Paul Gauguin on naivismin mestari, mutta olisiko hän tienannut elatuksensa peligrafiikalla? Ei ainakaan Euroopassa.
Maailma tunnustaa kolme suurta vuoropohjaista fantasiastrategiapeliä: loistava Fantasy General, alan arkkivaari Warlords (jo neljä sukupolvea) sekä legendaarinen Heroes of Might & Magic, nyt kolmannen osansa poikinut.
Jenkeissä ältsin suositun Heroesin peluu on Euroopassa jäänyt lähinnä kaappi-HOMMoiluksi. Syy ei ole pelkästään vuoropohjaisuudessa, vaan ongelma tiivistyy jonkun brittilehden, taisi olla Ultimate PC, kaikin puolin heikossa HOMM2-arvostelussa. Sen yhteenvedossa todettiin: "Ihan kiva peli. Jos on 10-vuotias".
Naivistinen, karamellinvärinen grafiikka on aina ollut Heroksien tavaramerkki, ja se ei oikein sovi Eurooppaan. Täällähän monen maan heikkoegoiset miesparat vaalivat katu- (tai klubi-) uskottavuuttaan ja pelkäävät, että pubin kundilauma leimaa heidät nörteiksi. Aika vaikea siinä on pelailla karkin näköistä satupeliä.
Heroes kolmosessa grafiikka onkin sitten väännetty kohti tutumman "realistista" ilmettä, mikä on pelin suurin uudistus. Toki konepelti on heitetty auki, ja pelimoottori on viritetty viimeisen päälle, mutta pelin perusluonne on silti säilynyt turhankin samana.
Sankaria tarvitaan
Heroes of Might & Magic on vuoropohjainen fantasiastrategia, jonka pääosassa on Sankari tai useampi, aina kahdeksaan asti. Normaalisti pelaaja kasvattaa 2/3 megasankaria, joita tukee tarvittava määrä sivusankareita.
Sankarin päätehtävä on murskata vastustaja armeijallaan. Armeijat kasvatetaan kaupungeissa, mikä vaatii kaupunkien valtaamista ja niiden kohentamista lisärakennuksin. Rakennukset taas vaativat erilaisia raaka-aineita. Ja kaikki vaatii rahaa. Mitä enemmän kaupunkeja, sitä enemmän rahaa.
Sankari ei saa tietysti unohtaa itseään, vaan hänen on kerättävä kokemusta ja kasvatettava arvojaan, joita ovat hyökkäys, puolustus, loitsut ja tieto. Erilaiset lisätaidot kuten jousenkäsittely, ballistiikka ja monet, monet muut tehostavat joukkoja tai sankaria itseään. Kokemuspisteiden lisäksi bonuksia ja taitoja irtoaa myös erikoisrakennuksissa vierailemalla, esimerkiksi palkkasoturileiristä tipahtaa yksi bonus hyökkäykseen.
Talouskin on tärkeää
Yhtä tärkeitä kuin sankarit ovat kaupungit. Kaupunkeja on kahdeksan erilaista, joista jokaisella on omat yksikkötyyppinsä ja erikoisrakennuksensa.
Kaupungin päätehtävänä on tuottaa rahaa ja kasvattaa joukkoja ja hirviöitä. Porukkaa syntyy kerran viikossa, riippuen siitä, mitä synnytys- ja bonusrakennuksia kaupunkiin on rakennettu. Erityyppiset kaupungit tuottavat erityyppisiä hirviöitä.
Kaupunkeihin saa kerran päivässä rakentaa uuden rakennuksen. Osa rakennuksista mahdollistaa uudet hirviöt tai lisää niiden määrää, osa tuottaa rahaa, osa jotain muuta. Tärkein rakennus on linna. Mitä parempi linna, sen enemmän siitä on apua puolustuksessa. Vihulaisen pitää murtaa muurit ennen kuin se pääsee puolustajien kimppuun, ja parhaimmillaan kolme puolustustornia pöllyttää pahiksia sillä aikaa. Toinen tärkeä erikoisrakennus on Maagien kilta, josta sankari oppii pääosan loitsuista. Kolmosen uudistuksiin kuuluu taito, jonka osaajat voivat opettaa loitsuja toisilleen, mikä vähentää turhaa ravaamista.
Kaikki maksaa kultaa ja vaihtelevan määrä eri raaka-aineita. Näitä löytyy sekä kertakäyttöpinoina että päivittäin tuottavina kaivoksina, mitkä täytyy tietysti valloittaa itselle. Lisäksi maastossa lojuu esineitä sun muuta kivaa, ja yleensä kaikkea vartioi vaihtelevanvahvuinen hirviöjengi.
Sankari vaan delegoi
Taistelu on hämäävän yksinkertaisen näköistä: hirviöpinot liikkuvat esteitäkin sisältävällä heksa-areenalla ja joko mättävät tai ampuvat toisiaan. Taktiikka tuntuu rajoitetulta: osa hirviöistä on maajoukkoja, osa lentää ja osa ampuu kauas. Osalla hirviömalleista on joku erikoiskyky: arkkienkelit osaavat herättää kuolleita, hydra hyökkää kerralla jokaisen ympärillä olevan kimppuun, meduusa muuttaa kiveksi ja niin edelleen. Lisäerona hirviöt vaihtelevat nyrkillä tapettavista halpahirviöistä kalliisiin, mutta oi niin tehokkaisiin superhirviöihin.
