Jatkoa kaikkien aikojen parhaalle 3d-toimintapelille? Nyt jo? Kyllä, kiitos!

Half-Life-pelikaksikosta vastaava Valve on pelimaailman harvinaisia valopilkkuja. Firma tekee pelejä rakkaudeksi määriteltävällä pieteetillä: kun ykkös-Halffis ei tuntunut tarpeeksi hauskalta, peli tehtiin lähes kokonaan uusiksi rahaa ja aikaa pihistelemättä. Kakkosta saatiin odottaa rapsakat kuusi vuotta.

Half-Life 2: Episode One on uuden ajan airut. Se edustaa episodipelaamista, jossa jatko-osat ilmestyvät tiheämpään tahtiin, mutta lyhyempinä ja halvempaan hintaan. Half-Lifen kanssa tietä raivaavat Telltale Gamesin seikkailusarja Bone ja ammuskelukimara Sin. Pelien tuottajat odottavat jännityksellä, miten pelaajat ottavat vastaan uuden järjestelmän. Minä toivon, että riemulla.

Episode One on noin viiden tunnin tiukka pelielämys, joka lohkeaa parinkympin hintaan näppärästi ja luontoa säästäen Steam-palvelusta. Saa sitä myös perinteiseen tapaan muoviin paketoituna, mutta kuka nyt menneisyydessä haluaisi elää?

Vapaa mies vapaudettomassa maailmassa

Gordon Freemanin, toimintasankariksi ajautuneen tiedemiehen, seikkailu alkoi, kun teleportaatiokokeet menivät reisille ja ulottuvuuksien rajat ratkesivat. Vaikka Gordon pani Maahan tunkeville mörriköille tiukasti kampoihin, se ei riittänyt. Maa on tuntemattomien olioiden ja ihmiskätyreiden rautanyrkin puristuksessa. Enempää en tarinaa kertaa, sillä jos et ole Half-Lifejä pelannut, Episode Onesta on turha aloittaa. Vähintään kakkonen tulee olla läpipelattuna.

Kakkos-Halffiksen ja Episode Onen välillä on kulunut aikaa vain muutamia minuutteja. City 17:ää varjostava valtaapitävien metallitorni on sortumassa, ja karkuun pitäisi päästä elossa. Murskaksi jauhautuneen kaupungin kadut eivät tarjoa turvaa. Joka puolella hyörii sotilaita, zombimaisia ihmisraunioita ja Combinen bioteknisiä taistelukoneita.

Gordonilla on kaverina koko pelin ajan viehättävä Alyx, joka toimii luotettavana apurina ja tuo eloa peliin jutellessaan tuppisuiselle Gordonille jatkuvalla syötöllä. Alyx on pelimaailman aidoimmilta tuntuvia hahmoja, eikä vähiten Half-Life 2:sta edelleen viritetyn animaatio- ja ilmesysteemin ansiosta, josta Niko Nirvi käytti jo ennen parannuksia sanoja realistinen, ällistyttävä, ennennäkemätön ja Pixar.

Alyx toimii uskottavasti: antaa tulitukea, hakkeroi laitteita, pelkää, flirttailee ja vitsailee. Tekoäly ei käynyt hermoille kertaakaan, eikä Alyx kuole helposti suoristakaan osumista. Se on hyvä, sillä jos Alyx tapaa tekijänsä, peli päättyy.

Hinta-laatusuhde kunnossa

Valven pojat ovat sanoneet löytäneensä uudelleen pelisuunnittelun ilon. Vuosikausia kestävä peliprojekti ryydyttää kenet tahansa. Episode Onen huomattavasti lyhyempi tuotantosykli on pitänyt inspiraation korkealla, ja koska työkalut ovat tulleet tutuiksi, aika on voitu käyttää kokonaisuudessaan uuden luomiseen. Tämä kaikki näkyy pelissä: Episode One on yksi tiiviimpiä toimintapelikokemuksia miesmuistiin. Koko ajan tapahtuu.

Ammuskelun ja älyjumpan suhde vaihtelee mukavasti. Esimerkiksi pelin alkupuolella Alyx hoitelee räiskinnän ja pelaaja vastaa painovoimapyssyllään ongelmanratkonnasta. Sysipimeissä sortuneissa parkkihalleissa Gordonin on näytettävä taskulampulla kohteita, jotta Alyx osuu.

Viisi tuntia ehtaa tavaraa on kyseenalainen mitta, mutta peliajan voi tuplata mielenkiintoisesti: pelissä on mukana dvd-leffoista tuttu kommenttiraita, jossa Gabe ja kaverit selvittävät Episode Onen tuotannon saloja ja taustoja. Se on erittäin kiintoisaa kuunneltavaa.

Peli on normaalivaikeustasolla melkoisen helppo. Elämyksenvenyttäjän kannattaa siis valita vaikein taso heti kärkeen.

Lisää, lisää!

Half-Life 2:n pelimoottoria on kehitelty, esimerkiksi Lost Coast -välipalassa esitelty HDR-valaistusjärjestelmä on mukana. Erityisesti tykkään siitä, että silmän sopeutuminen valaistukseen on simuloitu. Moottoria on myös optimoitu, sillä peli toimi kokoonpanollani sujuvasti kaikki herkut täysillä ja kaksinkertaisella antialiasoinnilla, vaikka alkuperäinen kakkos-Halffis nyki samoilla asetuksilla.

Minua vainonnut äänien katkominen ja niihin liittyvä pelin kaatuminen vaivasi edelleen, mutta näytönohjainten ajurien päivittäminen tuntui helpottavan ongelmaa.

Mukaan on väsäilty muutamia uusia vihulaisen pirkaleita, mutta esimerkiksi uusia aseita ei ole. Vanhoja juttuja kierrätetään luovasti uusilla tavoilla, eikä peli tunnu piiruakaan vanhan toistolta.

Half-Life 2:sta pitäneille Episode One on liioittelematta pakko-ostos. Itse istuin koneellani tuntia ennen Steamin julkaisuhetkeä innosta pihisten ja jouduin puremaan hiirikättä ranteeseen, etten olisi törsännyt koko peliä yhdeltä istumalta. Vaikka tämäkin jakso jää (hyvällä tavalla) raivostuttavaan kohtaan, kakkososaa ei kannata odotella ihan hetkeen. Näillä näkymin päätösosaksi jäävä kolmas osa on nimittäin luvattu vasta vuoden 2007 jouluun mennessä.