Kun Xbox tuli markkinoille, sitä myytiin pitkälti Halon voimalla. Myös minun oli saatava Xbox ja pelkästään Halon takia, sillä se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Tänään, noin kuutta läpipeluukertaa myöhemmin, osaan Halon kentät enemmän tai vähemmän ulkoa. Minun pitäisi olla kurkkua myöten täynnä Haloa, mutta ei: PC-versio vääntyi ihan entisenlaisella innolla läpi muutamassa illassa.
Ei siitä pääse mihinkään: Halon sädekehä ei himmene. Minulle se on yksi parhaita räiskintäpelejä ikinä.
Viimeinen spartalainen
Halon juoni on tyylipuhdasta avaruusoopperaa, jossa alakynteen ajettu ihmiskunta yrittää puolustautua armotonta Muukalaisliittoa vastaan.
Sodan ratkaisevin taistelu käydään Halossa, valtavassa rengasmaailmassa, jonka rakentajista ei tiedetä mitään. Halo on Muukalaisliitolle tärkeä, joten Maan sodanjohdossa päätellään, että rengasmaailman salat voidaan valjastaa vihollista vastaan. Vähänpä he tietävät.
Yksi Halon hienouksista on se, kuinka tyylikkäästi alkuasetelma käännetään kerta toisensa jälkeen päälaelleen. Jos sotaisat tieteistarinat vähänkään kiinnostavat, Halon juoni ei voi olla tempaamatta mukaansa. Eikä se edes kulu heti puhki, sillä tarinaan on ujutettu hienovaraisia yksityiskohtia, jotka jäävät helposti ensimmäisellä läpipeluulla huomaamatta.
Halon sankari on keskiaikaisen ritarin sotisopaa muistuttavaan taisteluhaarniskaan puettu Spartan-soturi. Hänellä ei ole nimeä, vaan pelkkä sotilasarvo: Master Chief (ylipursimies). Spartalainen on viimeinen laatuaan, mutta yksinkin lähes pysäyttämätön voima taistelukentällä. Ei siis ihme, että avaruusjääkärit hihkuvat ilahduksesta joka kerta, kun Chief liittyy mukaan taisteluun.
Muukalaisliiton rivimiehille haarniskoitu tappaja on itse piru, joka on, kuten pakenevat muukalaisrääpäleet tapaavat kirkua, "kaikkialla".
Vihollisillakin on tunteet
Halo on loppujen lopuksi rakennettu hyvin vähistä ainesosista. Erilaisia vihollistyyppejä on vähän ja asevalikoimaan kuuluu tuskin kymmentä tussaria. Valtavat ulkoilmakentät jyhkeine rakennelmineen perustuvat melko estottomaan toistoon, joka huipentuu muinaisen kirjaston ahdistavan pitkillä käytävillä.
Toisto ei kuitenkaan haittaa, sillä se on hyvää toistoa. Halon taistelut hipovat täydellisyyttä. Niissä on arvaamattomuutta, joka saa saman kohtauksen tuntumaan kerta toisensa jälkeen erilaiselta.
Halon tekoälyä ei voi kehua liikaa # se on virheetöntä niin vihollisilla kuin sankarin rinnalla taistelevilla avaruusjääkäreillä. Pelaaja tuntee taistelevansa eläviä, hengittäviä ja ajattelevia olentoja vastaan. On aina yhtä säväyttävää, kun onnistuu uhkarohkealla rynnäköllä ajamaan vihollislauman pakosalle tai kun tulituksesta haavoittunut eliittihirviö päättää viimeisenä tekonaan syöksyä raivosta karjuen päälle.
Yleensä ajoneuvojaksot ovat räiskintäpeleissä päälle liimattuja sivunäytöksiä, mutta Halossa ne istuvat saumattomasti kokonaisuuteen. Nelivetoisella Warthog-maasturilla kaahailu on Halon parasta antia. Vihollisilla voi pyyhkiä säälimättä konepeltiä, vaikka väistäähän ne pirulaiset yrittävät. Viholliset, joita ei onnistu torppaamaan, lanataan avolavalle pystytetyllä minigunilla. Warthogin ohella ajellaan muun muassa tankilla ja muukalaisten lentohärveleillä.
Yhteistyö ei onnistu
Halon PC-versio ei ole pelin alkuperäisten tekijöiden Bungien vaan Gearbox Softwaren käsialaa. Jälki on esikuvalleen uskollista, mutta konevaatimuksiltaan kovin, kovin raskasta.
Normaalilla peliresoluutiolla (1024x768) Halo on kaunis katsoa, mutta vähän liian raskas testikoneelleni. Nopeutta saa onneksi lisää resoluutiota pudottamalla, 800x600:lla Halo oli jo vallan pelattava.
Nopeuspulmien ohella PC-käännöksen toinen murhe on kaksinpelin uupuminen. Xboxilla Halon saattoi pelata kaverin kanssa jaetulta ruudulta, mikä oli kiistatta parhaita tapoja nauttia pelistä. Tuntuu käsittämättömältä, ettei yhteistyöpeli onnistu PC:llä edes netin läpi.
Halon normaalista moninpelistä irtoaa onneksi jotain lohtu. Halon ajoneuvoilla ryyditetty näkemys lipunryöstöstä on yllättävän hauska. Moninpelien hilpeästä maasturikolaroinnista irtoavat monet naurut. Kuin bonuksena moninpelistä löytyy muutama lisäase, kuten liekinheitin, joita Xbox-versiossa ei ollut lainkaan.
Puutteineenkin Halo on loistava peli myös PC:llä. Vaikka Halolla on räiskintäpelien mittapuulla jo melkoisesti ikää, sen toiminnassa on sen verta ajattomuuden tuntua, ettei parin vuoden aikaviive tunnu missään.
PC-versio ansaitsi samat pisteet kuin Xboxin Halo, mutta konevaatimuksista ja kaksinpelin kadottamisesta on vähennettävä piste kummastakin.
92
