Yksi versio heidät yhdistää

Sarjan traditioiden mukaan uusimmankin Illun nimi on suoraan hämärän rajamailta. The Ultimate Sturmovik Collector’s Edition onkin jostain syystä vain mystinen numerosarja 1946.

Vuoden 2001 joulusta lähtien toisen maailmansodan virtuaalitaivaita suvereenisti hallinnut Il-2-sarja on vähitellen tulossa tiensä päähän. Sodan Myrsky häämöttää jo horisontissa, kun vanha kunnon Sturmovik kokoaa vielä kerran versioristiriitojen raastamat joukkonsa. Edellisen Pe-2-lisäosan heikko saatavuus ja olematon markkinointi johtivat verkkopeliyhteisön pirstoutumiseen eikä menekkikään ilmeisesti ollut kummoinen.

Sturmoviks over Manchuria- ja 1946-lisäosien julkaisu osana kaikki Il-2-julkaisut sisältävää kokoelmaa oli ainut oikea ratkaisu. Kaikki pääsevät pelaamaan, kun tarvittava paketti löytyy lähikaupan hyllyltä eikä uusien uhrien värvääminen Sturmovik-kulttiin ole ollut näin helppoa pitkään aikaan. Kokoelma on kuitenkin saanut ristiriitaisen vastaanoton, sillä suuri osa uudesta sisällöstä edustaa melkoista poikkeamaa Maddox Gamesin aiemmin menestyksekkääksi osoittautuneesta realismiin perustuvasta linjasta.

UFO-invaasio

Varsinaisia uudistuksia 1946:ssa on melko vähän, uusien koneiden ja karttojen lisäksi peliohjainkoodia on muokattu hieman. Muutokset ohjaintuntumaan eivät ole erityisen mullistavia, tuntuma on kuitenkin hyvä ja suhteellisen jämäkkä. Muita suurempia muutoksia ei pitäisi olla, mutta valitettavasti ainakin alustavien testien perusteella uusi versio tuntuu hieman edeltäjiään raskaammalta.

229 lennettävän koneen joukossa on jo ennestään joitain harvinaisia malleja ja prototyyppiasteelle jääneitä kuriositeetteja, mutta 1946-lisäosan myötä omituisten otusten kerho saa koko joukon kunniajäseniä ja uuden puheenjohtajan. Koska listalta puuttuu vielä muutamia historiallisesti merkittäviä tyyppejä, on pakko ihmetellä, miksi aikaa ja vaivaa haaskataan koneisiin, joita ei ole koskaan ollut olemassa kuin suunnittelijan höpösienillä terästetyissä päiväunissa, ja joista tiedetään vain se, että ne eivät olisi teoriassakaan voineet toimia.

Se, että pelin kannalta Bf-110C:llä olisi ollut enemmän käyttöä kuin Ta-183:lla tai Lerchellä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei alkeellisilla suihkukoneilla lentäminen tai lankaohjattujen ohjusten lennättäminen voisi olla hauskaa. Itse asiassa kiukkuisesti taivaalla viuhtovien hämyhävittäjien kuolemanbaletti on julman kaunista nähtävää ja siihen liittyvä lähes surrealistinen outouden tunne sinänsä pelkästään hieno elämys. Tekoälykin on elementissään suihkuvekottimien puikoissa.

Ilmojen valtiaan paluu

Loppujen lopuksi hämäristä konevalinnoista valittaminen on turhaa. Mukaan mahtuu oikeasti tärkeitäkin konetyyppejä, verkkopelaajille jo pelkästään Pe-2-koneet ovat paketin hinnan arvoisia. Pe-2-lisärin ennestään omistaville on luvassa Il-10:n, Arado 234:n ja uusien karttojen lisäksi liuta japanilaiskoneita, mikäli kuvitteelliset skenaariot eivät innosta. Gestapo ei kolkuta ovelle, mikäli joku päättää edelleen lentää pelkästään vanhoilla kunnon potkurikoneilla.

Kokoelman uusi anti kalpenee lähinnä emopelin suunnattoman valikoiman edessä. Maksullisista lisäpaketeista olisi helppoa tehdä houkuttavampia, mikäli Maddox Games ei jakaisi koneita myös ilmaiseksi. Käsityönä pakerrettujen tehtävien ystävät saavat kokoelman mukana useita vaihtelevantasoisia kampanjoita ja yksittäisiä tehtäviä, DCG-mestari Lowengrin pitänee huolen dynaamisemman polun kulkijoista. Tee-se-itse-henkilöt ilahtuvat lukuisista tehtäväeditoriin ilmestyneistä uusista objekteista ja hienoista kartoista.

Il-2-sarja on toisen maailmansodan lentosimulaattoreiden joukossa edelleen täysin omassa luokassaan. Lentomallinnus on hyvä, erityisesti lennettävien koneiden määrä huomioituna, vauriomallinnus ja tekoäly ovat genren kirkkainta kärkeä. Kolmansien osapuolten kampanjarunkojen ansiosta moninpeli on parhaimmillaan fantastinen elämys ja peliseuraakin löytyy. 1946-kokoelman pitäisi tukkia huijauksen mahdollistavia porsaanreikiä ja yhdenmukaistaa verkkopelaajien versiot, joten hupia riittänee vielä pitkäksi aikaa.

Uusi sisältö on Sturmovik-mittapuun mukaan varsin laimeaa samoin kuin bonus-DVD:n materiaalikin. Arpiset, kaikki Il-2-julkaisut moneen kertaan hankkineet veteraanit saavat joka tapauksessa hupia koko rahalla, ja aiheesta kiinnostuneille uusille tulokkaille Il-2-kokoelma on portti seitsemänteen taivaaseen. Tummanpuhuva paketti kätkee sisäänsä rautaisannoksen pelitaidehistorian upeinta antia.