Kunnian kutsu kaikuu Call of Dutyn jatko-osassa entistä voimakkaampana.
Vaikka räiskintäpelejä syytetään usein omaperäisyyden puutteesta, vuonna 2003 ilmestynyt Call of Duty onnistui kääntämään kaavamaisuuden edukseen. Call of Duty ei edes yrittänyt kirjoittaa räiskintäpelaamisen kirjoja uusiksi, se vain lavasti toisen maailmansodan käännekohdat näyttävämmin kuin yksikään aikaisempi peli.
Call of Dutyn taika puri. Sotaeepos myi konsolikäännöksineen yli neljä ja puoli miljoonaa kappaletta, ja se kahmi 70 vuoden peli -palkintoa. Pelit-lehden lukijat valitsivat sen vuoden 2003 kolmanneksi parhaaksi PC-peliksi. Melkoinen saavutus alle kymmenessä tunnissa läpipelattavalle "putkiräiskinnälle".
Huima menestys ei veltostuttanut Call of Dutyn kalifornialaista tekijätiimiä Infinity Wardia. Seuraava luku Call of Dutyn menestystarinaan kirjoitetaan jo ensi jouluna. Jatko-osan kantavia voimia ovat uusi pelimoottori, suurempi kehitystiimi ja lupaus entistäkin tinkimättömämmästä realismista.
Neljä sotilasta, yksi kohtalo
Ykkösosan asettaman esimerkin mukaisesti Call of Duty 2:ssa ei keskitytä vain yhteen sotilaaseen, vaan päähenkilöinä on useita eri kansallisuuksia sodan eri rintamilta. Tervetulleena uudistuksena kampanjoita ei pakkopeluuteta ennalta määrätyssä järjestyksessä. Pelaaja voi keskittyä yhteen päähenkilöön kerrallaan tai pelata tehtävät kronologisessa järjestyksessä vuodesta 1941 vuoteen 1945, jolloin peli polveilee rintamalta toiselle.
Hyisellä itärintamalla pelaaja on puna-armeijan rivimies Vassili Ivanovich Koslov, joka on mukana, kun Neuvostoliitto saa pysäytettyä saksalaisten etenemisen Moskovaan. Itärintamaa ei tälläkään kertaa käsitellä palaamatta Stalingradin maanpäälliseen helvettiin, jonka taistelut maksoivat yli 600 000 saksalaissotilaan ja jopa miljoonan neuvostoliittolaisen hengen. Infinity Ward ei vielä paljasta, minkälaisen uuden näkökulman he ovat löytäneet Stalingradin taisteluihin. Tokkopa kehtaavat toista kertaa matkia Vihollinen portilla -elokuvaa.
Brittikampanja sijoittuu kiinnostavasti peleissä vähän käsiteltyyn Pohjois-Afrikkaan, jossa kenraalit Montgomery ja Rommel pelaavat kuolettavaa kissa ja hiiri -leikkiään. Vaikka aavikkotaistelut Egyptissä ja Tunisiassa mielletään helposti panssarisodaksi, kampanjan päähenkilö kersantti Davis on tavallista jalkaväkeä. Davisin epäkiitollisena tehtävänä on saattaa brittipanssareita Rommelin pelättyjä Afrika Korpseja kuhiseviin aavikkokaupunkeihin.
Brittikampanja jatkuu Ranskan Normandiassa, jossa poikkeuksellisesti keskitytään liittoutuneille vaikeisiin Villers-Bocagen taisteluihin kesäkuussa 1944. Korkeiden pengerrysten ympäröimille peltomaille linnoittautuneet saksalaiset olivat briteille kova paikka. "Taistelu pensasaidoista" sai katkeran käänteen, kun saksalaiset saivat torjuntavoiton Britannian 7. panssaridivisioonasta. Villers-Bocage oli panssareille todellinen surmanloukku.
Jenkkikampanjassa kuvataan amerikkalaisten erikoisjoukkojen syntyä 2. Ranger-pataljoonaan kuuluvan alikersantti Bill Taylorin silmin. Infinity Ward haluaa ylläpitää myyttiä, jonka mukaan rangereille lankesivat sodan rankimmat tehtävät. Tehtävien luonteesta he eivät halua vielä puhua.
Pelin pääsuunnittelijan Zied Rieken mukaan Call of Duty 2:ssa on neljä päähenkilöä, mutta hän jättää viimeisen sotilaan henkilöllisyyden ja kansallisuuden paljastamatta. Liekö mahdollista, että Infinity Ward aikoo rikkoa sotapelien kirjoittamatonta sääntöä ja kuvata taisteluita myös saksalaisten näkökulmasta?
Vihollinen ikkunassa
Infinity Ward on kehittänyt Call of Duty 2:ta varten uuden pelimoottorin. Kuten kuvista voi nähdä, tekijät eivät ole yksityiskohdissa turhia säästelleet. Huikea grafiikka ei ole pelkkää koreilua, sillä graafikot ovat nähneet vaivaa ympäristöjen ja sotakaluston autenttisuuden varmistamiseksi. Jopa ajoneuvojen maastokuvioinnit päätettiin tehdä pilkulleen oikein.
