pelissä on mukana koko matka.

Mikä tekee Valve-fiiliksen(tm)? Onkohan se se älytön vaivannäkö, jonka ehtii vilaukselta nähdä joka huoneessa, jonka poikki pyyhältää parissa sekunnissa? Onko se sitä, että Alyx söpösti matkii pimeässä zombia kun sammutan taskulampun? Alyxin toimiva tekoäly? Tai joku niistä lukemattomista muista pikku tempuista?

Graafisena uutuutena on yhtä muodikas kuin tyylikäs HDR-valaistus, mutta vanhaan malliin grafiikka edelleen nykii ja äänet pätkivät. Höyrytyksessä tais mennä bitti poikittain, koska kellareissa oli punaisia erroreita oikean esineen asemasta.

Sen verran olen grafiikasta oppinut, että jos se kiiltää ja näyttää muoviselta, sitä kuuluu sanoa hyväksi, muuten haukutaan. Vaan minun graffaluutaani kutittaa juuri Half kakkosen edustama tyylitelty, jotenkin sarjakuvamainen grafiikka. Jo pelkästään yleinen animointi ja etenkin Alyxin uskomaton ilmeikkyys näyttävät närhen munat perässäjuoksijoille. Ei ihme, että nämä pelokkaasti paketoivat sankarinsa MJOLNIR Mk6 -muovihaarniskaan.

E.T. soittaa kotiin

Kun alkaa tehdä tikusta asiaa, Episode 1 ei ole yhtä hyvä kuin HL2. Vaikka Alyxista saa plussaa ja vaihtelua on annoksissa, joista normiräiskintä uskaltaa vain unelmoida, emopelin monipuolisuuteen ei venytä. Lyhyys ei sinänsä haittaa, kunhan Episode 2: Attack of the Combine ja Episode 3: Revenge of the Barney tulisivat ripeästi, ettei juoni unohdu.

Sitä pelkään ihan oikeasti, että jos juoni etenee kahdessa viimeisessäkin episodissa tällaisin vauvanaskelin, millä kummalla HL2 saadaan kelvolliseen päätökseen? Käykö Half-Life 2:n kuin Farscapen, jonka viimeinen tuotantokausi zipattiinkin neljän tunnin tv-elokuvaksi?

Ei mahda mitään, kyllä harmitti kunnolla, kun loppudemo tuli liian äkkiä ja ihmiskunta jätettiin kuilun reunalle keikkumaan. Spoileri: Alyx kuoli synnytykseen, Gordon tippui laavaan ja liittyi Combine-haarniskassaan johtaja Breenin joukkoihin. Miten tästä voi jatkaa?