Heroes of the Storm - Oli synkkä ja myrskyinen yö

Heroes of the Storm on tarina Suomen menneestä kesästä.

Azerothin maassa örkit ja ihmiset käyvät loputonta sotaansa, kunnes eräänä päivänä mystinen pyörre imaisee heidät sisäänsä ja vie koko porukan mukanaan toiseen ulottuvuuteen. Tapahtuma ei jää historiankirjoihin pelkkänä yksittäisenä sattumana, sillä saman ilmiön kokevat myös zergit, terraanit ja protossit. Eikä edes pääpiru Diablo kätyreineen säästy pyörteen massiiviselta imuteholta. 
Sankarit ja pahikset löytävät itsensä paikasta nimeltä Nexus, joka on eräänlainen välitila maailmojen välissä. Siellä telkkarit eivät näytä Salkkareita, joten he joutuvat viihdyttämään toisiaan taistelemalla.
Heroes of the Stormin taustatarina tihkuu pöhköisyyttä, joten siltä ei kannata odottaa älyllistä ja oivaltavaa juonta. Ainakin tarina on joku selitys, muuten joku voisi vähän ihmetellä, miksi samassa pelissä vilisee ukkeleita Warcraftista, Starcraftista ja Diablosta. Se on tärkeää, että tämä ”joku” ei ihmettele liikoja.

Uutta vanhaa lainattua

Useimpiin MOBA-peleihin kuuluu olennaisena osana hidas alkuvaihe, jonka aikana sankarit keräävät itselleen rahaa ja kokemusta hakkaamalla melkein puolustuskyvyttömiä rivisotilaita, creepejä. Vasta tämän yksitoikkoisen teurastuksen jälkeen kunnon taistelut saavat alkunsa. Sitä ennen kohtaamiset toisen pelaajankin kanssa ovat aina vain varovaista tunnustelua ja pientä härnäystä, kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta. Olo on kuin ekoilla treffeillä söpön tytön tai pojan kanssa. Ujostellaan niin, ettei edes kädestä pidetä kiinni, vaikka halu käydä kimppuun näkyy selvästi.
Heroes of the Stormissa ekat treffit jätetään kokonaan väliin ja hypätään suoraan alttarille, aivan kuin siinä kultturipiirien suosimassa realitysarjassa. Suuret tiimitaistelut voidaan aloittaa saman tien, koska sankarit ovat alusta lähtien tosi voimakkaita, eivät mitään heiveröisiä risuja. Radikaalina muutoksena myös kullasta on luovuttu kokonaan ja samalla on saanut kenkää esineitä myyvä kauppias. Myös kokemuszydeemi on uudistettu. Enää pelaajilla ei ole henkilökohtaisia kokemustasoja, vaan sen korvaa koko joukkueen yhteinen leveli. Olo on kuin peruskoulussa, kukaan ei jää toisista jälkeen. 
Muita pienempiä lisäyksiä ovat värvättävät palkkasoturit ja matkantekoa vauhdittavat ratsut. Kaikki nämä muutokset yhdessä johtavat siihen, etteivät matsit kestä kokonaista tuntia, vaan päättyvät jo parissakymmenessä minuutissa. Vihdoin kiireisetkin ihmiset voivat pelata! 
Vaikka Heroesia on modernisoitu isoin ottein, on siinä säilytetty jotain vanhaakin. Lajityypille uskollisesti matsit ovat edelleen kahden viisihenkisen tiimin välisiä mittelöitä, joissa päätavoitteena on tuhota toisten linnoitukset. Siinä hommassa saa apuja tietokoneen komennuksessa olevilta sotilailta, jotka tuttuun tyhmään tapaansa vain kulkevat eteenpäin vaaroista välittämättä. Sankareiden kykyvalikoimakin noudattaa tiukkoja MOBA-standardeja, joten kaikilla hahmoilla on yleensä kolme peruskykyä sekä yksi ultimaattinen superisku.
Jotta häät olisivat täydelliset, täytyy siellä olla vielä jotain lainattua. Tällä kertaa se jokin on pelin maksumalli, joka on pöllitty suoraan League of Legendsistä. Itse peli ei siis maksa mitään ja sen pelaaminenkin on ilmaista, mutta vaihtoehtoisista skineistä ja hahmoista joutuu pulittamaan joko oikeita euroja tai virtuaalikolikoita, joita kertyy tilille liian hitaasti. 
Pihinä toivon, ettei virtuaalivaluutan kanssa kitsasteltaisi niin paljon. Meitä kaikkia ilmaispummeja lohduttaa onneksi tieto siitä, että joka viikko osa hahmoista vapautetaan tilapäisesti kaikkien saataville.

Vieraalla maalla

Blizzun peleistä tuttuja maisemia ei nähdä Heroesissa ollenkaan, kun kerran ollaan toisessa ulottuvuudessa. Se on ihan järkeenkäypää, vaikka itse en tästä ratkaisusta pidäkään. Erilaisia sotatantereita on yhteensä kahdeksan, ja jokainen noudattaa tiettyä teemaa. Yksi on kuin muinainen Egypti, kun taas toinen muistuttaa merirosvoleffaa. Suunnittelijoilla ainakin riittää mielikuvitusta. 
Kartat sisältävät myös teemansa mukaisia sivutavoitteita, jotka helpottavat lopullisen voiton saavuttamista. Esimerkiksi merirosvomaailmassa keräillään kolikoita haamupiraatille, jotta hän suuntaisi laivansa tykit vastapuolen tukikohtaan.
Olen niin iloinen siitä, että kenttien joukossa ei ole sitä perinteistä puhkikulutettua MOBA-karttaa, tiedätte kyllä mitä. Kaikkihan osaavat sen jo ulkoa, joten siinä ei ole enää mitään uutta ja yllättävää. Heroesin kentissä sen sijaan on. Sivutavoitteiden ansiosta vaihtelua on huikeasti, eikä tylsistyminen iske. Karttojen erilaisuuden vuoksi omia strategioitakin joutuu jatkuvasti muuttamaan, kun yhtäkkiä oma vakiotaktiikka lakkaa toimimasta. 
En voi kuulkaa muuta kuin julistaa Heroesin kenttävalikoiman koko lajityypin parhaaksi. Vaikka välillä olen väärässä, tässä asiassa en ole. Tai en ainakaan aio koskaan myöntää olevani. 