Taistelussa vaikuttavat sellaiset suureet kuin onni ja moraali. Eri kaupunkien hirviötyypit eivät pidä toisistaan ja lopputuloksena voi olla joukkojen matala moraali, jolloin yksiköt hyytyvät kentällä. Korkea moraali taas mahdollistaa uuden hyökkäyksen. Onni puolestaan aiheuttaa sen, että joukot läjäyttävät vahinkoa ja kunnolla.
Sankari ei varsinaisesti osallistu taisteluun (edes huutamalla kentän reunalta tuulipuvussa "Tapa se, Eino-Petteri"), mutta hänen osuutensa on ratkaiseva. Sankarin hyökkäys- ja puolustusarvot lasketaan joka hirviölle bonukseksi, ja sankarin heittämät loitsut, yksi per kierros kunnes mana loppuu, voivat kääntää tappion voitoksi. Puhtaiden tuholoitsujen lisäksi esimerkiksi sokaisu tekee kerralla isonkin ryhmän ampujia sotatoimikyvyttömäksi, kirous minimoi vastustajan aiheuttaman vahingon ja siunaus maksimoi oman.
Yleisellä tasolla taktiikka on se, että lentävien hirviöiden päätehtävä on estää vastustajan ampujia lentämällä näiden viereen ja tarjota eliminointitukea maajoukoille, jotka yleensä tekevät työn. Kanuunanruoka toimii puskurina ja kalliit eliittihirviöt viimeistelevät.
Yksinkertaisen nerokasta
Heroes of Might & Magic kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se onkin, mutta oikealla tavalla. Yksinkertaisen pelimekanismin suojissa piilee vakavaa riippuvuutta aiheuttava peli, joka synnyttää ajankulkua himmentävää "vielä enää yksi vuoro" -pelaamista. Siksi se on klassikko.
Tämä kolmas osa on kiistatta sarjan paras. Minusta kampanjoissa on liikaa helppoja aloittelijaskenaarioita, mutta onhan se ymmärrettävää, kun peli on selvästi suunnattu uusille uhreille eikä arpisille HOMM-veteraaneille. Jälkimmäiset voivat saada liiallisia deja vu -väristyksiä, sillä uudistuksista huolimatta Heroesin sielu on sama.
Perusuutuuksina HOMM 3:ssa on leegio loitsuja, taitoja, esineitä ja hirviöitä. Eri kaupungeissa on rutkasti enemmän kaupunkikohtaisia rakennuksia, ja maanalaiset kaupungit (ja käytävät) ovat myös strateginen uutuus: maan alla voi siirtää armeijoita iskuetäisyydelle.
Sankarin mukaan mahtuu nyt seitsemän hirviöryhmää. He voivat myös vastaanottaa tehtäviä, mikä näyttää kyllä tarkoittavan "hae ja palauta" -tehtäviä. Sankareiden paperinukkeinventaario vähentää bonuksena sitä kamamäärää, mitä ne voivat hyödyntää. Ennen ei kolme taikakypärää ollut ongelma, nyt se on estetty. Usein sankarit siirtyvät kampanjassa skenaariosta toiseen, tosin ilman esineitä ja armeijoita mutta muuten kunnossa. Uusista taidoista tervetullein on taito, jolla voi vaihtaa loitsuja muiden sankareiden kanssa.
Taisteluissa lentävät oliot eivät pääsääntöisesti pääse kerralla vastustajan takariveihin käsiksi, mikä ilahduttaa ampuvia yksiköitä. Muita hirviöitä ilahduttaa se, että taistelukentän esteet suojaavat rajoitetusti nuolilta. Taistelukenttien kokoakin on kasvatettu.
Klassishenkinen musiikki ei ole yhtä hyvää kuin kakkosessa, mutta kun se on kiintolevyllä MP3-formaatissa, kustomoitu soundtrack on hetken heilaus.
Moninpeliin ei Heroes oikein sovi, tai sitten pinnan pitää olla mallia Long. Varsinkin netin läpi yksi vuoto kestää ikuisuuden, kun ensin pitää odottaa kun vastustaja velttoilee vuoronsa läpi, ja sitten kone siirtää hartaasti dataa. Toisaalta HOMM 3 varmasti elää yksinpelinä kauan, koska mukaan on pakattu editori ja Heroes-fanit ovat perinteisesti tuotteliaita.
Saa nähdä, kelpaako muuttumisleikissä ollut Heroes vihdoinkin Euroopan pelimiehille. Henkilökohtaisesti en siihen usko. Vuoropohjaisuus ja sadunomaisesti toteutettu fantasia-aihe taitavat olla edelleenkin liian raskas rasite. Jos kaupungit olisivat klubeja, joista teiniroistot hakisivat jengiläisiä ja taustalla soisi tekno, niin "Streetcred Heroes of Hip & Hop" olisi varmaan hitti.
88
