Sellaista peliä ei kai enää olekaan, mihin reippaat ohjelmoijasedät eivät lisälevyä vääntäisi. Siksipä ei ollutkaan yllätys, kun Raven aikanaan ilmoitti pakertavansa sellaista Hexen 2:een. Yllätys sen sijaan on, että kyseessä ei olekaan vain pelkkä rahastamishengessä tehty hutaisu.
Juonen virkaa toimittava viiden pennin kioskifantasiaklisee menee seuraavasti: neljän urhean sankarimme toimitettua arkkiperkele Eidolon maan poveen alkoi elo Thyrionin maassa palailla takaisin uomiinsa.
Kuin salamana kirkkaalta taivaalta koko maailmaan laskeutuu hyytävä ikitalvi. Kaupunkeihin virtaavat pakolaiset kertovat hurjia huhuja kokonaisen uuden mantereen ilmestymisestä pohjoisille merille. Lopulta sankareille selviää, että kaiken takana on käärmeratsastajien sielut omaan käyttöönsä vanginnut taikuri Praevus, jonka tarkoituksena on liittää näiden mahtavat voimat omiinsa ja alistaa koko Thyrion ikeensä alle. Sankarinelikko ei tietenkään voi sallia moista puoskarointia, vaan päättää lähteä partitioimaan Praevuksen lopullisesti.
Yllättäen sankareiden mukaan lyöttäytyy myös demonitar, Eidolonin uskollinen alamainen, jonka motiivina ei ole pelastaa Thyrion uudelta pahalta, vaan kostaa Praevukselle isäntänsä sielun häpäiseminen.
Demonitar, viides hahmoluokka, ei olekaan pelkkä myyntikikka vaan ihan oikeasti mielenkiintoinen pelihahmo. Tämä siivekäs antisankaritar, vaikkei lentää osaakaan, pystyy leijailemaan lyhyitä matkoja, mikä pidentää loikkia tuntuvasti.
Demonittaren aseistus poikkeaa myös selvästi muista hahmoluokista, sillä hänellä ei ole ainuttakaan lyömäasetta, vaan perusaseena ovat heikot mutta ehtymättömät maagiset ammukset. Demonitar onkin taistelussa kuin pieni herhiläinen, joka kiertelee vikkelästi kohteensa ympärillä väistellen tämän iskuja ja samalla vähitellen syöden tämän elinvoiman magiallaan.
Niin kaunis on maa
Portal of Praevus jakaantuu kahteen osaan. Ensin seikkaillaan läpi viiden talven runteleman kentän Blackmarchissa etsien tietä uudelle mantereelle, Tulkuun. Tulkussa odottaa kymmenen kenttää lisää, joiden jälkeen kohdataan lopulta Praevus.
Raven on nähnyt paljon vaivaa kenttien suunnittelussa. Pelaajalle tarjotaan uskomattoman komeaa ja kauniisti suunniteltua arkkitehtuuria, etenkin Tulkun Kaukoidästä vaikutteita saanut design säväytti. Hienot maisemat eivät ole kaikessa koreudessaan staattisia, vaan niitä on elävöitetty kaikenlaisilla pikkuanimaatiolla kuten ulkona leijalevilla lumihiutaleilla. Kenttien vahvaa tunnelmaa korostaa pelin kerrassaan mainio musiikki, joka sopii siihen kuin nakki silmään.
Siinä missä alkuperäisessä Hexen 2:ssa pelaaja sai ravata (välillä liiankin kanssa) edestakaisin kenttien välillä selvittääkseen jotakin puzzlea, on Portal of Praevus suunniteltu paljon lineaarisemmaksi. Yleensä puzzlet ja niiden ratkaisu sijoittuvat samaan kenttään ja vain harvoin joutuu palaamaan taaksepäin etsimään jotain esinettä tai vääntämään vipua. Muutenkin Praevuksen puzzlet ovat paljon onnistuneempia kuin edeltäjässään: ne ovat edes jotenkuten loogisia ja normaalijärjellä hoksattavia. Suuri plussa on myös se, että puzzlen onnistunutta ratkaisua yleensä seuraa lyhyt välianimaatio, joka näyttää mitä ongelman ratkaisusta seurasi, esimerkiksi auennut salaseinä nurkan takana.
Mutta puzzlethan ovat tietenkin sivuseikka _ hirviöiden lahtaus se pääasia kuitenkin on. Portal of Praevus täydentää Hexenin hirviökaartia vaikuttavasti rymistelevillä jakkihärkämäisillä gyagkeilla, happoa sylkevillä ameeba-pentacleilla ja bruceleemäisiä ilmalentoja tekevillä lumileopardimiehillä. Niin ja tietenkin itse pääpahalla, taikuri Praevuksella. Kaikki uudet hirviöt ovat huolellisesti suunniteltuja ja animoituja, etenkin Praevus ansaitsee erikoismaininnan. Harvoin näkee yhtä omaperäistä loppuvastustajaa.
Hirviöiden tekoäly ei päätä huimaa. Vaikka hirviöt välillä tuntuvatkin saavan suoranaisia älynpuuskia, ne toisaalta jäävät välillä typeryyttään kiinni kulmiin tai huonekaluihin. Etenkin valtavankokoisilla gyagkeilla on selviä ongelmia navigoida ahtaissa tiloissa.
Hexen 2:n Quakeen pohjautuva engine alkaa olla jo aikansa elänyt. Se kun ei ensinkään sovellu kunnolla ulkoilmatilojen esittämiseen, vaikka sellaisia Portal of Praevus on täynnä. Onneksi nokkelalla karttasuunnittelulla on kierretty tämä ongelma varsin hyvin. GL-kiihdytettynä Portal of Praevus näyttää hyvältä, joskin häviää ulkoasussa esimerkiksi Quake 2:lle muun muassa värillisen valaistuksen puutteen takia. Ilman kiihdytystä näkymät ovat luonnollisesti karumpia.
Kaikenkaikkiaan Portal of Praevus on kuitenkin lisälevyksi erittäin onnistunut. Vaikka se ei alkuperäistä peliä mitenkään dramaattisesti muutakaan, se on pelinä ja ennen kaikkea kokemuksena kerrassaan erinomainen, itseasiassa jopa paljon parempi kuin alkuperäinen Hexen 2. Kentät ovat sopivan tiiviitä ja tapahtumarikkaita ja peli säilyttää mielenkiintonsa alusta loppuun. Harmi vain että viidestätoista kentästä ei kovin pitkää iloa synny, sillä ne on pelattu läpi yhdessä viikonlopussa.
86