Kaikki kerätään, Pokemon!

Tahattomalle ulottuvuusmatkalle lähteneet sankarit ovat peräisin niistä Blizzardin aiemmista tuotoksista, joiden tunteminen kuuluu yleissivistykseen. Mukana on sellaisia veijareita kuin örkkishamaani Thrall, zergien valtiatar Kerrigan ja luurankokuningas Leoric. Joukkoon ovat eksyneet myös ikivanhan pulmanratkontapeli Lost Vikingsin viikingit, jotka eivät jääkään pelkkään huumorirooliin. 
Pippaloiden väkimäärä on kasvanut tasaista vauhtia jo useamman kuukauden ajan ja on jo noussut neljäänkymmeneen, eikä vieläkään portteja aiota sulkea. Minusta valinnanvaraa on jo nyt oikein riittävästi, joidenkin mielestä kerättäviä hahmoja täytyisi olla ainakin sata. Kutsun heitä himohamstraajiksi.
Ukkelit, akkelit ja mitkäliet jaetaan taitojen perusteella neljään eri ryhmään, joista käytetään aina yhtä trendikkäitä nettiropetermejä. Ensimmäisenä mainittakoon tankit, jotka ovat yksinkertaisen kovanahkaisia isäntiä ja emäntiä. Itse olen viimeaikoina tykästynyt heistä arkkienkeli Tyraeliin, jonka vakiomanööverinä on heittää kuuluisa taikamiekka taistelun keskelle, teleportata sen luokse ja kuolla mahdollisimman urhoollisesti. 
Seuraavaksi ovat heiveröiset mutta tehokkaasti tappavat assassiinit. Heidän sisar- ja veljeskuntansa on sangen sekalainen, sillä siihen kuuluu sekä maageja että puhtaita meleesotureita. Unohtamatta tietenkään tarkkuuskiväärillä ja näkymättömyysgeneraattorilla varustettua Novaa, joka on, ylläri, aloittelijoiden suosikki.
Parantajia ja muita tukihenkilöitä en kovin mielelläni ohjastellut, koska tässäkään pelissä heitä ei pahemmin arvosteta. Kerran pelastin erään joukkuetoverin varmalta kuolemalta, eikä hän edes viitsinyt lähettää minulle kuittausta kiitokseksi. Loukkaannuin siitä syvästi. 
Viimeinen ja mielenkiintoisin ryhmä on spesialistit, johon on tungettu kaikki muihin ryhmiin sopimattomat hylkiöt. Yksi niistä on isoaivoinen hyönteisotus Abathur. Jännästi hän ei osallistu ollenkaan etulinjan kahinoihin, vaan lymyilee jossain tukikohdan nurkassa ja avustaa joukkuettaan symbioottinsa avulla.
Hahmoaan voi kustomoida mieleisekseen muutaman kokemustason välein saaduilla talenteilla. Vähän tylsästi ne usein vain nostavat tietyn kyvyn tehovoimaa, mutta toisinaan niistä oppii kokonaan uudenlaisia taitoja, kuten aktivoitavan taikasuojan tai myrkkyiskun. Talentit on selvästi suunniteltu esineiden korvikkeeksi, sillä niistä saatavat hyötyvaikutukset ovat hyvin samankaltaisia. Ongelmana on pikkuisen se, että suurin osa talenteista on lähes hyödyttömiä, joten niitä harvemmin näkee valittavan. Tämä johtaa tismalleen samalla tavalla rakennettuihin sankareihin, mikä on vaihtelun kannalta huonompi juttu.

Poutaa luvassa

Moninpelinä Heroes of the Storm on tietysti parhaimmillaan, mutta löytyyhän siitä ihan kelvollisia bottivastuksiakin kaikille niille, jotka kaipaavat harjoitusta. Kun ne onnistuu päihittämään, voi hyvin mielin siirtyä ottelemaan oikeita ihmisiä vastaan. Aloittelijaa ei kuitenkaan heti päästetä rankattuihin liigaotteluihin, mikä on hyvä, vaan ensin pitää nousta tarpeeksi korkealle tasolle pelaamalla riittävä määrä pikamatseja. Siinä vaiheessa onkin jo niin taidokas, ettei joudu heti nolatuksi.     
Blizzard änkesi MOBA-markkinoille pikkaisen myöhässä, joten heillä on heti vastassa monta varteenotettavaa kilpailijaa. On Lollia, Dotaa ja vaikka mitä muita lyhenteitä.  Heroes onnistuu kuitenkin erottautumaan haastajistaan, koska se ei ole vain klooni, vaan oiva sekoitus uutta, vanhaa ja lainattua. Kun Blizzard saa vielä maksumallin hiottua ja talentit tasapainoon, tuloksena on jotain kaunista.

 

Heroes of the Storm

Arvosteltu: PC
Blizzard Entertainment
Versio: 12.1.36536
Minimi: Intel Core 2 Duo, 2 Gt RAM, 256 Mt näytönohjain
Testattu: AMD Phenom II X4 940 3.0 Ghz, 4Gt RAM, Geforce GTX 660 Ti
Muuta: Ladattavissa ilmaiseksi pelin kotisivulta.
Ikäraja: 12