Kymmenen vuotta Harvest Moonia! Juhlajulkaisu Island of Happiness kierrättää liikaa, mutta lisää muuten sujuvan kappaleen kymmenvuotiseen pelionneen.
Maatilan pito hoituu kuten ennenkin. Maa muokataan, siemenet istutetaan ja pellot kastellaan samalla kun kasvatetaan kanoja tai muita elikoita. Iltapuhde sujuu rantteella, kalassa tai seurustellessa, jos kaipaa sinkkuelämän sijasta avio-onnea. Kyläkauppa myy siemenet, puuseppä rakentaa tallit ja tuotantorakennukset, ja eläinkaupasta saa harjat ja kananruuat. Jokamiehenoikeus takaa luvat sienestykseen ja kukkienpoimintaan, joita niitäkin voi laittaa myyntiin sadon lisäksi.
Epärealistisesti tilan pitää tuottaa voittoa. Käteisellä ostetaan pakolliset tilanpitoon tarvittavat tuotteet, mutta sen lisäksi puuseppä on saatava korjaamaan kulkukelvottomat sillat entiselleen sievoisella summalla. Siltojen takaa avautuvilta mailta löytyy lisää tekemistä, sillä ahkera mainari löytää kaivoksista jalokiviä, joita voi myydä, lahjoittaa ja käyttää hyödyksi muutenkin.
Nuori vihannes
Viljelijän talvet ovat ankeita ellei tie kaivoksiin ole auki, sillä maan jäätyessä viljelysrutiinit jäävät pois. Päivät saa kulumaan kaivoshommien lisäksi seurustellessa ja kokkausta opetellessa. Pelkistä maissintähkistä ja munista ei vielä kummoista sapuskaa synny, mutta kunhan oikeat tuotantorakennukset ovat pystyssä voi munista saada vaikkapa majoneesia.
Päivän pituus on puhuttanut kautta Harvest Moon -sarjan, sillä yötöitä ei tehdä. Pelivuorokausi hurahtaa ohi turhan nopeasti. Pelkät kasteluhommat kuluttavat helposti koko päivän, jos ahnehtii nopeita tuottoja hehtaarista tomaatteja aarin sijasta. Pelkkä viljelysten kastelu käy äkkiä tylsäksi, jos muut puuhat jäävät väliin ajanpuutteen takia.
Island of Happinessin tekemisen määrää rajoittaa muukin kuin ajanpuute. Ensimmäisenä vuonna siemenvalikoima on niukka: vain paria sorttia vuodenaikaa kohden. Ensin niukkuuteen pettyy, mutta rajoitusten ansiosta viljelyspuuhilta jää aikaa muillekin asioille ja pelaamisesta tulee monipuolisempaa. Kaikkea ei ole pakko saada heti ja ostosreissu puolen vuoden säästämisen jälkeen on todella tyydyttävä kokemus. Nopeiden voittojen hamuamisen sijasta hidas vaurastuminen alkaa tuntua motivoivalta tavalta pelata.
Valikoista pääsee tarkkailemaan pelin edistymistä. Prosentit kertovat, minkä verran saari on kehittynyt ja onko maanviljelystaito edennyt noviisista amatöörin tittelin arvoiseksi. Kalastusvalikko näyttää ensin pitkää kysymysmerkkirivistöä, kunnes koukkuun tarttuneet lajit valtaavat niiltä alaa. Samalla tavalla voi tarkastella vaikkapa saarelaisten määrää ja erilaisia viljelyskasveja.
Island of Happiness on tasapainoinen kokonaisuus, kunhan alkupettymyksestä pääsee ohitse, sillä jokin yllättävä uusi pikkukikka mekaniikassa olisi ollut paikallaan. Yllätyksettömyydestä huolimatta en edes kaipaa täysin uudistettua systeemiä, sillä elämäsimulaattorina Harvest Moon toimii edelleen. Tilan kehityksen pitkäjänteisyys tekee touhusta viehättävää, sillä seuraavan satokauden suunnitelmat ehtii arkirutiinien lomassa miettiä huolella.
80
