Sid Meier's Pirates! -uusversion taustarina on tuttu vuoden 1987 alkuperäisideasta. Päähenkilön perhe ajetaan maanpakoon Euroopasta pitkin Karibian saaristoa. Pelaajan suurena päämääränä on palauttaa perheen maine, etsiä sukulaiset ja kostaa syyllisille. Siinä sivussa toimitaan kaapparikapteenina kooten mainetta ja mammonaa.

Laivat kaapataan minipelissä, jossa kaksi alusta ottaa yhteen. Kauppa-aluksella voi olla mukana saattaja, mutta omista purtiloista taisteluun osallistuu vain laivaston lippulaiva. Eri alustyyppien ketteryys ja nopeus vaihtelevat, joten vikkelällä kaapparilla on helppo pysytellä rahtilaivan suhteen tuulen yläpuolella.

Tuulen lisäksi taktiikkaan vaikuttavat ammukset, sillä tykeillä ammutaan rautakuulia, jotka vaurioittavat aluksessa kaikkea. Ketjuammuksilla voi tehdä vastustajan liikuntakyvyttömäksi katkomalla mastot ja haulipanoksilla voi ampua miehistön hengiltä. Yhteenotot ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta viihdyttävää puuhaa.

Jos laivan upottaa, menettää sekä aluksen että lastin, joten laivat vallataan rynnäköllä. Miekkailuosuudet ovat yksinkertaisia vastaliikkeisiin perustuvia mättöpelejä. Jos laivan kapteeni pilkkaa, huudetaan hävyttömyyksiä takaisin. Jos vastustaja tähtää kurkkuun, kyykistytään ja tehdään vastaisku.

Satamissa myydään ja ostetaan lastia sekä korjaillaan aluksia. Kunnon merimiehen tapaan sankarilla on heila joka satamassa. Kuvernöörin tyttären voi vikitellä omakseen tanssiaisissa tai lahjoittamalla neidolle vaikka ryöstämänsä helminauhan. Jos onnistuu naisen naurattamisessa hyvin, rakkauden laiva ankkuroi avioliiton satamaan.

Helppoa kuin heinän teko

Pelistä oli näytillä PC-beta. Betassa ehti nopeasti tilanteeseen, jossa parempaa alusta ei enää saa kaapattua. Seilasin alle puolessa tunnissa Karibian suurimmalla sota-aluksella, mutta virhe oli tuottaja Barry Caudillin mielestä minun: "Kansalaisuus vaikuttaa vaikeustasoon. Espanjalaiset ovat pelin alussa 1600-luvulla Karibian vahvin merivalta, mutta heidän mahtinsa heikkenee mitä pidemmälle peli etenee. Alkupelissä ei voi ryöstellä kuin yhtä englantilaissatamaa, joten englantilaiset määräävät nopeasti pienimmillekin kauppa-aluksille saattajan. Loppupelissä espanjalaiset taas jäävät hollantilaisten, ranskalaisten ja englantilaisten jalkoihin. Seikkailun aikana voi vaihtaa kansallisuutta milloin haluaa."

"Laivojen kaappaamisen muuttuessa liian helpoksi voi keskittyä valtaamaan kaupunkeja ja linnoituksia. Vuoropohjaiset kaupunkitaistelut vaativat monen sadan hengen merirosvomiehistöä, sillä maalla vihollisarmeijan musketöörit, tykistö ja ratsuväki ovat selvästi vahvempia kuin pelaajan johtamat merimiehet. Maataisteluita ei voi koskaan voittaa vain ylivoimaisella kalustolla, vaan on käytettävä hyväksi maastoa ja omien joukkojen vahvuuksia." Barry Caudillin kommentille on paha väittää vastaan, sillä testatussa betassa kaupunkien valtaus ei vielä toiminut kunnolla.

"Merirosvoelämä ei ole pelkkää laivojen kaappausta ja lastin myyntiä. Tapahtumia piristetään pienillä yllätyksillä ja uskottavasti toimivalla maailmalla. Siirtomaista lähtee aarrelaivoja viemään rikkauksia vanhalle mantereelle, Karibian pääkaupungeista alukset vievät palkat linnoituskaupunkien varuskuntiin, Euroopasta tulee uusi kuvernööri kulkutautiin kuolleen tilalle. Jos pelaaja rahtaa samoja tavaroita kahden kaupungin välillä tuotteiden hinta putoaa suuren tarjonnan takia."

"Ideana on, että kokemuksen myötä pelaajat oppivat tuntemaan maailman rutiinit. Koko ajan työn alla on vähintään kymmenen eri hommaa: voi selvittää pääjuonta, käydä kaivamassa aarteen esiin ja jahdata arvoasteikossa ylempänä olevaa merirosvoa. Pelaaja saa itse päättää, mitä tekee ja missä järjestyksessä."

Uudistuksista eniten tiimi pohti naishahmon lisäämistä sankariksi, mutta Jeff Briggs sanoo vastustuksellaan kaataneensa idean: "Naispiraatteja on pelissä mukana historiallisina hahmoina, mutta päähenkilöstä emme halunneet tehdä naista. Todellisuudessa naismerirosvot esiintyivät miehinä koko uransa ajan ja vasta kiinnijäätyään paljastivat sukupuolensa välttääkseen hirttotuomion. Se olisi toki ollut hauska strateginen elementti, mutta samalla olisi pitänyt suunnitella puolet pelistä uudelleen. Olisimmeko voineet jättää mukaan lesbosuhteet vaiko muuttaa tanssiaisissa tyttäret pojiksi tai antaa naisten vikitellä vanhaa lihavaa kuvernööriä? Tavoitteena oli Errol Flynn -henkinen leffapiraatti eivätkä naiskapteenit oikein sovi siihen maailmaan."

Kloonien hyökkäys

Kokeilun perusteella Piratesissa mietityttää uudenaikaisen kuorrutuksen yksinkertaisuus. Laivaa vallatessa näki massiiviset kolme erilaista loppuanimaatiota, kuvernöörit näyttivät kaikki toistensa klooneilta ja jokaisessa satamassa tanssittiin saman kappaleen soidessa taustalla. Ainoastaan kuvernöörin tyttärillä on ulkonäköeroja.

Jokainen kaupunki on identtinen valikko, josta klikataan mennäänkö satamaan huoltamaan laivaa, kauppaan myymään lasti, kuvernööriä moikkaamaan vai kapakkaan. Jokaisessa kapakassa hengailee salaisuuksien myyjä, palkattavaa miehistöä, huhuja kertova naikkonen ja baarimikko. Kaikki ovat aina toistensa näköisiä.

Jos unohtaa kloonikaupungit, olin muuten vakuuttunut. Viiden tunnin pelaamisen jälkeen jäi hinku päästä jatkamaan ja varsinkin meritaistelut toimivat hyvin. On aina yhtä hauskaa pakottaa raskas linjalaiva kääntymään vastatuuleen ja ammuskella hauleilla miehistö hengiltä ennen kuin valtaa taisteluhaluttoman sotalaivan itselleen.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Pirates ilmestyy marraskuussa PC:lle ja keväällä Xboxille.