Merkittävänä osana taustatyötä Infinity Wardin graafikot kävivät näppäilemässä yli 10 000 valokuvaa Ranskan ja Pohjois-Afrikan historiallisilta taistelukentiltä. Ranskassa kuvaajat innostuivat niin paljon näkemästään, että heiltä loppui levytila kirjaimellisesti kesken.
"Tapahtumapaikkojen fiilistä ei pysty tavoittamaan, jos ei itse käy siellä", väittää pelin päägraafikko Michael Boon. "Ranskalaisten maalaiskylien ikivanhoja rakennuksia on korjattu vuosisatojen saatossa lukemattomia kertoja, niiden seinät ovat muuttuneet suorastaan orgaanisiksi. Sen jälkeen kun palasimme kuvausreissulta Ranskasta, päätimme heittää kaikki reissua edeltäneet kentät ja tekstuurit menemään."
Infinity Ward ei tyydy vain siihen, että pelin ympäristöt näyttävät hyviltä. Autenttinen sotakokemus edellyttää, että uusi pelimoottori venyy perinteisiä räiskintäputkia uskottavampiin taistelukenttiin.
"Call of Duty 2:n taistelukentät ovat suuria ja avoimia, minkä ansiosta tehtävien tavoitteita voi lähestyä useaa eri reittiä", pääsuunnittelija Rieke selittää. "Mikä tärkeintä, pelaajat voivat soveltaa aitoja sotilastaktiikoita, kuten vihollisen sivustaan koukkaamista ja taistelijapareina etenemistä."
Lisääntynyt taktikointi näkyy niin omien kuin vihollissotilaiden käyttäytymisessä. Saksalaiset iskevät varomatonta pelaajaa armotta ja organisoidusti. Tekoälyn dynaamisuutta ilmentää osaltaan Call of Duty 2:een kehitetty taisteludialogisysteemi, jolla sotilaat osaavat kommentoida tapahtumia noin 500-750 eri repliikillä. Omat miehet huutelevat: "Vihollinen on toisessa kerroksessa, oikeanpuolimmaisessa ikkunassa", "Vasemmalla, tuhotun tankin takana" ja "Smith, suojaa minua, lataan asetta", ja viholliset tekevät samaa - saksaksi.
Savuverhoja
"Call of Duty 2:n teknologia on kehitetty varta vasten pelin tarpeita varten", päägraafikko Michael Boon sanoo. Hänen mukaansa alkuperäisen Call of Dutyn ulkoasu ei ollut niin vaikuttava kuin se olisi voinut olla. "Halusimme varmistaa, että Call of Duty 2:n grafiikka on yhtä vaikuttavaa kuin ykkösosan pelattavuus", Boon tiivistää.
Uusi teknologia synnyttää väistämättä uutta pelattavuutta. Call of Duty 2:n sotatantereiden yllä leijuva aidon näköinen savu on hyvä esimerkki uuden pelimoottorin avaamista mahdollisuuksista. Savukranaatit ovat tärkeimpiä varusteita, sillä ilman suojaavaa savuverhoa avomaastossa rynnäköinti on sulaa hulluutta.
Vaikka alkuperäisen Call of Dutyn asevalikoima oli jo varsin kattava, savukranaatit eivät ole jatko-osan ainoa uusi ase. Call of Duty 2:ssa on annettu erityistä painoarvoa puoliautomaattisille kivääreille, kuten saksalaisten Gewehr 43:lle ja neuvostoliittolaisten SVT-40:lle. Jokaisella armeijalla on omat pistoolit, amerikkalaisilla Colt 1911, saksalaisilla kuuluisa Luger ja venäläisillä Tokarev TT-30. Brittisotilaat on varustettu pistoolin sijaan Webley Mark 6 -revolverilla.
Infinity Wardin tavoitteet Call of Duty 2:ssa ovat pitkälti samat kuin ensimmäisessä pelissä. "Haluamme kuvaruudulle suuria ja elokuvamaisia taistelukohtauksia, joissa pelaaja taistelee osana aidosti käyttäytyvää joukkuetta", pääsuunnittelija Zied Rieke kuvailee. "Lupaan, että Call of Dutyn fanit tulevat hämmästymään Call of Duty 2:n yksityiskohtaisuudesta, autenttisuudesta ja immersiosta."
Vahvistamattomien tietojen mukaan Call of Duty 2 nähdään myös seuraavan sukupolven konsoleilla, todennäköisimmin Xbox 2:lla. Call of Duty 2:n ohella tekeillä on uusi Call of Duty -peli nykyiselle konsolisukupolvelle. Sen taustalla on kaksi tekijätiimiä, Call of Duty: United Offensiven Grey Matter Interactive ja Spider-Man-pelien Treyarch.
